Leena Harkimo: ”En tiennyt, että poikaani kiusattiin niin rankasti”

Vaikka Leena Harkimolla ja hänen esikoispojallaan Joel Harkimolla on läheiset ja luottamukselliset välit, kaikkein kipeimmistä asioista, esimerkiksi rankoista koulukiusaamiskokemuksista, ei tässäkään perheessä ole aina pystytty puhumaan.

Koulukiusaaminen oli tuntunut niin kaukaiselta asialta, ettei Joel Harkimo, 25, ollut murehtinut sitä enää vuosiin. Pari kuukautta sitten hän joutui kuitenkin kohtaamaan kipeät muistonsa uudestaan. Hänen isänsä, kansanedustaja ja liikemies Hjallis Harkimo, paljasti silloin Iltalehteen kirjoittamassaan kolumnissa, että niin häntä itseään kuin hänen kolmea poikaansakin on kiusattu koulussa.

Joelin äiti, kokoomuksen kansanedustajana pitkän uran tehnyt Leena Harkimo, 52, muistaa törmänneensä lapsensa kiusaamiseen ensimmäisen kerran jo Jolleksi kutsutun esikoispoikansa varhaislapsuudessa. Poika ilmoitti silloin eräänä iltana, ettei enää halua mennä esikouluun. Kun sovittiin, että hän kuitenkin menee, Joel sanoi tarvitsevansa mukaan viisi markkaa rahaa. Kävi ilmi, että eräs poika oli uhkaillut häntä ja vaatinut häneltä rahaa.

– Tilanne selvitettiin yhdessä esikoulun ja pojan vanhempien kanssa. Siinä ei ollut mitään sen vakavampaa, Leena kertoo.

Jolle ei edes muista kyseistä tapausta. Itse asiassa hän on työntänyt myöhemmätkin, koulussa tapahtuneet kiusaamiset tehokkaasti pois mielestään. Unohtuneet ne eivät silti ole.

Joel suljettiin siivouskaappiin

Joelin kiusaaminen liittyi ala-asteella enimmäkseen jääkiekkoon ja kahden helsinkiläisseuran HIFK:n ja Jokereiden kannattajien ikuiseen valtataisteluun. Jolle oli luokan hiljainen poika, joka olisi halunnut pysyä kiistojen ulkopuolella. Mutta koska isä sattuu olemaan Jokerien omistaja, poika vedettiin silmätikuksi.

– Otin muutenkin Jokerien tappiot tosi henkilökohtaisesti, ja kavereiden oli helppo lyödä lyötyä. Pahinta oli, kun Jokerit hävisi sarjan hännillä olleille Oulun Kärpille. Silloin en kerta kaikkiaan halunnut mennä kouluun, Joel muistelee.

– Ja minä sanoin, että kyllä kulta sinun on vain mentävä, olet vahva ja rohkea, Leena jatkaa.

Jolle muistaa kiusaamisen osittain viattomana poikien nokitteluna, mutta tiukkojakin paikkoja oli.

– Muutaman kerran minut suljettiin koulussa siivouskomeroon, ja tietysti se pelotti, hän sanoo.

– Mitä? Suljettiinko sinut siivouskomeroon? Leena hämmästyy.

Jolle sanoo, että hän ei halunnut puhua vaikeimmista tilanteista kotona, koska hän pelkäsi, että se voisi lisätä kiusaamista.

– Isähän tunnetusti kiihtyy hetkessä nollasta sataan, joten pelkäsin, että siitä olisi syntynyt hirveä härdelli. Ja jos olisin puhunut sinulle, olisit kuitenkin kertonut myös isälle, Joel sanoo ja viittaa äitiinsä.

Leena muistaa, että kiusaamisesta puhuttiin perheessä paljonkin, mutta joitain asioita jäi silti piiloon.

– En tiennyt, että Jollea kiusattiin koulussa niin rankasti, hän sanoo.

Lue lisää Leena Harkimosta: ”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tyhjän päällä”

Kaverit kuittailivat Linnan juhlista

Jolle joutui kärsimään myös siitä, että isän ja äidin tekemisiä puitiin julkisesti. Vuoden 2000 Linnan juhlissa Hjallis astui Leenan puvun laahuksen päälle, ja se noteerattiin isosti lehdistössä. Ja koulussa. Kaverit kuittailivat juhlien jälkipyykistä, ja silloin Joel valitti asiasta myös kotona.

– Sanoin, että kiitti faija, maailman turhin juttu, pitikö tehdä, hän muistelee.

Leena pohtii, että nykyisellä kokemuksellaan hän varaisi tiukkoina hetkinä vielä enemmän aikaa lapsille.

– Äidin on joskus vaikea tietää, mikä on oikea tapa reagoida lapsen ongelmiin, hän pohtii.

– Ehkä juttelisin vielä enemmän ja yrittäisin löytää ongelmat vaikka kiertoteitse.

Näyttelijä Armi Toivanen: ”Koulukiusaaminen vaikuttaa vieläkin itsetuntooni”

Leena: ”En koe syyllisyyttä”

Leena myöntää kokevansa vanhempana välillä voimattomuutta. Lasta ei ole aina helppoa ymmärtää ja lukea.

– On vaara, että koululainen soljahtaa vanhempiensa ulottumattomiin, Leena pohtii.

Äidin vaistoaan hän on yrittänyt koulia entistä paremmaksi nuorimmaisensa Leon, 14, kanssa. Jos esimerkiksi sunnuntai-iltana, ennen kouluviikon alkua, uni ei tule ja lapsi on allapäin, Leenan hälytyskellot alkavat soida. Tai jos lapsi alkaa illalla jutella, että hän ei halua mennä kouluun, syitä kannattaa pohtia yhdessä.

– Lapsi voi aluksi kiistää asian, ja silloin aikuisen on pakko tyytyä siihen. Usein auttaa, kun lapsi saa sulatella asiaa vähän aikaa. Lasta ei saa painostaa, sillä on tärkeää säilyttää luottamus. Olen Leollekin sanonut, että ei sinun ole pakko puhua nyt, voidaan jutella myöhemmin, Leena kertoo.

Syyllisyyttä Leena ei Joelin kouluiän kokemuksista tunne. Hän on aina yrittänyt äitinä parhaansa.

– Perusohjeeni on, että pitää pysyä kuulolla ja olla valmis puuttumaan. Pitää olla myös varovainen kommenteissaan, sillä joskus aikuinen voi tahtomattaan syyllistää lasta. On myös tärkeää, ettei ylireagoi, vaan miettii yhdessä lapsen kanssa, mitä pitäisi tehdä, Leena sanoo.

Koulukiusaaminen jättää syvät jäljet, mutta niistä voi vapautua. Lue lisää!

Katkelma Annan kansijutusta 2/2016