Laura Malmivaara: ”Olen tehnyt viime vuosina paljon työtä löytääkseni sisäisen tasapainon”

Näyttelijä-valokuvaaja Laura Malmivaara yrittää olla elämässä läsnä tässä ja nyt. – Ajattelen, että tulevaisuudessa ei ole sen enempää onnellisuutta eikä täydellistä elämää.

Näyttelijä-valokuvaaja Laura Malmivaara kuvasi Annan lukijoille seitsemän rakkaintaan.

Taattu turvapaikka

”Sukumme kesäkoti Loviisan lähellä on aina ollut turvasatamani. Sen maisema on merkinnyt ja merkitsee minulle yhä hiljaisuutta, rauhaa ja omaa tilaa. Siellä on koettu monet ilot ja surut ja paranneltu avioeron haavoja. Meri on erityisen tärkeä. Sitä katsoessa olen miettinyt ja ajatellut paljon. Horisontti myös tyhjentää ajatukset tarvittaessa.

Halusin kuvata synkän taivaan ja tummat pilvet ennen sadetta. Etualalla on vielä valo tavallaan kuin aavistuksena tulevasta.

Olen tehnyt viime vuosina paljon työtä löytääkseni sisäisen tasapainon ja tyyneyden kaiken levottomuuden ja kohinan keskellä. Teatterin treenit, omat valokuvauskeikat ja kirjoittaminen ovat intensiivistä työtä, ja vastapainoksi tarvitsen hiljaisuutta. Eniten kohinaa aiheuttaa some, ja välttelenkin ajautumasta sinne liian syvälle.

Työ on tärkeää, mutta yritän olla mahdollisimman läsnä arjessa. Suurin onni on tässä ja nyt. Ajattelen, että tulevaisuudessa ei ole sen enempää onnellisuutta eikä täydellistä elämää.

Luotan siihen, että aina on valoa, vaikka usko hyvään onkin välillä koetuksella. Yleensä liikunta auttaa. Lähden lenkille tai salille, kun tuntuu epämukavalta.”

Rakas mies ja Sumu

”Tapasin miesystäväni kuusi vuotta sitten, ja se oli todella onnellinen sattuma. Voin luottaa häneen, ja hän on tukenani kaikessa.

Arvostan sitä, että hän on niin sujut itsensä kanssa ja todella joustava arkisissa uusperheen asioissa. Saamme molemmat toteuttaa itseämme vapaasti.

Tämä on meille molemmille toinen uusperhe, ja olen iloinen, että miesystäväni on niin avoin eksille, lapsille ja muutoksille. Hän on tehnyt minustakin levollisemman ja opettanut rauhallisuutta sekä elämän kepeyttä. Meillä on hauskaa ja minun on hyvä olla hänen kanssaan, se riittää.

Hän myös näkee ja ymmärtää, mitä minulle merkitsee olla äiti. Muutama päivä sitten hän sanoi tosi nätisti: ’Sä olet niin paljon onnellisempi, kun lapset ovat täällä.’

Meillä ei ole miesystäväni kanssa yhteisiä lapsia, mutta meillä on ollut pari kuukautta pieni koiranpentu Sumu, jota yritämme kasvattaa. Se on pumi, unkarilainen paimenkoira, varsinainen likaiselta näyttävä villikko. Olen vastustanut lemmikkejä, mutta nyt hellyin.

Toisinaan Sumu on hermoja raastava rakki, voi herran jestas mitä kaikkea se on repinytkään. Se tuo mieleen tyttöjen vauva-ajat, ja kärsivällisyys on koetuksella. Enimmäkseen se on kuitenkin suloinen uusi perheenjäsen. Karvaturri, josta ei voi olla tykkäämättä.

Uusperheemme elämään ei liity mitään suurta draamaa. Emme riitelekään juuri mistään, mitä nyt välillä koiran kouluttamisesta.”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 30/2019, jossa Laura Malmivaara kertoo ja kuvaa elämänsä rakkaimmat asiat. Mitkä muut ihmiset, paikat ja tilanteet ovat Lauran rakkaita? Lue lisää Annan numerosta 30/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!