Julkkikset

Laura Malmivaara: ”Enää en laita onnellisuuttani miehen harteille”

Teksti:
Anna.fi

Näyttelijä Laura Malmivaara, 41, sanoo, että sydänsurut ovat olleet lopulta vain pieniä haavoja. Suurin tuska liittyi perheen rikkoutumiseen. Kolmen vuoden takainen avioero sysäsi Lauran itsetutkisteluun ja uudenlaisen onnen etsimiseen. Nykyinen miesystävä hurmasi hänet lempeällä katseella ja näyttämällä kalastajalta.

Laura Malmivaara

Mitä yhteistä on rakastamissasi miehissä?

Olen aina rakastunut miehiin, jotka ovat taiteellisia ja rohkeita ja joita voin vilpittömästi ihailla. Viime aikoina olen oivaltanut, että lähes kaikki rakastamani miehet ovat olleet hiukan melankolisia, jopa synkänpuoleisia.

Yhteistä heille on se, että he uskaltavat tutkia maailmaa ja ihmisiä. Olen kaikissa heissä rakastunut loputtomaan puhumiseen ja pohtimiseen. Jokainen läheinen suhde on inspiroinut minua ja vaikuttanut suuresti päättymisen jälkeenkin. Olen ylpeä kaikista eksistäni. On hienoa, että olen saanut olla heidän elämässään mukana.

Millainen on miehekäs mies?

Ainakaan miehekkyys ei ole ulkonäkökysymys. Mies voi olla lyhyt tai pitkä, ruma tai kaunis, mutta oleellista on, että hän tietää, mitä haluaa. Hän ei ole itsevarmalla tavalla varma, eikä missään nimessä jyrä, mutta hän on rauhassa itsensä kanssa. Miehellä pitää olla intohimo omaan tekemiseen. Mies kokee olevansa mies, kun hänen annetaan tehdä omia juttujaan.

Millainen miehen käytös saa sinut hämmentymään?

Suoruus ja avoin kontaktin ottaminen on häkellyttävää. Tosin hämilleen joutuminen on tavallaan kiinnostavaa ja voi johtaa ties mihin.

Romanttisin ja erikoisin rakastumiseni tapahtui eräissä häissä. Olin ottamassa hääkuvia ja ihastuin sulhasen bestmaniin. Hän puhui ja puhui. Seuraavana aamuna huomasin, että mies oli kirjaimellisesti puhunut minut pökerryksiin. Olin tosi rakastunut.  Suhteemme tosin kesti vain pari vuotta, mutta hääpari on onneksi yhä yhdessä.

Erosit kolme vuotta sitten ohjaaja Aku Louhimiehestä. Miten avioero muutti sinua?

Kymmenen vuotta oli pitkä aika olla yhdessä. Varsinkin kun niihin vuosiin liittyi paljon tärkeitä elämänvaiheita: menin naimisiin, sain lapsia, tein innostuneena töitä. Meitä yhdisti yhteinen intohimo työhön, se oli iso osa liittoa.

Muutuin paljon jo suhteen aikana ja erityisesti sen jälkeen. Ero sysäsi minut itsetutkisteluun, ja nykyään ymmärrän, että itsetuntemus on parisuhteen perusta. Tunnen itseni ja käyttäytymiseni paremmin kuin ennen.

Mitä sinun on vaikea antaa miehelle anteeksi?

Aika paljon voin antaa anteeksi. Joskus huonolle ja julmallekin käytökselle voi löytyä selitys. Väkivaltaa, varsinkin lapsiin kohdistuvaa, olisi varmasti mahdotonta antaa anteeksi, mutta onneksi en ole sellaista kokenut.

Entä voiko pettämisen antaa anteeksi?

Pitäisi ensin miettiä, mitä pettäminen voi tarkoittaa: henkistä, seksuaalista vai luottamuksen pettämistä ylipäätään. Yksinkertaistaen vastaan: Joo. Voin antaa pettämisen anteeksi, minulle se ei ole koskaan ollut mustavalkoinen kynnyskysymys. Olennaisinta on luottamus.

Oletko mustasukkainen?

Joskus olen aika typerästikin mustasukkainen, mutta useimmiten osaan kääntää tuntemukseni huumoriksi. Osoitan olevani naurettava, ja naurun myötä mustasukkaisuus jää taustalle.

Ryhdyitkö seurustelemaan pian avioerosi jälkeen?

En todellakaan. Minulla ei ollut pitkään aikaan kerta kaikkiaan voimia edes uuden ihmisen kohtaamiseen saati seurusteluun. Olen ihastuvaa sorttia, mutta eron jälkeen elin ensimmäisen kerran aikuisiälläni ilman parisuhdetta. Oli pakko kasata itsensä ja keskittyä lapsiin ja omaan selviämiseensä.

Laura Malmivaara

Oletko nyt rakastunut?

Rakastunut on vahva sana. Tässä iässä ja tällä kokemuksella parisuhteet eivät suju nuoruuden kaavan mukaan: tavataan, rakastutaan, mennään yhteen, saadaan lapsia.

Olen seurustellut pari vuotta ja on hienoa, että minulla on ihminen jonka lähellä on hyvä olla. Meillä molemmilla on lapsia, emmekä asu vielä yhdessä, mutta otan asiat rauhassa, ja luotan siihen, että kaikki sujuu ajallaan. Pitkien suhteiden pohja on halu ymmärtää toista, oppia toiselta ja kasvaa yhdessä.

Mihin ihastuit nykyisessä miesystävässäsi?

Villapaitaan, hän näytti kalastajalta. Ensin ihastuin hymyyn, sittemmin hänen taitoonsa kuunnella, keskustella  ja kyseenalaistaa. Minuun vetosi myös tietty melankolisuus ja salaperäisyys. Hän ei ole perinteisellä tavalla seuramies, vaan pikemminkin tarkkailija ja epäilijä, kiinnostavasti hieman ulkopuolinen, taiteellinen persoona.

Mikä on paras mieheltä saamasi huomaavaisuus?

Aika vähän olen saanut kukkia, se ei ole ollut kenenkään rakastettuni juttu. Jouluna sain miesystävältäni Rooman-matkan. Se oli ihana lahja myös siksi, että se tarkoitti yhteistä aikaa. Parhaat huomaavaisuudet ovat yllätyksiä, kuten vaikka tavallisena tiistaina ilman virallista syytä avattu samppanjapullo. Myös se ilahduttaa, että toinen hoitaa jonkin arkisen asian minun puolestani, vie vaikka tyttäreni liikuntatunnille.

Millaisen miehen mallin sait kotoasi?

Sain hyvän parisuhdemallin: kun isä ja äiti nauravat ja juttelevat yhdessä, heistä oikein loistaa yhteinen välittäminen ja arvostaminen. Mutta jos olen etsinyt isäni kaltaista miestä, olen epäonnistunut pahasti. Kaikki mieheni ovat olleet täysin erilaisia kuin isäni. Isä on hyvin myönteinen, ei lainkaan synkkä.

Oletko hyvä kaveri entisen puolisosi tai rakastettujesi kanssa?

Olen rakastanut vain muutamia miehiä – he ovat yhden käden sormilla laskettavissa, ja olen kaikkien kanssa väleissä. Akun kanssa meillä on yhteinen vanhemmuus, ja se jatkuu läpi elämän. Eksien ystävyys on täysin omanlaista, erittäin suoraa. Huumorikin on pakosta aika ronskia, kun tuntee toisen niin intiimisti.

Pahimmat tuskat jotka olet kokenut miehen tähden?

Nuorena olen tietysti itkenyt, kun en saanut miestä, jota rakastin palavasti. Nyt tajuan, että sellaiset sydänsurut ovat vain pieniä haavoja. Elämäni suurin tuska liittyy yritykseen pitää perhe koossa ja sittemmin perheen hajoamiseen ja avioeroon, kaikki sekin tavallaan miehen tähden. Tommy Hellsten on sanonut viisaan lauseen, että saat sen mistä luovut. Se on lohdullista ja totta. Minullakin oli haavekuva, idea täydellisestä miehestä ja perheestä, mutta nyttemmin olen saanut jotain todellisempaa tilalle. Yritän elää tätä hetkeä enkä aseta tulevaisuudelle liikaa odotuksia.

Oletko tällä hetkellä onnellinen?

En ajattele kysymystä samalla tavoin kuin nuorena. Silloin onnellisuus liittyi pelkästään parisuhteeseen, nykyisin onni tarkoittaa minulle yleisesti tasapainoista elämää. Yritän olla laittamatta onnellisuuttani miehen harteille.

Enimmäkseen olen aika lailla tasapainossa kaiken kanssa. Juuri nyt edessä on iso muutos, sillä jään vuoden vaihteessa monen vuoden jälkeen freelanceriksi ja luovun kuukausipalkkaisesta työstä KOM-teatterissa. Uusi vaihe kiehtoo ja vähän pelottaakin. Haluan olla pitkästä aikaa vapaa tekemään erilaisia projekteja ja jopa matkustelemaan muulloinkin kuin kesällä.

Teksti: Sanna Wirtavuori
Kuvat: Paula Kukkonen/Otavamedia

Katkelma Annan kansijutusta 18/2015

 

X