Lauri Tilkanen elää kiireistä lapsiperhearkea: ”Aikuistuin varhain tultuani isäpuoleksi”

Näyttelijä Lauri Tilkanen, 30, esiintyy pitkästä aikaa vaimonsa Pamela Tolan kanssa yhdessä sekä tv-sarjassa että teatterissa. Kahden kiireisen näyttelijän parisuhde on melkoista säätöä, koska perheessä on kolme lasta.

Lauri Tilkanen, 30, oikaisee napakasti istuvaa ruututakkiaan ja tarttuu olutlasiin Helsingin Kampissa sijaitsevassa baarissa. Hän on ollut juuri vaateostoksilla, koska vanhat takit hiukan kiristivät.

– Olemme kuvanneet Olavi Virta -elokuvaa, ja lihotin itseäni pääroolia varten kymmenen kiloa. Sitä ei vaadittu minulta, mutta koska roolin esikuva on roimasti tuhdimpi, pienikin painonlisäys auttoi minua solahtamaan rooliini paremmin.

Laurin mielestä lihominen oli yllättävän helppoa, ja liikkuvana ihmisenä hän uskoo myös karistavansa kilot nopeasti. Muodonmuutokset ovat ammatinvalintakysymys.

Sellainen on myös parta, jota Lauri välillä puhuessaan sipaisee. Sen hän kasvatti Kolmistaan-tv-sarjaa varten. Tangomestari Olavi Virtana Lauri on siloposki, samoin kuin maalivahtilegenda Jukka Tammena pian ensi-iltansa saavassa lätkäelokuvassa 95. Kaikki tuoreet roolit ovat myös melko erilaisia kuin parin vuoden takainen Tom of Finland -elokuvan rooli taiteilija Touko Laaksosen kumppanina.

”Aikuistuin varhain, kun tulin isäpuoleksi”

Mahdollisimman kaukana omasta elämästä, mutta hauskaa meillä oli. Näin Lauri kuvailee rooliaan uudessa tv-sarjassa. Lauri esittää siinä vaimonsa Pamela Tolan ja Eero Ritalan kanssa kaveruksia, joilla nuoruus on venähtänyt ja elämä on kolmekymppisenäkin vain biletystä ja hervotonta menoa.

– Tulin Pamelan kahden pojan isäpuoleksi jo 24-vuotiaana, joten sikäli aikuistuin melko varhain. Nyt meillä on kotona kolme poikaa ja kaksi työllistettyä freelance-näyttelijää, joten lapsiperheen perusarki on melkoista sovittelua. Minulla on sähköinen kalenteri ja Pamelalla paperinen. Niihin merkataan molempien työt, ja lastenhoito suunnitellaan ajoissa. Meillä on pätevät hoitajat ja minun äitini tulee välillä auttamaan, eli homma toimii hyvin, hän sanoo.

”Haluan opettaa lapsille oikeudenmukaisuutta”

Lauri kuvailee työtilannettaan juuri nyt aika rauhalliseksi, vaikka hän näyttelee elokuva- ja tv-töiden lisäksi myös Turun kaupunginteatterissa. Se työ on hänelle erityisen mieluinen.

– Esiinnymme Pamelan kanssa samassa näytelmässä, mikä on jo sinänsä kivaa, ja lisäksi Turku on minulle kotoisen nostalginen paikka, hän sanoo.

Lauri on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Pöytyällä ja reissannut sieltä 11-vuotiaasta asti 50 kilometriä suuntaansa Turun nuorisoteatteriin. Lapsuudenkoti on edelleen Laurille läheinen, vaikka hän onkin asunut jo yli kymmenen vuotta Helsingissä.

– Maatilan päärakennus on ”vain” 100 vuotta vanha, mutta paikka on ollut suvussa 1700-luvulta asti. Nyt pellot ovat vuokralla, mutta toivottavasti tila säilyy meillä, hän sanoo.

Laurin isoveli asuu Turussa, isosisko on Lontoossa ja pikkuveli Sveitsissä, mutta joulun sisarukset viettävät yhdessä vanhempien luona. Maatalo on mieluisa paikka myös Laurin ja Pamelan pojille.

– Voin siirtää pojille eteenpäin asioita, joita arvostan: luontoa ja maanläheisyyttä, Lauri sanoo.

Laurin mukaan kaikkein arvostettavinta ihmisessä on oikeudenmukaisuus. Sen hän haluaa pojilleen opettaa.

– Ajattelen, että kohtele muita, kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Se voi kuulostaa naiivilta, mutta se on hyvin totta.

”Kiipeily on parasta rentoutumista”

Teatterikouluun Lauri pääsi ensiyrittämällä 18-vuotiaana, ja hän on saanut tehdä paljon erilaisia rooleja. Seuraavaksi hän on rikospoliisi tv-sarjassa Karppi, jonka Yle esittää ensi keväänä.

– Rakastan tätä työtä. Viime aikoina olen saanut jo omanikäisteni miesten rooleja, aluksi esitin nuorempia poikasia. Eniten pidän ihmisistä ja tiiviistä yhdessä tekemisestä. Työryhmissä syntyy aina lähes maaginen yhteys työkaverien kesken. Tietysti se on haikeaa, kun proggis loppuu, mutta aina tulee uusia kiinnostavia juttuja.

Työkiireistä Lauri irtautuu parhaiten liikkumalla.

– Harrastan jääkiekkoa ja kiipeilemistä. Kiipeily on lähes meditatiivista, siinä taistellaan itseä vastaan ja kaikki muu unohtuu. Saatan välillä hengailla pitkäänkin kiipeilysalilla, voin lukea välillä vuorosanoja ja sitten menen taas seinälle. Toisinaan otan pojat mukaan, sillä kiipeily on kivaa myös heidän kanssaan.