Laulaja Helena Lindgren säästää syömällä ulkona: ”Kokkasin viimeksi yli viisi vuotta sitten”

Laulaja Helena Lindgren, 60, ei kokkaile arkisin, sillä yksineläjänä hänen on mielestään halvempi syödä ravintoloissa tai hakea noutoruoka. Höttöruoat ja dieetit ovat Helenalla pannassa. – Tunnen kehossani sen, mitä syön.

Suosikkiravintola, lähikahvila ja tuoreudestaan tunnettu kivijalkakauppa. Nuo kolme helsinkiläispaikkaa vastaavat laulaja Helena Lindgrenin aterioista. Itse hän kokkaa harvoin.

– En edes muista, koska olen laittanut ruokaa. Kokkasin viimeksi varmaan yli viisi vuotta sitten. Osaan kyllä kokata, mutta yksineläjänä sitä ei tule tehtyä. Siksi käyn syömässä tai ostan valmiin ruoan luottopaikoistani.

Ennen Helena viihtyi keittiössä usein, kun saman katon alla asuivat myös kumppani Jorma Uotinen ja Helenan poika Niklas.

– Tein paljon pastaruokia ja usein esimerkiksi perunasalaattia ja kalaa. Tiedän, että minulla on hyvä tatsi esimerkiksi maustamiseen. Pitäisikin kokeilla sitä taas pitkästä aikaa.

Helena on huomannut, että nykyään ulkona syöminen tulee hänelle edullisemmaksi kuin ruoan laittaminen kotona.

– Jos ostan ruokatarvikkeita kotiin, ne saattavat jäädä käyttämättä. On vaikeaa ostaa yhdelle ihmiselle sopivasti vain tähän hetkeen. Jotain jää aina yli, ja se pitää heittää pois.

Cappuccinon makuinen juhlahetki

Kolmessa luottopaikassa niin ei käy. Kodin lähellä sijaitsevassa ravintola Maxillissa Helena käy päivittäin syömässä lounaan tai ainakin juomassa cappuccinon.

– Samalla luen päivän lehdet. Se on yksi päiväni juhlahetkistä. Kotona en juo kahvia lainkaan, Helena kertoo.

Kahvila Sis.Delistä hän nappaa mukaansa smoothien tai salaatin. Anton&Antonin kivijalkakauppa on myös lähellä, ja sinne Helenan houkuttelevat valikoiman tuoreus ja laadukkuus. Sieltä hän ostaa usein iltaruoaksi kanaa tai kalaa ja lisukkeita kuten salaatteja.

– Haluan, että ruokani on ravitsevaa. Pyrin välttämään kaikkea höttöä.

Sushi on yksi Helenan lempiruoista. Sen sijaan ravuille hän allergisoitui kymmenen vuotta sitten, joten niitä hän ei syö lainkaan.

– Lihaa syön vain silloin tällöin. Jos olen oikein väsynyt, saatan syödä lihaa ja sen kanssa ranskalaiset perunat. Huomaan, että tarvitsen sellaista ruokaa sillä hetkellä, ja silloin siitä tulee hyvä olo.

Helena suosii ruokaisia salaatteja sekä kalaa ja kanaa. Lempiannoksia lähipaikoissa ovat lohi-avokadosalaatti sekä nyhtökaurasalaatti, johon tulee nyhtökauran lisäksi vihreää salaattia, kurkkua, avokadoa ja tomaattia. Myös smoothiet Helena ostaa valmiina. Suosikkeja ovat viher- ja proteiinismoothiet sekä tehoshotit.

Aamiaisen Helena valmistaa kuitenkin aina itse. Useimmiten hän syö itse kehittelemänsä kaurapuuron, johon sekoittaa chia- ja pellavansiemeniä, teelusikallisen avokado- tai kookosöljyä, mustikoita ja vadelmia sekä joskus rusinoita. Päälle hän kaataa vielä kaupan sokeritonta mustikkakeittoa.

– Se on niin hyvää, että oikein odotan sitä aamuisin. Jos päivästä tulee pitkä, saatan syödä vielä juustokauraleivän. Aamuisin juon aina myös teetä.

Jääkaapissa on aina oltava mustikkakeittoa, Gefilus-mehuja, marjoja, tomaatteja, ranskalaista Président Madrigal -juustoa ja voita.

– Olin pitkään käyttämättä voita, kunnes eräs kampaaja kerran sanoi, että rasvojakin pitäisi vähän syödä. Siitä lähtien olen käyttänyt voita kohtuudella.

Herkuttelua ilman huonoa omatuntoa

Mausteita Helena haluaa ruokaansa sopivasti.

– Minulle ei sovi liian mausteinen ruoka, koska vatsani turpoaa helposti. Olen herkkä tuntemaan monessa asiassa ja tunnen kehossani myös sen, mitä syön. Siksi olen vaihtanut vehnäleivän puhtaaseen kauraleipään enkä voi syödä liikaa ruisleipääkään. Cappuccinossa käytän mieluiten kauramaitoa.

Ruoan vaikutuksen kehoonsa Helena huomaa esimerkiksi kiertueilla, joilla ei aina saa juuri sellaista ruokaa kuin haluaisi.

– Pyrin syömään säännöllisesti, mutta työmatkoilla saattaa mennä tuntejakin, etten ehdi syödä. Jos esityksen jälkeen on auki vain huoltoasema ja syön siellä burgerin, tunnen sen heti turvotuksena. Pikaruoka ja einekset eivät ole minun ruokaani.

Dieetillä Helena ei ole ollut koskaan.

– Niihin ei ole ollut tarvetta, sillä en ole koskaan ahminut mitään tai ollut karkkiaddikti. Iän myötä aineenvaihdunta tietysti hidastuu. Aiemmin saatoin huoletta syödä enemmän leipää ja leivoksia. Nyt olen tarkempi ja katson mitä syön, mutta en halua, että ruoka hallitsee elämääni. Enemmän kuuntelen omia tuntemuksiani.

Helena herkuttelee leivoksilla tai laadukkailla jälkiruoilla. Hän pitää erityisesti marjaleivoksista ja Ekbergin Napoleon-leivoksesta. Myös tuore mustikkapiirakka vaniljajäätelön kanssa kuuluu suosikkeihin. Suklaata Helena syö päivittäin kahvin kanssa, mutta vain palan tai kaksi.

– Minulla ei koskaan ole huono omatunto herkuttelusta. En juo ruoan kanssa kokista tai mussuta karkkeja koko ajan. Kaikkea voi syödä kohtuudella. Se on sama asia kuin alkoholin kanssa. Jos ei ole ongelmaa, voi huoletta ottaa lasin viiniä.

Rakkaudella tehtyä ruokaa

Ravintolaan Helena ottaa toisinaan mukaansa kymmenvuotiaan pojanpoikansa Danin. Hän on halunnut opettaa lapsenlapselleen pienestä pitäen hyvät pöytätavat.

– Vien Dania hyviin ravintoloihin, joissa laitetaan valkeat liinat polvelle. On tärkeää oppia kunnioittamaan ruokahetkeä. En siedä pöydässä huonoa tai aggressiivista käytöstä tai sitä, ettei ruokahetkellä olisi mitään merkitystä. Ruokailu pitää pyhittää hyväksi.

Helena nauttii syömisestä myös ystävien kanssa.

– Yksi ystävistäni on loistava kokki, ja on aina juhlahetki, kun hän kutsuu meitä ystäviä luokseen syömään. Tapaamme myös paljon ravintoloissa.

Seuran lisäksi tärkeää on se, että ruoka on valmistettu rakkaudella.

– Kun ruokaa ei ole vain huiskittu kokoon, sen tuntee. Silloin ruoasta ei tule ähky olo ja kaikki on balanssissa. Tulee olo, että elämä on ihanaa. Sellainen tunne hyvän ruoan pitää antaa.