Eräänä päivänä DNA:n asiakaspalvelija Lauri Mikkola kävi irtisanomassa itsensä – nyt hän on Suomen kuumin musikaalitähti
Kinky Boots -musikaalissa hurmannut Lauri Mikkola, 32, nousee jälleen lavalle glitterissä ja höyhenissä. Drag-kuningattaren rooli koskettaa aivan erityisellä tavalla kahden pienen lapsen isää.
– Priscillassa on jopa korkeampia korkoja kuin Kinky Bootsissa oli.
Kinky Boots -musikaalissa hurmannut Lauri Mikkola, 32, nousee jälleen lavalle glitterissä ja höyhenissä. Drag-kuningattaren rooli koskettaa aivan erityisellä tavalla kahden pienen lapsen isää.
Miksi mies opettelee kävelemään korkokengillä? Vaikkapa siksi, että hänelle on tulossa perheenlisäystä. Viitisen vuotta sitten muusikko Lauri Mikkola oli päättänyt saada Kinky Boots -musikaalin pääroolin hinnalla millä hyvänsä. Avovaimo odotti parin esikoista, ja Lauri halusi ryhdistäytyä. Pelkillä laulajan keikkapalkkioilla ei perhettä elätettäisi.
– Soitin drag-artisti Mega-Paulalle ja esittelin itseni. Tapasimme terassilla Helsingin Kampissa eräänä kauniina kesäpäivänä. Hän iski eteeni punaiset korkokengät ja sanoi, että kävele, Lauri kertoo.
Eikä siinä muu auttanut, vaikka oudolta tuntui. Lauri oli nuorena harrastanut kilpatanssia, ja ehkä sai siitäkin apua kropan kannatteluun. Joka tapauksessa kuuden koe-esiintymiskerran jälkeen hänellä oli rooli Kinky Bootsin Lolana, glitteriin ja höyheniin puettuna viihdetaiteilijana.
Samuel Harjanteen ohjaamasta musikaalista tuli Suomen oloissa poikkeuksellisen iso menestys. Laurin roolisuoritusta ylistettiin.
– Kinky Bootsissa pääsin näyttämään potentiaalini, Lauri sanoo.
Asetumme istumaan Helsingin kaupunginteatterin kokoushuoneeseen, Lauri laittaa pöydälle pahvimukillisen kahvia. Pelkäänpä, että se ehtii jäähtyä, koska puhuttavaa on paljon. Kuka on tuo mies, joka ilmestyi kuin tyhjästä musikaalien tähtikaartiin?
Lauri Mikkolan äiti on jazzlaulaja Marle Mikkola
Jo lapsena Lauria kiehtoi musiikin voima. Vilkas pikkupoika istui aivan aloillaan, kun kuunteli kuulokkeista lempikappaleitaan, vuorotellen AC/DC:n Thunderstruckia ja Andrea Bocellin Con te partiròa. Musiikkia kuunneltiin perheessä paljon muutenkin.
– Kun viikonloppu tuli, kotona laitettiin vinyylisoitin päälle. Sieltä tuli musiikkia laidasta laitaan, rokkia, oopperaa, soulia.
Laurin isä työskenteli tutkijana ja soitti rumpuja vapaa-ajallaan. AC/DC, Deep Purple ja Led Zeppelin ovat hänen musiikkiaan. Äidin perintönä Lauri on saanut rakkauden souliin, swingiin – ja esiintymiseen. Äiti Marle Mikkola on jazz-laulaja.
– Pienenä sain olla äidin makutuomarina, kun hän oli lähdössä keikalle, Lauri muistelee hymyssä suin.
Myös jazzin täyteiset sukujoulut Tammisaaressa isoäidin luona olivat ikimuistoisia. Isoäiti Wiola Talvi oli tehnyt arvostetun uran jazz-laulajana Suomessa 1950- ja 60-luvuilla, ja keikkaillut sittemmin ulkomailla muun muassa Tom Jonesin kanssa.
”Olin helppo uhri koulun kovimmille tyypeille.”
Lauri tykkäsi järjestää perheelle ja sukulaisille esityksiä. Niissä hän tanssi tai esitti jotakuta tuttua hahmoa, piti omaa estradia. Lauluääntään hän ei vielä uskaltautunut laajemmin käyttämään. Ala- ja yläkoulussa häntä kiusattiin.
– Jouduin usein vaihtamaan koulua, koska perheemme muutti vanhempien töiden perässä. Olin helppo uhri koulun kovimmille tyypeille, kun olin yksin eikä minulla ollut turvaverkkoa.
Jos joku kodin pihapiirissä yritti kiusata, Laurin kolme vuotta vanhempi isosisko Katriina Mikkola puolusti pikkuveljeään. Mutta koulussa Lauri oli omillaan.
Mikään hiljainen oppilas hän ei silti ollut. Opettaja joutui usein pyytämään Lauria pitämään pienempää ääntä.
– En hirveästi viihdy paikoillani. Olin vilkas ja kiinnostunut monista asioista enkä oikeasti olisi halunnut käyttäytyä huonosti. En vain osannut kanavoida energiaani oikein. Ehkä juuri se on ajanut minut tähän ammattiin. Tässä saan olla utelias ja purkaa energiaani, Lauri pohtii.
– Koulukiusaaminen jätti omat jälkensä, mutta niiden kanssa olen oppinut elämään. Ja oli siinä hyvätkin puolensa. Opin luovimaan ja tulemaan toimeen erilaisissa porukoissa, Lauri miettii.
Lauri Mikkola: ”Silloin luovutin näyttelijän uran suhteen”
Lukiossa Lauria ei enää kiusattu, ja siellä hän löysi vahvuutensa: äänen. Hän harkitsi uraa näyttelijänä ja pyrki Teatterikorkeakouluun. Pääsykokeet jäivät kolmanteen vaiheeseen. Toisella kerralla ne tyssäsivät alkuunsa.
Putoaminen otti koville.
– Silloin luovutin näyttelijän uran suhteen. Ajattelin, että ehkä keikkailu riittää minulle, Lauri Mikkola muistelee.
Kun ei muutakaan ollut meneillään, hän lähti mukaan The Voice of Finland -ohjelman ensimmäiselle tuotantokaudelle. Niihin aikoihin hän keikkaili laulajana ja työskenteli DNA:n asiakaspalvelussa. Omaa polkua oli vaikea hahmottaa.
– En halunnut lokeroida itseäni muusikoksi tai näyttelijäksi, halusin tehdä kaikkea. Olen aina halunnut tehdä äänellisesti monenlaista ja liikkua lavalla. Liikun paljon myös laulukeikkojen aikana.
Päivätyössään asiakaspalvelussa hän joutui istumaan paikallaan. Melkein vuoden hän sitä kesti. Eräänä kauniina päivänä Lauri päätti muuttaa elämänsä kulkua.
– Kävin irtisanomassa itseni. Ajattelin, että haluan kokeilla, millaista on olla freelancer-muusikko. Keikkoja oli sovittuna ehkä kolme, mutta jostainhan oli aloitettava.
Yksi keikka johti toiseen, ja Lauri huomasi, että musiikkialalla piirit olivat pienet. Hommia sai, kun soitteli keikkamyyjille, tutustui ihmisiin ja osoitti olevansa hyvä tyyppi ja hyvä siinä, mitä tekee.
– Aina välillä kävin katsomassa musikaaleja. Katsomossa tuli usein sellainen olo, että minun on pakko päästä tuonne. Nautin tosi paljon keikkailusta ja esiintymisestä, mutta silti minusta tuntui, ettei se riittänyt. Halusin jotain enemmän.
Tuulen suunta vaihtui sinä päivänä, kun Lauri sattui kadulla törmäämään ohjaaja Samuel Harjanteeseen. Tämä kehotti Lauria hakemaan mukaan seuraavaan musikaaliin. Ei Lauri vielä siihen päässyt, mutta enää hän ei luovuttanut.
Jos Lauri ei olisi myöhemmin saanut tavoittelemaansa roolia, hänen olisi pitänyt tehdä varasuunnitelma. Sellaista ei ollut takataskussa.
– Luotan intuitioon ja siihen, että hyviä asioita tapahtuu, jos vain jaksaa tehdä töitä ja uskoa siihen, mitä tekee.
”Minun piti tehdä itsetutkiskelua sen suhteen, mitä on olla vanhempi”
Kinky Bootsiin pääseminen tiesi töitä, paljon lisää töitä. Helsingin jälkeen musikaali vietiin Tampereelle. Kun Lauri Mikkola ravasi Tampereella esiintymässä, hän oli jo kahden pienen tytön isä. Vaikka hän olisi tullut kotiin myöhään yöllä, herätys oli aina aamuseitsemältä.
Ennen pandemiaa töitä tuli kahmittua liikaakin, koska vapaana taiteilijana on vaikea kieltäytyä työtarjouksista. Keikkaa laulajana oli edelleen, ja lisäksi Lauri oli monessa mukana teatteripuolella. Lauri joutui olemaan niin paljon tien päällä, että lapset tuskin huomasivat, kun isä kävi kotona kääntymässä.
– Minun piti tehdä itsetutkiskelua sen suhteen, mitä on olla vanhempi.
Korona-aika muutti Laurin isyyttä. Teatterit ja keikkapaikat suljettiin, ja Lauri päätyi olemaan kotona enemmän kuin koskaan. Suhde lapsiin muodostui tiiviiksi. Enää tytöt eivät olisi päästäneet häntä edes apteekissa käymään. Piti vakuutella, että isi kyllä tulee takaisin.
Nyt tilanne on rauhoittunut. Lapset tietävät, että isä palaa näytöksestä kotiin silloin, kun he ovat nukkumassa. Lauri on uskaltanut keskittyä olennaisiin töihin.
– Käytän aikaani asioihin, jotka ovat henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. En halua, että lasten pitää taas kysellä, minne isä menee.
Arkea helpottaa se, että työmatkan Helsingin kaupunginteatterille ajaa vartissa. Avovaimo tekee kaksivuorotyötä sairaanhoitajana, joten sumplia pitää. Pariskunnalla on takanaan kymmenen yhteistä vuotta.
– Perhekalenteri näyttää joskus melkoiselta. Lapset ovat pieniä, ja me vanhemmat olemme enemmän tai vähemmän väsyneitä. Kahdenkeskistä aikaakin on järjestettävä. Tämän jaksaa, kun sen tekee yhdessä.
Isi on se Priscilla, isi laittaa meikkiä!
Isi on se Priscilla, ilmoitti Laurin esikoinen päiväkodissa. Isi laittaa meikkiä! Päiväkodin hoitajat ilahtuivat tiedosta. He ovat innokkaita teatterissa kävijöitä.
Uudessa Priscilla, aavikon kuningatar -musikaalissa isillä tosiaan on hienot meikit. Laurilla on päärooli. Hän esittää Tickiä, sympaattista drag-kuningatarta. Diskohitit soivat, kun Priscilla-bussi matkaa Australian halki. Ja jälleen on Laurin aika tanssia koroilla.
– Priscillassa on jopa korkeampia korkoja kuin Kinky Bootsissa oli, Lauri Mikkola paljastaa.
Ja entäs puvunvaihdot sitten! Laurin mukaan rooli on tähänastisen uran haastavin, ainakin mitä tekniseen ja fyysiseen puoleen tulee. Töiden jälkeen ei tarvitse lähteä salille.
– Onhan se yhdenlaista HIIT-treeniä, kun on 15 sekuntia aikaa vaihtaa asu.
Asut ovat mitä mielikuvituksellisimpia, mutta hauskanpidolla on vakavakin puolensa. Tick on paitsi drag-taiteilija myös isä, joka ei ole nähnyt lastaan tämän syntymän jälkeen.
”Roolihenkilöni joutuu kamppailemaan menneisyyden tuskan kanssa.”
Nyt poika on jo kuusivuotias, ja Tick arastelee tapaamista. Entä jos lapsi ei hyväksykään sitä, mitä hänen isänsä tekee? Jos lapsikin pitää häntä outona?
– Isyys on minulle koskettavinta ja merkityksellisintä tässä roolissa. Parissa kohtauksessa liikutun itsekin, Lauri kertoo.
– Roolihenkilöni joutuu kohtaamaan ennakkoluuloja ja kamppailemaan menneisyyden tuskan kanssa.
Drag-kuningattarien rooleja esittäessään Lauri on törmännyt ennakkoluuloihin siltä osin, että hänen isyyttään on hämmästelty.
– Joillekin on ollut mykistävän suuri yllätys, että en ole homo ja minulla on kaksi lasta. Oletetaan, että hetero ei voisi tehdä teatterissa drag-hahmoa. Eihän se niin mene. Drag on yksi taiteenmuoto siinä kuin laulaminen tai näytteleminenkin. Ja tämä on teatteria.
”En ihmettele, miksi moni nainen valitsee mukavat kengät korkkarien sijaan”
Laurin jalat ovat jo niin parkkiintuneet drag-rooleissa, etteivät korkokengät enää paljon paina. Vaikka kyllä ne ensimmäiseksi lentävät pois jalasta esityksen jälkeen.
– On ihanaa laittaa jalkaan flipflopit tai tennarit. Korkkareista eroon pääseminen on vapauttavaa! Lauri sanoo nauraen.
– En ihmettele, miksi moni nainen valitsee mukavat kengät korkkarien sijaan. On ihmeellistä, etten ole nyrjäyttänyt nilkkojani tai kaatunut.
Fyysisen roolin vuoksi kehosta on pidettävä huolta. Lauri Mikkola käy osteopaatilla – ja saunassa.
– Saunon melkein aina esityksen jälkeen. Se on parasta palautumista.
Mistä Lauri lauteilla unelmoi nyt, kun niin moni haave on toteutunut? Hänellä on upea musikaaliura ja oma perhe.
– Minusta tuntuu, että olen edelleen tutkimusmatkalla, eräänlaisessa teatterin korkeakoulussa. Musikaaliroolien vastapainoksi olisi mielenkiintoista esittää draamaa tai vaikkapa jotain pahiksen roolia. Haluaisin päästä tutustumaan siihen, mitä kaikkea muuta pystyn tekemään.
Edelleenkään Lauri ei halua lokeroida itseään näyttelijäksi taikka muusikoksi. Muusikkona hänellä on meneillään jotain sellaista, mistä hän ei voi kertoa. Siitä varmasti kuullaan vielä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että kotona on kaikki hyvin. Lauri muistelee hymyillen sitä aikaa, kun ajeli Tampereelle töihin.
– Illalla Tampereella tuhatpäinen yleisö taputti seisaaltaan aivan hurmiossa. Siitä puolen tunnin päästä ajelin moottoritiellä syöden kuivaa sämpylää. Aamulla piti viedä lapset päiväkotiin. Siinä oli jotain hienoa. Tuli olo, että tämä on juuri sellaista rokkistaran elämää, josta nautin.
– Tällä alalla olen jatkuvasti ihmisten edessä ja äänessä. Kun menen kotiin, siellä odottaa perhe ja rauha. Kotona on turvapaikkani, vastapaino kaikelle muulle.
Ja onhan ensi vuoden perhekalenteriin tulossa yksi tärkeä merkintä ylitse muiden: omat häät.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous