Liittonsa kipupisteitä läpikäynyt Lena Meriläinen: ”Tosi-tv-ohjelma auttoi avioliittoani”

Näyttelijä Lena Meriläinen uskaltautui julkiseen pariterapiaan ja oppi, että pelkkä huutaminen ei auta: puolisoa pitää myös kuunnella.

Naisethan rakastavat itseanalyysiä ja traumoissa vellomista. Vai rakastavatko? Lena kertoo, mitä mieltä hän on tästä ja muista kliseistä.

Totta vai tarua? Naiset ovat kiinnostuneempia itseanalyysistä ja terapiasta kuin miehet.

Tarua, en ole koskaan kaivannut terapiaa, vaikka siitä olisi voinut olla hyötyä jo työnikin kannalta.

Minua ja miestäni Olli Tolaa pyydettiin viime vuonna mukaan Elämä pelissä -tositelevisio-ohjelmaan, jossa arvioitaisiin asiantuntijan avulla parisuhteen tilaa ja puutteita sekä aloitettaisiin valmennus suhteen parantamiseksi.

Mietin ensimmäiseksi, että miksi ihmeessä tarvitsisin julkista terapiaa. Olli kuitenkin innostui mahdollisuudesta ja suostutteli minut mukaan. Olen iloinen, että uskalsin tehdä sen. Se oli hieno kokemus ja jännittävä seikkailu.

Ohjelma auttoi avioliittoamme ja antoi meille hyviä työkaluja parisuhteeseen. Meistä on tullut entistä rennompia toisiamme kohtaan, ja minä olen oppinut kuuntelemaan puolisoani paremmin. Olemme molemmat aina osanneet sanoa suoraan ja sanoneet vähän liikaakin. Mutta pelkkä huutaminen ei auta, pitää myös keskittyä kuuntelemaan toista.

Mikään kokemuksessa ei kaduta minua, päinvastoin. Ohjelman ansiosta avioliittomme vahvistui entisestään. Olemme olleet yhdessä 34 vuotta, emmekä missään nimessä halua luovuttaa.

Nainen etsii isän hyväksyntää koko elämänsä ajan.

Enpä usko. Olen aina ollut isän tyttö. Arvostan ja ihailen häntä suuresti, eikä minulla ole ollut mitään haastavaa suhteessani isään. Olen saanut häneltä aivan kylliksi hyväksyntää, enkä ole etsinyt isää miessuhteissani.

Äidin ja tyttären suhde on haastava kehdosta hautaan.

Totta, minulla on ollut erityisen haastava suhde niin äitiini kuin tyttäreenikin.

Äiti oli tanssinopettaja-koreografi ja räiskyvä persoona. Tanssin itsekin nuorena. Meillä oli hyvin läheiset välit, mutta mutkattomat ne eivät olleet. Välillä häpesin äitiäni ja välillä kapinoin ja katsoin oikeudekseni jopa kävellä hänen ylitseen tietyissä asioissa. Suhde oli koko ajan epäbalanssissa, on ollut sitä vielä aikuisiälläkin.

Oman tyttäreni kanssa olemme myös olleet läheisiä, mutta silti välillä myös räiskyy. Suhteemme on aina ollut räjähdysherkkä. Mitään ei silti ole jäänyt hampaankoloon.

Olen yrittänyt opetella sitä, että en lähtisi mukaan huutamiseen, mutta ei se aina onnistu. Nykyisin olen hyväksynyt sen, että äidin ja tyttären suhteeseen kuuluvat niin rakkaus kuin vihakin.

Nainen haluaa itseään menestyneemmän miehen.

Enpä usko. Ainakin minä olen aina halunnut vain miehen, jota voi rakastaa ja kunnioittaa ja joka rakastaa minua.

Avioero on helpompi naiselle kuin miehelle.

Ei ole totta. Kun tapasimme Ollin kanssa, olimme molemmat tahoillamme naimisissa ja meillä molemmilla oli pieni lapsi. Suhteemme alkoi todella intohimoisesti ja eroaminen oli kummallekin äärimmäisen vaikeaa.

Lasten takia oli kuitenkin pakko kommunikoida eksien kanssa. Nyt erosta on jo niin kauan aikaa, että välit heihin ovat ihan ookoo. Mielestäni entisten puolisoiden kanssa voi tulla hyvin toimeen.

Katkelma Annan nro 31 kansijutusta.

Lue myös:

Lena Meriläinen: ”Selvisin bulimiasta, mutta ruoka hallitsee yhä helposti ajatuksiani”

Mitä tehdä, jos puoliso ei suostu pariterapiaan? Psykologin 3 vinkkiä

Syke-sarjan tähdet ennen ja nyt – Katso kuvat!