Julkkikset

Lenita Airisto, 80: ”Uusille miehille teen heti selväksi, että en osaa laittaa ruokaa enkä aio opetella”

Lenita Airisto hoitaa kauneuttaan nukkumalla 8–9 tuntia yössä ja lähtee vain lenkille ilman meikkiä. Elämän täyttää työ, vielä 80-vuotiaanakin.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Kuvat Heli Hirvelä/Otavamedia

Lenita Airisto kertoo oppineensa äidiltää, että kodista ei poistuta, jos meikki, hiukset ja asu eivät ole kunnossa.

Lenita Airisto hoitaa kauneuttaan nukkumalla 8–9 tuntia yössä ja lähtee vain lenkille ilman meikkiä. Elämän täyttää työ, vielä 80-vuotiaanakin.

Rutiinit ja säännöt eivät kuulu elämääni. Kulloisetkin työtehtävät määrittelevät päivieni kulun. Nousen kuuden maissa ja syön aamupalaa: ruisleipää, juustoa, kananmunaa ja kahvia. Samalla katson Ylen aamu-uutiset. Sitten käynnistän tietokoneen tai lähden tapaamisiin. Elämäni on työtä, työ on elämäni.

Vapaa-ajallanikin olen innostunut työstä. Varsinaisia harrastuksia minulla ei ole. Matkustan, käyn oopperassa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. Mutta niistäkin hankin rakennusaineita työhöni.

Olen nopea reagoimaan. Jos jokin asia ärsyttää, en jää voivottelemaan pää käsien varassa, vaan ratkaisen asian pikaisesti. Murehtimisesta saa vain vatsahaavan.

Luen Helsingin Sanomien lisäksi säännöllisesti The New York Timesin, The Economistin ja Timen. Ilman niitä tuntuu, etten tiedä, missä mennään. Lisäksi luen suomalaisten lehtien nettiversioita.

Rationaalisena ja kurinalaisena tyyppinä minusta on kiinnostavaa seurata toisenlaisia ihmisiä. Olen kuin ne Muppet Show’n ukot, jotka katselevat aitiosta, mitä näyttämöllä tapahtuu. On kiva olla seurassa, mutta parhaiten viihdyn yksin. Kotini ei ole mikään open house. Työni takia olen seurassa usein antava osapuoli. Siksi osallistun harvoin isoihin juhliin, mieluiten tapaan ystäviäni kahdestaan tai kolmestaan. Matkakumppaniksi valitsen hyväkuntoisen ihmisen, joka jaksaa kävellä.

”Minun keittiössäni ei kokata”

Hemmottelen itseäni kaiken aikaa, minulla on siihen oikeus. Viimeksi hankin pinkit korkkarit, jotka laitoin jalkoihini, kun lähdin katsomaan Lady Macbeth -oopperaa. Pois lähtiessäni ryhmä naisia tuli luokseni, ja yksi sanoi: ”Teillä on kuulemma uskomattoman kauniit kengät. Saisimmeko nähdä?” Kaivoin kenkäparin kassista, ja ne kiersivät kädestä käteen. Totesin, että nämä olivat ennen Minna Parikan ja nyt ne ovat minun.

Hoidan kauneuttani nukkumalla 8–9 tuntia yössä. Kun saa tarpeeksi unta, laittautuminen käy nopeasti. Kolmessa vartissa olen lähtövalmiina. Äidiltä opin, että kodin ulkopuolelle ei poistuta ilman, että asu, meikki ja kampaus ovat kunnossa. Joskus kuulen väitettävän, ettei sellaiseen ole aikaa. Hölynpölyä! Laiskuutta se on. Itse lähden vain lenkille ilman meikkiä.

Minun keittiössäni ei kokata. Kaikille uusille miehille teen heti selväksi, että en osaa laittaa ruokaa enkä aio opetella. Turha kuvitellakaan, että häärisin hilkka päässä lieden ääressä. Kotiin ostan vain sellaisia aineksia, joita ei tarvitse kypsentää: banaaneja, sitrushedelmiä, avokadoa, leipää… Illallisilla olen kiitollinen vieras: syön kaiken, mitä eteen kannetaan.

”En ole somessa”

Kävelen ja voimistelen paljon, jotta ruoto pysyy kurissa. Noudatan jumppaohjelmaa, jonka voi vetää niin kotona kuin hotellissakin.

Käytän rahaa vaatteisiin ja konserttilippuihin. Maksettuani unohdan hinnan. Silti en ole koskaan elänyt yli varojeni. Päässäni on laskuri, jonka avulla pidän raha-asiat järjestyksessä.

Televisiosta seuraan eniten CNN:n ja BBC:n uutisia, kielitaitoa pidän yllä katsomalla ranskalaisia ja saksalaisia kanavia. Kotimaisista viihdeohjelmista suosikkejani ovat The Voice of Finland ja Tanssii tähtien kanssa.

Somessa en ole ollenkaan, en edes Facebookissa tai LinkedInissä. Ei ole aikaa! Minulla on nettisivut, sähköposti ja puhelin, niiden kautta minut kyllä tavoittaa.

Sydäntalvella, kun on oikein tuulista, pimeää ja loskaista, sielu kaipaa lämpimään. Harmi, että Lähi-idän maissa, joissa ennen liikuin paljon, on nyt niin levotonta. Kanaria ei kiinnosta, siellä on liian vähän actionia.

Odotan kesää. Sitä, että lehdet puhkeavat puihin, tuuli on lempeä henkäys ja maa niin lämmin, että voi kulkea paljain jaloin.

Lue myös:

Lenita Airisto, 80: ”Naisen ei tarvitse yrittää miellyttää miestä”

Miehensä kuoleman jälkeen uutta elämää opetteleva Nina Mikkonen: ”Olen kuin vanki, joka on päässyt vapauteen”

Laura Honkasalon kolumni: Kuka pilasi feminismin?

X