Lena Meriläinen uupumuksestaan: ”Minun oli vaikea ymmärtää heikkouttani”

Näyttelijä Lena Meriläinen, 63, suoritti elämää, kunnes reilu vuosi sitten hän yllättäen sai uupumusdiagnoosin. – Uskon, että uupumuksesta seurannut pysähtyminen oli välttämätön etappi elämässäni. Se tuli juuri oikealla hetkellä.

”Oireesi viittaavat uupumukseen.”

Psykiatrisen sairaanhoitajan sanat saivat Lena Meriläisen hätkähtämään. Hänhän oli aina ollut se vahva nainen, joka kannattelee ja auttaa muita. Nyt Lena oli ensimmäistä kertaa kasvokkain omien rajojensa kanssa.

Tuosta hetkestä reilu vuosi sitten alkoi tapahtumasarja, joka muutti Lenan elämän suuntaa ja käsitystä omasta itsestään. Hän tajusi, että vahvuutta ei olekaan se, että selviytyy kaikesta yksin.

– Rohkea ja vahva ihminen uskaltaa pyytää tarvittaessa apua, Lena sanoo nyt.

Diagnoosi oli helpotus

”Reilu vuosi sitten hakeuduin vatsakipujen takia lääkärille. Yllätys oli melkoinen, kun vatsakivun ja muiden epämääräisten oireiden syyksi selvisi uupumus.

En ollut tajunnut omaa tilaani, vaikka olin tuntenut itseni jo vuoden verran väsyneeksi ja apaattiseksi. Syke-televisiosarja oli loppu, ja olin työttömänä. Olin niin poikki, etten saanut itseäni hakemaan uusia töitä. Uupumukseni näkyi myös pahantuulisuutena ja itkuisuutena. Ihmettelen itsekin, mikä minua risoo.

Läheiseni eivät ihmetelleet diagnoosiani, vaan se oli heille helpotus. Etenkin puolisoni Olli oli ollut minusta jo pitkään huolissaan. Myös tyttäreni oli huomannut pahan oloni ja ehdotti, että saatan kärsiä masennuksesta. Torjuin ajatuksen naurahtaen. Olin tuohon aikaan rakkaimmilleni ikävä ihminen. Olin ärtyisä ja myrtsi, itku oli jatkuvasti herkässä. Purin pahaa oloani muihin. Jos joku puhutteli minua, yleensä ärähdin vastaukseksi. Vetäydyin herkästi omiin oloihini.

Olin omaan elämääni tyytymätön. Minusta oli mukavaa tehdä töitä, kun pääsin näyttelijänä hetkeksi pois itsestäni. Ahdistusta ja pelkoa aiheutti erityisesti Alzheimerin tautiin sairastuneen 86-vuotiaan äitini hoivaaminen. En ole ollenkaan hoivaaja luonteeltani.

Alkuhämmennyksen jälkeen uupumusdiagnoosi oli minulle helpotus. Olin onnellinen, että pahalle ololleni löytyi selitys. Tuntui hyvältä myöntää, että minäkin saan olla välillä väsynyt.

Olen aina ollut vahva ihminen. Sellainen, joka kannattelee muita. Pidin ennen suuressa arvossa sitä, että ihminen pärjää omillaan eikä juurikaan tarvitse muiden apua. Minun oli vaikeaa ymmärtää heikkouttani. Nykyään ajatusmallini on kääntynyt päälaelleen. Ajattelen, että niin sanottu heikkous onkin usein vahvuutta. On rohkeaa pyytää apua ja myöntää tarvitsevansa toisia.”

Mitä Lena Meriläinen oivalsi terapiassa? Miten heikkouden myöntäminen muutti hänen elämäänsä? Mistä Lena on puolisolleen kiitollinen, mitä hän ajattelee vanhenemisesta, parisuhteesta, äitiydestä? Lue Lenan Tässä iässä -haastattelu uudesta Annasta 46/17. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue muut Tässä iässä-sarjan jutut täältä.