Julkkikset

Laulaja Heidi Pakarinen: Avoliiton särkyminen olikin pelastus

Laulaja Heidi Pakarinen erosi vuosi sitten oopperalaulaja Mika Pohjosesta pitkän liiton jälkeen. Nelikymppisenä hän muutti ensimmäiseen ikiomaan kotiinsa ja aloitti elämän uudestaan.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Laulaja Heidi Pakarinen erosi vuosi sitten oopperalaulaja Mika Pohjosesta pitkän liiton jälkeen. Nelikymppisenä hän muutti ensimmäiseen ikiomaan kotiinsa ja aloitti elämän uudestaan.

Oli heinäkuun pimeä yö viime kesänä. Laulaja Heidi Pakarinen, 40, oli juuri ajanut tangokeikaltaan Tuuloksesta takaisin Lahteen. Hänellä oli kädessään vastaostamansa kodin avaimet. Heidi avasi uuden kotinsa oven ensimmäistä kertaa, käveli tyhjässä asunnossa huoneesta toiseen ja hymyili onnesta.

– Minusta tuntui, että koko elämäni alkoi uudelleen. Voi vitsi, miten mielettömän ihana tunne se olikaan! Minulla menee vieläkin kylmät väreet, kun ajattelen sitä, Heidi kertoo nyt.

– Olin ostanut itselleni samppanjapullon juhlistaakseni hetkeä. Pullo ei ollut ihan kylmäkään, mutta se ei haitannut! Istuin kotini rappusilla, hörppäilin samppanjaa suoraan pullon suusta ja olin niin onnellinen.

Keittiössä Heidin silmiin osui sisustustarra, joka oli kiinnittänyt hänen huomionsa jo asuntoesittelyssä: Happiness is homemade, onni tehdään kotona.

– Aivan kuin minun ajatuksistani. Se on juuri niin, Heidi mietti.

Hän oli keikan jälkeen väsynyt, mutta uni ei mainannut sinä yönä tulla. Nyt Heidillä oli koti, joka tuntui kodilta, ensi kertaa ikioma.

Heidiä odotti vieras nainen

Tunnelma oli ollut toisenlainen pari kuukautta aiemmin. Heidi saapui illansuussa silloiseen kotiinsa, jonka hän jakoi monivuotisen avopuolisonsa ja kihlattunsa oopperalaulaja Mika Pohjosen kanssa.

Perillä Heidiä odotti myös Heidille vieras nainen, jonka olemassaolosta hän oli kuullut ensimmäistä kertaa vain muutamia päiviä aiemmin. Mikan mukaan nainen oli hänen ”hyvä ystävänsä”. Mutta mitä nainen teki heidän kotonaan? Sitä Heidi ei ymmärtänyt. Hänestä tuntui, että kyse ei ollut pelkästä ystävyydestä. Taustalla oli tapahtumia, jotka olivat horjuttaneet Heidin luottamusta miestään kohtaan.

– Kuulin sanovani Mikalle, että jos meidän yhdessäolomme on tällaista, en enää voi olla ja elää sinun kanssasi.

Heidi tajusi tarkoittavansa joka sanaa. Sitä seurasi hämmästys: olinko se minä, joka puhui?

– Se oli ihan mieletön fiilis. Että wau, sainko minä tosiaan sen sanottua, vaikka samaan aikaan tuntui, että minua yritetään polkea ja väitetään, että mitään ei ole tapahtunut eikä tekeillä.

Kun Mika lähti viemään naista ja tämän poikaa Helsinkiin, Heidi riisui kihlasormuksensa ja jätti sen keittiön pöydälle.

Heidi vältteli riitoja

Vaikea avoliitto oli ollut jo pitkään.

– Näin jälkikäteen on hankala sanoa, milloin rakkaus loppui, mutta aika kauaksi se menee, Heidi kertoo.

– Olin usein ajatellut, että meillä olisi monta syytä erota tai ainakin ottaa asia puheeksi. En kuitenkaan ollut tehnyt niin, koska keskusteluista seurasi vain raivoa ja vihaa, joka mykisti minut, laittoi minut lukkoon.

Heidi oli nähnyt omassa lapsuudessaan vihaa ja väkivaltaa, ja senkin takia hän vältteli riitojen kehittymistä pidemmälle. Hän vaikeni ja varoi purkamasta pettymystään itkuun – se kun ärsytti hänen puolisoaan.

– Mika sanoi, että itkeä ei tarvitse muulloin kuin silloin, kun joku on kuollut.

Vaikea mennä yöksi viereen

Parisuhteen vedenjakaksi tuli Heidin kuningatarvuosi. Meininki kotona oli yhä nihkeämpi, ja Heidistä alkoi tuntua, ettei hänellä ollut puolisonsa kanssa enää mitään yhteistä.

– Moni on sanonut, että kaksi taiteilijaa ei sovi samaan perheeseen. Siihen asti suhteemme oli mennyt hyvin pitkälle Mikan ehdoilla. Nyt minut noteerattiin omana itsenäni. En enää ollut pelkkä kotiäiti, koko ajan valveilla ja valmiina perheelle ja miehelle.

Etäisyys parin välillä kasvoi. Kun Heidiä pyydettiin ja hän lähti suomalaisen tangon vientimatkalle Argentiinaan, vain tyttäret toivottivat hänelle hyvää matkaa.

Kun Heidin oli kotona paha olla, hän puuhaili koko ajan jotain.

– Kotihommat ja lasten kanssa touhuilu ovat tuollaisessa tilanteessa hyvä pakopaikka ja syy olla menemättä toisen seuraan.

Liiton loppuaikoina Heidi nukahti usein tyttöjen viereen iltasadun jälkeen.

– En potenut siitä huonoa omaatuntoa. Jos parisuhteessa ei kohdata eikä kommunikoida koko päivän aikana, on vaikeaa ja jopa vastenmielistä mennä toisen viereen yöksikään.

Pariskunta ajautui yhä kauemmas toisistaan.

– Tapahtui paljon sellaista, ettei kukaan mies tai nainen voisi sellaista hyväksyä. Kasvotusten emme kyenneet niitä selvittämään.

Vihdoin onnellinen koti

Pian kuningatarvuoden jälkeen Heidi tajusi, ettei ollut pitkään aikaan kuullut Mikan sanovan, että hän rakastaa Heidiä. Yksipuolisesti sanottuna sanat tuntuivat tyhjiltä, merkityksettömiltä.

– Rakkaus oli loppunut, ja tunsin vahvasti, ettei se enää palaa. Minulta oli mennyt toivo ja usko siihen, että voimme vielä jatkaa elämäämme yhdessä tasavertaisina ja rakastavina puolisoina.

Vieras nainen omassa kodissa oli Heidille merkki, viimeinen pisara.

– Elämä on ihmeellistä. Joskus voi käydä niin, että kun luulee jonkun tulevan särkemään jotain, hän tuleekin pelastamaan.

– Nyt elän sellaista hyvää elämää, josta olen haaveillut. Siihen kuuluvat lapset, oma koti, työ, ystävät ja rakkaus. Minulla on koti, jossa kelpaan ja saan olla juuri sellainen kuin olen.

Katkelma Annan kansijutusta nro 22/2016

X