Julkkikset

Laulaja Johanna Pakosen tulot romahtivat kymmenessä vuodessa neljäsosaan: ”Lasken tuloni ja menoni tarkasti”

Tanssimusiikin kysyntä niin lavoilla kuin levyilläkin on voimakkaassa laskussa. Laulaja Johanna Pakosen tulot ovat pudonneet kymmenessä vuodessa neljäsosaan. Mikä saa hänet jatkamaan ammatissa, josta on tullut selviytymistaistelua?

Teksti:
Sari Hannikainen
Kuvat:
Sara Pihlaja

Iskelmälaulaja ja vuoden 2002 tangokuningatar Johanna Pakonen kokee itsensä onnekkaaksi, koska hän pystyy edelleen elättämään itsensä keikkalaulajana.

Tanssimusiikin kysyntä niin lavoilla kuin levyilläkin on voimakkaassa laskussa. Laulaja Johanna Pakosen tulot ovat pudonneet kymmenessä vuodessa neljäsosaan. Mikä saa hänet jatkamaan ammatissa, josta on tullut selviytymistaistelua?

Tummanruskea nahkasohva ja nojatuoli, upottava samettisohva. Pöydällä muovikuvun alla pullapitko. Mäntypanelointi. Järvimaisema.

Saarijärvellä sijaitsevan Kukonhiekan tanssilavan takahuoneesta tulee mieleen Aki Kaurismäen elokuvien rujon kaunis nostalgia. Laulaja Johanna Pakonen, 43, kantaa laukkunsa takahuoneen verholla eristettyyn pieneen pukeutumistilaan. Takahuoneen hän jakaa taustallaan esiintyvän nelihenkisen Onnenkerjäläiset-bändin ja illan aikana myös esiintyvän kuusihenkisen Hurma-bändin kanssa.

Johannan kalenterissa on tänä kesänä 14 keikkaa, niiden lisäksi sinne on merkitty 10 yksityistilaisuutta. Vuositasolla hänellä on nykyisin 60–100 keikkaa. Johanna on vuoden 2001 tangoprinsessa ja 2002 tangokuningatar. Enimmillään työpäiviä saattoi aikoinaan olla 320 vuodessa.

Johanna Pakonen meikkaa takahuoneessa
Johanna valmistautuu keikkaan Kukonhiekan lavalla.

”Tienaan neljäsosan siitä, mitä kymmenen vuotta sitten”

Viime vuosina lavojen ja tanssiravintoloiden ovia on sulkeutunut hurjaa vauhtia. Tanssimusiikille omistetut televisio- ja radio-ohjelmat alkavat olla harvinaisuuksia. Levymyynnin varaan tanssiartistit eivät voi enää laskea mitään.

– Olen onnekas, että saan keikkailla päivätyökseni edelleen. Moni kollega on joutunut vaihtamaan alaa. Keikkalaulajan työ on nykyisin epävarmuutta ja selviytymistaistelua koko ajan.

Keikkoja on tarjolla entistä vähemmän, ja niitä hamuaa edelleen iso joukko ammattilaisia.

– Se tuntuu suoraan tilipussissa. Palkkiotkin ovat pienentyneet. Tienaan tänä päivänä neljäsosan siitä, mitä tienasin kymmenen vuotta sitten.

Kuulostaa hurjalta.

– Niin se vain on, vuosituloni ovat 20–25 prosenttia siitä, mitä ne olivat kymmenen vuotta sitten. Mutta ei minulla hätää ole. Lasken tuloni ja menoni tarkasti. Hyvinä vuosina säästin sukanvarteen ja sijoitin asuntoon.

– Olen elänyt aika köyhän lapsuuden ja oppinut pihiksi. Meillä ei juuri ruokahävikkiä kotona tule. Silloin harvoin, kun lapselta on menossa ruokaa roskiin, sanon ”annapa äidille ensin kaksi euroa, olen ajanut satoja kilometrejä tämänkin aterian eteen”.

Mikä saa Johannan jatkamaan raskaassa ammatissa, joka on tätä menoa katoavaa kansanperinnettä?

– Keikalle lähteminen ei tunnu minusta koskaan raskaalta. Odotan aina innolla iltaa ja yleisöä mutta myös pakkaamista, valmistautumista ja ajamista. Tien päällä saan mennä oman aikatauluni mukaan. Tämä on minulle elämäntapa.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 29/2019, jossa seurataan Johanna Pakosen keikkamatkaa hänen kotoaan Oulusta Kukonhiekan lavalle ja hotelliin Jyväskylään. Millaiset rutiinit Johannalla on keikkamatkoillaan? Miksi Johannan mielestä tanssiartistien keskinäisessä solidaarisuudessa on toivomisen varaa? Mitä hän ajattelee nyt etäsuhteestaan Antti Lehdon kanssa ja miksi hänestä tuntuu, että hän ei ehkä halua enää lisää lapsia? Lue lisää Annan numerosta 29/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

Katso video Johannan keikalta Kukonhiekan lavalta!

X