Laura Voutilainen potee aikuisen identiteettikriisiä: ”Mitä olen, jos en ole keikkaileva artisti, jonkun kumppani tai arkea pyörittävä äiti?”

Kun koronavirus vei Laura Voutilaiselta keikat, laulaja tajusi, miten paljon hänen identiteettinsä on ollut riippuvainen esiintyvän taiteilijan roolista. Myös sinkkuna eläminen ja lasten aikuistuminen ovat saaneet Lauran miettimään, mikä on hänen minuutensa ydintä silloin, kun kukaan ei tarvitse häntä.

Keikaton kesä. Sellaista laulaja Laura Voutilainen oli vain kuvitellut viettävänsä jonakin päivänä, kaukana tulevaisuudessa – ja omasta tahdostaan. Mutta koronarajoitusten vuoksi niin kävi, että kaikki Lauran kesälle suunnitellut esiintymiset peruttiin. Yhtäkkiä hänellä olikin vain aikaa.

– Se oli aivan sairaan outoa. Putosin tyhjän päälle, koska niin suuri osa identiteettiäni on olla keikkaileva artisti, Laura sanoo nyt.

Vaikka alkusokki oli suuri, nyt syksyn tullen hän osaa muistella toimettomia kesäkuukausia lämmöllä.

– Oli hyvä henkinen harjoitus opetella elämään tässä hetkessä ja pohtia, mitä oman artistiminäni takana on – ja mitkä muut asiat kuin esiintyminen tuottavat minulle hyvää oloa.

”Olen pohtinut tiiviimmin, mitä olen”

”Olen avioeroni jälkeen elänyt yksin muutamien vuosien ajan, ja viime aikoina oman itseni etsimisen prosessi on terävöitynyt. Kun muut surkuttelivat yksinäisyyttään koronaeristyksen aikana, minulle ei ollut mitään uutta olla rauhassa aivan itsekseni, koska yksin eläminen on minulle jo tuttua.

Juuri nyt kukaan ei suoranaisesti kärtä minulta mitään. Välillä tunnen itseni tarpeettomaksi, koska kukaan ei soittele perääni – ei keikkamyyjät tai kumppani, ja lapsetkin ovat jo aikuisia.

Lue myös: Lauri Tähkä kertoo, mitä hän on oppinut tyttäriltään – ja mitä hän on halunnut heille erityisesti opettaa: ”Iso asia kaikille meille

Sen seurauksena olen pohtinut tiiviimmin, mitä olen, jos en ole keikkaileva artisti, jonkun kumppani tai arkea pyörittävä äiti. Olen oivaltanut, että kaikkein syvimmällä ytimessäni kytee intohimoni musiikkiin.”

Yksin, mutta ei kovin yksinäinen

”Teoriassa voisi kuvitella, että uuden musiikin tekemiselle olisi nyt ollut hyvin aikaa, kun keikkoja ei ole. Mutta se ei mene niin. Vaikka älyllisesti ymmärrän, että nyt olisi hyvä hetki olla luova, se ei tapahdu käskemällä. Täytyy antaa itselleen aikaa ja puuhastella: laittaa puutarhaa, istuskella, katsella ja olla. Tekevälle toiminnan ihmiselle pelkkä oleminen on haastavaa, mutta koko viime kesän opettelin ja nyt se kantaa hedelmää.

Vaikka elän yksin, en tunne oloani kovin yksinäiseksi. Tietysti tunnen kaipuuta saada elinkumppani ja toivon löytäväni vielä rakkauden. Se ei silti ole elämäni fokus vaan mahdollinen luonnollinen tulema, joka ehkä tulee taianomaisesti vastaan sitten, kun sen aika on.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 36/2020 Hyvinvoinnin avaimet -haastattelusta, jonka on kirjoittanut Anneli Juutilainen. Miten meditaatio on auttanut Lauraa? Millainen on Lauran suhde aikuisiin poikiin Leeviin ja Veetiin? Miksi hän ei viihtynyt Helsingin keskustassa, jossa asui eronsa jälkeen? Millaisen kumppanin hän toivoisi elämäänsä? Lue Lauran koko haastattelu numerosta 36/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!