Kjell Westö Lena Frölander-Ulf
Lena ja Kjell nauttivat kahdessa kodissa asumisen hyödyistä.
Julkkikset

Lena Frölander-Ulf ja Kjell Westö ystävystyivät nopeasti ja rakastuivat hitaasti: ”Kummallakin oli tarve saada oma elämä tasapainoon”

Kirjailijat Lena Frölander-Ulf ja Kjell Westö olivat tutustuessaan kumpikin vähän eksyksissä elämässään. Kun ystävyys muuttui rakkaudeksi, he tunsivat päässeensä perille.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Sampo Korhonen

Kirjailijat Lena Frölander-Ulf ja Kjell Westö tapasivat Visbyssä. Ensin kollegoiden välille syntyi ystävyys. Sitten se muuttui rakkaudeksi. Haastattelussa kumpikin kertoo, mitä kaikkea uutta suhde on elämään tuonut.

Lena Frölander-Ulf: ”Meillä oli heti hyvä kemia”

”Se oli nopea ystävystyminen, mutta aika hidas rakastuminen.

Kun tutustuimme, moni asia elämässäni oli hiukan prosessissa. Olin eroamassa ja olin myös henkisesti puhki. Kjell ja minä olimme samassa kirjailijatalossa Visbyssä vuonna 2015. Kaipasin juttuseuraa ja lähestyin häntä, koska olin lukenut hänen romaaninsa ja olin tavannut ohimennen myös hänen kirjailijaveljensä Mårtenin.

Kjell tuntui heti tutulta, hän oli kiinnostunut kaikesta, ja meidän oli harvinaisen helppo jutella. Välillämme oli hyvä kemia, meillä oli hauskaa yhdessä, ja saimme kumpikin vertaistukea ero- ja muissa kipuiluissamme.

Kotiinpaluun jälkeen soittelimme ja kirjoitimme kirjeitä. Tapasimmekin muutaman kerran, mutta etenimme varovasti.

”Emme hanki yhteistä lasta emmekä muuta yhteen”

Kesti yli vuoden ennen kuin rakastuimme ja aloimme seurustella.

Lapseni olivat noihin aikoihin vielä melko pieniä, ja kun jäin eron jälkeen heidän kanssaan kolmistaan, halusin, että heidän arkensa muuttuu mahdollisimman vähän. Meillä kolmella oli oma kotimme ja elämämme.

Emme ole perinteisellä tavalla uusperhe, meillä ei esimerkiksi ole yhteisiä joulu- tai muita juhlatraditioita, eivätkä lapsemme ole juuri tekemisissä keskenään.

Sovimme Kjellin kanssa, että emme hanki yhteistä lasta emmekä muuta yhteen. Minulla ja lapsilla on koti Munkkiniemessä, Kjell asuu Katajanokalla.

Lapset asuvat luonani kahden viikon jaksoissa. Tuona aikana Kjell käy yleensä meillä muutaman kerran. Kun lapset ovat kaksi viikkoa isällään, olen usein Kjellin luona, ja välillä hän on meillä.

Teen töitä kotona, mutta tällä hetkellä minulla on myös erillinen työhuone keskustassa.

Kjellin työhuone on muutaman korttelin päässä, mutta päivisin emme juuri häiritse toisiamme. Saatamme lähettää viestejä tai käydä yhdessä lounaalla, mutta arvostamme molemmat omaa työrauhaa.

Lena Frölander-Ulf ja Kjell Westö: ”Emme ole perinteisellä tavalla uusperhe”

Kahden kodin liitossa on monia hyviä puolia. Esimerkiksi kotitöistä ei tule juuri lainkaan riitaa, koska kumpikin vastaa siivouksesta ja ruoanlaitosta omassa huushollissaan.

Emme ole perinteisellä tavalla uusperhe, meillä ei esimerkiksi ole yhteisiä joulu- tai muita juhlatraditioita, eivätkä lapsemme ole juuri tekemisissä keskenään.

Kjellin pojat ovat jo aikuisia, ja he ovat suhteemme aikana asuneet paljon ulkomailla, joten alussa näin heitä vain harvoin. Korona-aikakin asettaa yhdessäoloon omat rajoituksensa. Kjell tapaa minun lapsiani käydessään meillä, ja lomalla olemme olleet välillä yhdessä.

”Äiti opetti, että ajattele itse, älä tee, mitä muut sanovat”

Minut on kasvatettu vahvaksi, tasa-arvoiseksi ja itsenäiseksi. Olen perheen ainoa lapsi ja vartuin aikuisten kanssa. Äiti opetti, että ajattele itse, älä tee, mitä muut sanovat. Olin nuorena vähän sellainen keskisormi pystyssä -tyyppi ja totuin pitämään puoleni. Osaan ajaa moottorivenettä ja käyttää moottorisahaa, eikä nenälleni ole todellakaan tultu hyppimään työssä eikä vapaalla.

Lena rivakkuuden ansiosta perheessä on uusi jäsen: koiranpentu Svante.

Aloitin työni aikoinaan graafikkona, mutta nykyisin kirjoitan ja kuvitan lastenkirjoja.

Olen aina ihaillut Tove Janssonin tuotantoa, ja kun joitakin vuosia sitten luin hänen kirjeitään, tunsin löytäneeni sielunkotini.

Kirjoissani yritän välittää niin lapsille kuin aikuisillekin itselleni tärkeitä arvoja: suvaitsevaisuutta, muiden kunnioitusta sekä rohkeutta olla oma itsensä ja puolustaa ajatuksiaan.

”Suhde Kjelliin on ollut minulle tärkeä tuki työssäni”

Suhde Kjelliin on ollut minulle tärkeä tuki työssäni. Olen saanut häneltä kannustusta ja oppinut paljon.

Kirjassani Nelson Tiikeritassu kiitän häntä huolellisesta lukemisesta ja kaikista ihanista harrastuksistamme, tässä tapauksessa erityisesti säännöllisestä valöörivoimistelusta ja koukeroisesta verbaaliakrobatiasta.

Tarkoitan valöörivoimistelulla sävyjen pohdintaa, joka on yhtä tärkeää niin kuvittamisessa kuin teksteissäkin. Juttelemme paljon sanojen sävyeroista ja lauseiden rakenteista sekä kuvien valoisuudesta tai synkkyydestä.

Kielellä taiteilu kiinnostaa meitä molempia. Kuvakirjoissani on vähän tekstiä, joten jokainen sana on erityisen tärkeä. Puhumme keskenämme ruotsia, mutta pallottelemme yhdessä myös suomenkielisten tekstieni ratkaisuja. Kirjoitan myös joidenkin kuvakirjojen suomenkieliset tekstit itse.

Kjell on kirjoittajana perfektionisti, ja hän pyörittelee pitkään esimerkiksi kirjansa viimeisiä lauseita: millainen tunnelma lukijalle jää, valoisa vai tumma, toiveikas vai kepeä…

”Minä tulen olemaan koiran lähihoitaja”

Tärkeä yhteinen harrastuksemme on musiikki. Aloitin Kjellin innostamana yli nelikymppisenä uudestaan soittamisen ja laulamisen. Ensin soitin ukulelea ja nyt banjoa. Musisoimme sekä kaksistaan että kavereiden kanssa, ja se on aivan mielettömän ihanaa – niin kuin oikeastaan kaikki muukin, mitä teemme yhdessä.

Jossain vaiheessa Kjellin kanssa tuli puheeksi se, voisimmeko hankkia koiran sitten joskus, kun lapseni ovat muuttaneet kotoa.

Kun lapset kuulivat tästä, he sanoivat, että se olisi todella epäreilua, koska juuri he ovat aina halunneet koiraa.

Niinpä minä panin korona-aikana toimeksi ja ryhdyin selvittämään asiaa. Nyt meille on tämän kuun lopussa tulossa corgin pentu, joka saa nimekseen Svante.

Minä tulen olemaan koiran lähihoitaja. Se asuu meillä lasten luona, ja toivon, että se suostuu matkustamaan mukanani pyörän korissa Kjellin luo sekä tietysti autolla mökille.

Tuskin maltan odottaa, että saamme koiran meille.

”Minulle on tärkeää, että lähin omaiseni on Kjell”

Olen oppinut Kjelliltä, että itsenäisyys on tärkeää, mutta jos on liian itsenäinen, voi muuttua itsepäiseksi.

Tässä suhteessa olen henkisesti paremmin läsnä kuin koskaan aiemmin, vaikka olisimme eri puolilla kaupunkia. Viime vuosina elämästäni on tullut enemmän itseni näköinen, itseni ja Kjellin näköinen.

Tykkään siitä, että olemme aviopari. Virallisuus tavallaan vahvistaa rakkautemme ja vapaalta näyttävän suhteen. Minulle on tärkeää, että lähin omaiseni on Kjell.”

Kjell Westö: ”Minusta on tullut rennompi”

”Yhdessä olemisemme on ollut alusta asti hirveän luontevaa. Lena on hämmästyttävän herkkä tajuamaan ajatuksiani ja tunnetilojani. Meillä on sama tapa ajatella luovuudesta.

Oikeastaan olen treenannut koko elämäni voidakseni olla jonkun kanssa näin avoin kuin nyt saan olla Lenan kanssa.

Olen aina kirjoittanut yksin enkä ole juurikaan jutellut teksteistäni läheisteni kanssa. Nyt on uutta ja hienoa, että voin pohtia jonkun kanssa kirjoittamistani.

Lenalla ja minulla on samanlainen suhde kieleen. Olemme leikkiviä ja tutkivia nörttejä. Olen tarkka kielen suhteen enkä kestä omaa huonoa kirjoittamistani. Hion ja hion enkä yleensä halua näyttää liian keskeneräistä tekstiä kenellekään, mutta Lena osaa lähestyä minua oikein. Hän vaistoaa tunnetilani ja esittää mielipiteensä kannustavasti ja herkästi.

”Moni asia elämässäni oli enemmän tai vähemmän sekaisin”

Kun Lena ja minä tapasimme toisemme, en ollut aivan vahvimmillani. Moni asia elämässäni oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Olin eronnut joitakin vuosia aikaisemmin poikieni äidistä, ja se oli sekoittanut elämäni pitkäksi aikaa. Koin, että ero oli minun syytäni, ja tunsin käyttäytyneeni monilla tavoin tyhmästi.

Avioeroni jälkeen asuin Ruotsissa naisen kanssa, jolla oli ala-asteikäinen lapsi, joten minulla oli kokemusta myös uudesta yrityksestä ja uusperheestä.

Olen aika melankolinen ja ajoittain masennukseen ja synkistelyyn taipuva, joten Lena tuntui todella virkistävältä tuttavuudelta.

Ensivaikutelmani hänestä oli, että onpa ihastuttava tyyppi, ja kylläpä hänen kanssaan on kiva ja helppo jutella.

Lena on uskomattoman valoisa ihminen ja selvästi sosiaalisempi kuin minä. Hän on lämmin, avoin, positiivinen ja pakottomalla tavalla luova sekä omilla ehdoillaan kunnianhimoinen.

Lena Frölander-Ulf ja Kjell Westö halusivat saada oman elämänsä tasapainoon ennen suhteen aloittamista

Ystävystyimme heti, mutta minua pelotti ajatella epäonnistumisten jälkeen mitään vakavampaa. Kummallakin meistä oli tarve saada oma elämä tasapainoon, eikä kumpikaan halunnut edetä uudessa suhteessa nopeasti.

Kun vihdoin, lähes puolitoista vuotta tapaamisemme jälkeen, myönsimme olevamme rakastuneita ja aloimme olla yhdessä, kaikki oli selkeää ja luonnollista. En muista, kumpi sen sanoi ensin ääneen, mutta ajattelimme molemmat samoin: tuntuu kuin olisin tullut kotiin.

Jo suhteemme alussa teimme päätöksen, että emme toistaiseksi muuta yhteen. Työ on kummallekin tärkeä asia, ja olemme aikuisia itsenäisiä taiteilijoita, joilla on elettyä elämää takanaan. Hänellä on omat teini-ikäiset lapsensa ja minulla jo aikuiset lapseni.

”Yhdessäolo tuntuu aina luksukselta ja erityisen kivalta”

Mitään yhteisiä uusperhetraditioita tai lomaperinteitä meille ei ole rakentunut. Enimmäkseen tapaan poikiani ilman Lenaa, mutta silloin tällöin olemme syöneet illallista koko porukka yhdessä.

Lenan lapsia tapaan suhteellisen säännöllisesti, ja meillä on oikein hyvät välit, mutta mikään isäpuoli en ole. Heillä on oma hyvä isä.

Vietän osan vuodesta mökilläni Turun saaristossa, ja onnekseni myös Lena viihtyy siellä.

Erillään asumisessa on se hyvä puoli, että yhdessäolo tuntuu aina luksukselta ja erityisen kivalta, emmekä saa riitaa aikaiseksi oikein mistään.

Kun molemmilla on asuntonsa, myös kotityöt jakaantuvat luontevasti. Nautin siitä, että voin elää ja tehdä työtä itsenäisesti, mutta on kivaa vaihtelua tehdä asioita yhdessä.

”Kävimme etukäteen häämatkalla Bolognassa”

Naimisiinmeno ei tuntunut ensin oleelliselta, mutta huomasimme, että puolivapaalta näyttävä suhteemme herätti joissakin ihmisissä epäilyjä liiton vakavuudesta. Myös ajatus siitä, että emme olisi toistemme lähimpiä omaisia, tuntui oudolta, ja niinpä päätimme mennä naimisiin.

”Olen kohdannut paljon fiksuja naisia, ja haasteeni on ollut pikem-­ minkin se, olenko tarpeeksi älykäs ja hyvä rakastamalleni naiselle.”

Kävimme etukäteen häämatkalla Bolognassa, ja meidät vihittiin maistraatissa ilman juhlallisuuksia vuonna 2018. Näin on hyvä. Avioliitto on virallinen todiste siitä, että olemme tosissamme toistemme suhteen.

”He ovat rennompia ja avoimempia kuin muut kirjallisuuspiirit”

Olen iloinen siitä, että olemme samalla alalla, vaikka työmme on varsin erilaista.

Lenan kautta olen tutustunut lastenkirjallisuuspiireihin, jotka poikkeavat tyystin niin sanotun korkeakirjallisuuden piireistä.

Silmäni ovat monellakin tavalla avautuneet ja kunnioitukseni lasten- ja nuortenkirjailijoita kohtaan on noussut suuresti.

Kiinnostavaa on myös se, että heillä näyttää olevan tosi hauskaa yhdessä. He ovat kokemukseni mukaan rennompia ja avoimempia kuin muut kirjallisuuspiirit. Heillä on hyvä itsetunto, ja he arvostavat työtään, vaikka julkisuus ei sitä aivan samoin aina arvostakaan.

Sieltä näyttää puuttuvan kokonaan myös kaunokirjallisista piireistä tuttu pönäkkyys, vakavuus sekä vaivoin peitelty kilpailu ja kyttääminen.

Arvostan sitä, että Lena on itsenäinen ja vahva tyyppi

Naissuhteissani olen aina yrittänyt olla tasa-arvoinen enkä ole koskaan ajatellut parisuhdetta tai sukupuolta minään valtapelinä. Olen kohdannut paljon fiksuja naisia, ja haasteeni on ollut pikemminkin se, että olenko tarpeeksi älykäs ja hyvä rakastamalleni naiselle.

Arvostan sitä, että Lena on itsenäinen ja vahva tyyppi ja tottunut pitämään puolensa.

”Nyt olen iloinen, että Lena oli niin nopealiikkeinen ja tomera”

Lena on kepeämpi ja sosiaalisempi kuin minä. Hän on myös aika nopea käänteissään. Toisinaan hän on jo toiminut, kun minä vasta sulattelen asiaa.

Kun aloimme syksyllä puhua koiran hankkimisesta, hän alkoi heti googlata, tutkia ja ottaa yhteyttä kasvattajiin, kun minä vasta fundeerasin.

Kun helmikuussa olimme Keski-Suomessa katsomassa pentuja, minäkin olin jo täysillä mukana. Viikkoa myöhemmin kävi ilmi, että kelpaamme isäntäperheeksi suloiselle corgipojalle. Nyt olen iloinen, että Lena oli niin nopealiikkeinen ja tomera.

Ystäväni ovat sanoneet, että minusta on tullut viime vuosina aiempaa rennompi ja avoimempi. Ehkä kyse on iästä ja kokemuksesta, mutta uskon, että paljon on myös Lenan ansiota.

Hän saa minut nauramaan, ja joskus hän ihmettelee, kuinka hänen kertomansa ja huonona pitämänsä vitsit huvittavat minua niin paljon.

Jotain hänen kepeydestään ja pelottomasta luovuudestaan on tarttunut minuun.”

X