Näyttelijä-valokuvaaja Laura Malmivaara
– Olen ollut huono puhumaan rakkaudesta, Laura Malmivaara sanoo.
Julkkikset

Laura Malmivaaran 11 oivallusta elämästä: ”Parisuhteessa toisen syyttely ei auta”

Näyttelijä-valokuvaaja Laura Malmivaara, 45, elää uusperheessä kahden teini-ikäisten tyttären äitinä. Oivalluksia-sarjassa hän kertoo muun muassa, mitä hän on oppinut rakkaudesta, riitelystä ja ikääntymisestä.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Kristiina Kurronen

Mitä olet oivaltanut onnellisuudesta?

Olen sen verran tsehovilainen, että ajoittain jään kiinni onnellisuuden haikailun melankoliaan. Iän myötä olen oppinut, että onnellisuus ei ainakaan tarkoita tulevaa lomaa tai mitään muutakaan tulevaisuuden ”sitten kun” -juttua. Eikä tämä tarkoita mitään passiivisuutta. Haaveita ja tavoitteita voi olla, mutta pitää hyväksyä, että mitään ihan täydellistä ei koskaan ole. Elämä riittää.

Entä avioerosta?

Kestää vuosia, ennen kuin asia on käsitelty ja voi sanoa, että ero on ohi ja mitä oikein tapahtui ja miksi näin kävi. Se on pitkä työ, mutta se on myös mainio mahdollisuus oppia paljon itsestään.

Riitelemisestä?

Että aina ei ole kyse siitä, että toinen on väärässä. On ollut kauheata myöntää, mutta riidoissa on yleensä aika iso osa itsellä. Kun ei provosoi, riita yleensä tyrehtyy kummasti ja toisinpäin. Olen ollut liiankin hyvä heittämään bensaa liekkeihin. Nykyisen miesystäväni kanssa emme juurikaan riitele.

Äitiydestä?

Äitiyden ydin on sama, mutta silti se muuttuu koko ajan. Pienten lasten äitiys on hoivaäitiyttä, ja nyt kun tyttäreni ovat jo teini-iässä, äitiys on paljon keskustelevampaa ja rennompaa. Tällä hetkellä tuntuu, että minulla on äitinä aikaa vaikka kuinka, koska tytöillä on niin paljon omia asioita ja kavereita.

Rahasta?

En ole valitettavasti oppinut kovinkaan paljon. Suhteeni rahaan on sikäli huono, että säästäminen ei ole koskaan ollut minulle tärkeintä, mutta olen pärjännyt. Kun rahaa on syömiseen ja elämiseen, se on riittävästi.

Kaikki menee, mikä tulee. Kaiken olen kuluttanut, en ole koskaan osannut tai älynnyt sijoittaa. Ehkä olisi pitänyt opetella.

Parisuhteesta?

Kolmekymmentä vuotta olen opetellut, ja ehkä isoin oivallus on se, että toisen syyttely ei auta. Olen oppinut katsomaan peiliin ja miettimään, että mikähän on minun osuuteni. Parisuhteiden ansiosta tunnen itseni paljon paremmin nyt kuin nuorempana.

Lue myös, kuinka Laura vuonna 2015 puhui miehistä ja rakkaudesta: Laura Malmivaara: ”Enää en laita onnellisuuttani miehen harteille”

Ystävyydestä?

Yritän antaa ystävilleni enemmän aikaa. Elämässäni parisuhteet ovat aina menneet ystävien edelle, ja olen ollut aika huono hoitamaan ystävyyttä. Minulla on monia tuttuja ja työkavereita, mutta ei kovin monia ystäviä. Ne muutamat ovat onneksi säilyneet tähän asti ilman erityistä huolenpitoa.

Näyttelemisestä?

Olen oivaltanut, että siitä pitää oppia pois. Yritän koko ajan näytellä tavallaan vähemmän, karsia ja yksinkertaistaa. Haluaisin, etten yrittäisi pusertaa niin kamalasti rystyset punaisena. Näyttämisen halu on laantunut, ja näyttelemisessä kiinnostaa nykyään enemmän kontakti ja sen tuottama yhteispeli.

Valokuvaamisesta?

Tajuan, ettei minun tarvitse yrittää olla jotenkin trendikäs kuvaaja. Olen aika perinteinen muotokuvaaja, ja luotan siihen, että oma tyyli sekä hyvä kohtaaminen ovat kylliksi. Silti voi olla koko ajan entistä parempi.

Rakkaudesta?

Olen ollut huono puhumaan rakkaudesta. Hyvin harvoin sanon miehelleni tai lapsilleni, että rakastan heitä. Mielestäni rakkaus-sana on liian riittämätön, se menee liian monenlaiseen tunteeseen. Pitäisi olla useampia sanoja, niin ehkä osaisin käyttää niitä paremmin.

Ikääntymisestä?

Olen oivaltanut, että kaikenlainen vanhenemisen surkuttelu on turhaa. Mutta kun tajuaa asuvansa yli 50-vuotiaan miehen kanssa, niin on pakko myöntää, että on sitä ikää tullut itsellekin. Yritän vain pitää itseni fyysisesti hyvässä kunnossa ja oikaista ryhtini.  Hyvin menee kaikki.

Lue Oivalluksia-juttusarjastamme, mitä mitä muut tutut ihmiset ovat oivaltaneet elämästä.

X