Julkkikset

Lenita Airisto: ”Uhrin vaikeneminen merkitsee, että hän hyväksyy valheen eikä mikään muutu”

Lenita Airisto, 85, sanoo, että naisen pitää uskaltaa kertoa, jos häntä on kohdeltu huonosti. – Olen aina ollut feministi ylpeästi ja täysillä.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Saara Autere

Lenita on optimisti. – Myönteisyys avaa eteemme mahdollisuuksien maiseman, pessimismi betonimuurin.

Lenita Airisto, 85, sanoo, että naisen pitää uskaltaa kertoa, jos häntä on kohdeltu huonosti. – Olen aina ollut feministi ylpeästi ja täysillä.

Lenita Airisto ymmärtää syvästi, miltä tuntuu, kun äidit auttavat pikkulapsiaan turvaan.

– Pakenin pikkutyttönä äitini kanssa maalle Helsingin pommituksia. Äiti myi meidän vaatteitamme, muun muassa minun kauniin esiliinani, jotta saimme ruokaa.

Kalastajatorpan ravintolasalin ikkunoista avautuu vitilumen valkaisema merimaisema Helsingin Munkkiniemessä. Paikka on Lenitalle tuttu, ja hän muistaa ensimmäisen käyntinsä oikein hyvin. Se tapahtui vanhalla puolella, niin sanotussa Siirtomaasalissa, jossa oli tuolloin 1940-luvulla kahvila.

– Olin pieni koulutyttö, oli kevätsunnuntai ja äiti kertoi, että sota on ohi. Sitä kannatti juhlistaa. Minulla oli sievä leninki, rusetti päässäni, ja äiti tilasi meille omenahyvettä vaniljakastikkeen kera.

Vuonna 1954 Kalastajatorpalla juhlittiin Sotainvalidien veljesliiton valitsemaa Suomen Neitoa, siis Lenitaa.

Lenita Airisto ei ano tasa-arvoa

Lenitan äiti oli tyttärensä esikuva ja elämän valo. Hän valmistui pianistiksi ja työskenteli pianonsoiton opettajana.

– Opin häneltä, että nainen on yhtä arvokas kuin mies ja että naisen täytyy opiskella, pitää puolensa sekä olla itsenäinen. Äiti ymmärsi myös kauneuden ja taiteen merkityksen, hän arvosti hetkiä, jolloin noustaan arjen yläpuolelle.

Yhden isän opinkin Lenita muistaa. Tämä sanoi, että älä anna kenenkään kävellä ylitsesi.

”Tiedän, että taas tuulee ja tuiskuaa.”

Lenitan kymmenes kirja Noitanaisen ilosanoma on juuri valmistunut. Kirja on omaelämäkerrallinen, ja siinä on median sekä naisliikkeen lähihistoriaa, henkilökohtaisia paljastuksia sekä rohkeiden naisten tarinoita myös ulkomailta.

– Tiedän, että taas tuulee ja tuiskuaa. Olen joutunut puolustautumaan ennenkin, ja siksi olen yhä olemassa. En ole koskaan ollut näkymätön.

Kirjassa puhutaan suoraan ja kaunistelematta, kiitetään ja moititaan nimeltä mainiten. Jalustalta tiputetaan viihdemies Pertti ”Spede” Pasanen, jonka raiskausyrityksestä Lenita kirjoittaa.

– Olen aina ollut feministi ylpeästi ja täysillä. Se on asenteeni ja punainen lankani. Pääsanomani on, että naisen täytyy pitää puoliaan. Tasa-arvoa ei rakenneta anomalla. Nainen ei saa antaa hyväksikäyttää itseään, ei taloudellisesti eikä seksuaalisesti.

Lenita kertoo arvostavansa suuresti rohkeita Me too -aktivisteja ja muistuttaa, että törkeää käytöstä ei pidä sallia. Hän toivoo kaikkien kaltoin kohdeltujen naisien uskaltautuvan esiin. Itse hän vaikeni aikoinaan, mutta ei enää. Rohkeat naiset puhuvat suoraan ja muuttavat näin huonoja asenteita.

– On tärkeää, että kaikki hyväksikäytöt tulevat ilmi. Paljastukset ovat tietysti ikäviä syyllisten läheisille, mutta jos uhri vaikenee, hän hyväksyy valheen eikä mikään muutu ja yhä useampi joutuu kärsimään.

Pitkän iän salaisuus

Kaikki miehet eivät tietenkään ole sovinisteja. Kirjassaan Lenita Airisto kertoo kohdanneensa monia viisaita ja tasa-arvoisia miehiä, ja myös oppineensa heiltä paljon.

Virolaiselta kapellimestari Eri Klasilta saamansa viisauden hän on nostanut lähes elämänohjeekseen: ”Elämässä pysytään niin kauan kuin ihmisessä on energiaa, ja siksi energian vaihto on erittäin tärkeää. Itse saan energiaa antamalla sitä muille.”

Lenita arvelee, että pitkän iän salaisuus on juuri hyvä energian vaihto sekä uteliai­suus ja optimistinen kiinnostus asioihin. Hänelle on tärkeää olla oman elämänsä pääväylä, kenenkään toisen sivuraiteeksi hän ei näe aiheelliseksi suostua.

Avioliitto ei ole hänen juttunsa, sillä se solmitaan perheen perustamista varten.

– Siitä seuraa myös kompromisseja, joihin vaativaan ja itsenäiseen työhön tottunut nainen ei ole halukas. Kysymyksiä, kuten kestääkö tuo työprosessi vielä kauan tai mitä tuo maksoi? Minä haluan tehdä itse omat päätökseni.

Lue myös: Jippu avaa kirjassa nuoruusvuosiensa rajua mallikulttuuria ja koskettelua: ”Koin meidän olevan kuin naudat maatalousnäyttelyssä”

X