Lentoturma opetti Sami Saikkosta ottamaan Sonja-puolison tunteet paremmin huomioon: ”En halua aiheuttaa kenellekään pahaa oloa”
Kun viimesyksyisestä onnettomuudesta toipunut Sami Saikkonen sai lentolupansa takaisin, hän ei rynnännyt heti lentämään. – Ennen olisin vain painanut menemään, mutta nyt ajattelen toisin.
Lento-onnettomuus muutti Sami Saikkosen ja Sonja Sorvolan suhdetta.
Kun viimesyksyisestä onnettomuudesta toipunut Sami Saikkonen sai lentolupansa takaisin, hän ei rynnännyt heti lentämään. – Ennen olisin vain painanut menemään, mutta nyt ajattelen toisin.
Maaliskuun 15. päivänä Sami Saikkonen heräsi aamulla seitsemältä. Ikkunoiden takana nouseva päivä näytti lupaavalta. Tulisi kirkasta ja tyyntä. Sellainen oli myös Samin mieli. Hän tunsi olonsa varmaksi ja levolliseksi.
Hän nousi ja keitti kahvit seuranaan 4-vuotias, musta Bruno-kissa. Kahvin juotuaan Sami meni takaisin sänkyyn herättelemään vaimoaan Sonjaa.
Oli heidän ensitapaamisensa yhdeksäs vuosipäivä. Päivästä oli tulossa muutenkin merkittävä.
Kuukautta aikaisemmin Sami oli saanut lääkärinlausunnon, jonka mukaan hän oli taas valmis lentämään. Hän oli toipunut puoli vuotta aiemmin tapahtuneesta lento-onnettomuudesta. Vielä Sami ei ollut lentänyt, sillä sekä hän että Sonja olivat tarvinneet hetken aikaa totutellakseen ajatukseen, että Sami nousisi jälleen pienkoneeseen.
Tänään Sami lentäisi.
Kuin ensimmäistä kertaa
Kun he vähän myöhemmin söivät yhdessä aamiaista, tunnelma oli hyvä ja rento. Yhdeltätoista pariskunta sanoi toisilleen heipat. Sonja vannotti Samia lähettämään viestin, kun hän olisi laskeutunut.
Sami kuuluu Jukolan Pilotit -lentoseuraan. Sen kotikenttä on Hyvinkäällä, ja sinne Sami lähti ajamaan. Kentällä odotti koulukone Cessna 152. Se oli sama, jolla Sami vuonna 2011 oli tehnyt ensimmäisen yksinlentonsa. Kentällä odotti myös Ilari Härkönen, lennonopettaja, joka oli hyväksynyt Samin yksinlentokelpoisuuden 11 vuotta aikaisemmin. Ilari tarkistaisi kelpoisuuden myös tänään.
Kävellessään kohti konetta Sami muisti yhtäkkiä, miltä hänestä tuntui ennen ensimmäistä yksinlentoa. Häntä oli hetken aikaa pelottanut. Niin nytkin. Lähes samaan aikaan tuli vahva tunne, että pelolle ei saa antaa valtaa.
– Nousin koneeseen, käynnistin sen ja rullasin bensatankille. Tankkasin koneen. Sillä hetkellä kaikki oli niin kuin pitikin. Tiesin, mitä teen.
Ilari nousi koneeseen ja kertoi Samille, mitä odotti häneltä tällä lennolla. Sami sanoi, että selvä ja rullasi koneen lähtöpaikalle. Hän teki lähtöpaikkatarkastuksen.
– Hei, me lennetään taas, Sami ajatteli, kun kone nousi ilmaan.
Kirkkaudesta pimeyteen – ja takaisin
Vielä saman päivän iltana Sonja ja Sami kiiruhtavat kotikulmillaan olevaan ravintolaan tapaamiseemme. Ilta on jo pitkällä, mutta Sonjaa viivästyttivät joogaoppilaat, joille hän pitää tunteja netissä. Oppilaita on ympäri maailmaa. Tänään Sonja piti tunnin Lontooseen.
– Miten meni? Samilta on pakko kysyä heti.
– Oli hyvä lento, hän vastaa ja herkistyy. Silmät kostuvat.
– Tämä on ilon kyynel.
Sami tunnustaa, että onnettomuuden jälkeen tunteet ovat olleet pinnassa ja vaihdelleet kirkkaudesta pimeyteen ja takaisin. Juuri nyt tuntuu hyvältä.
Lennonopettaja oli pyytänyt Samia tekemään päivällä muun muassa kolme erilaista laskeutumista: normaalin laskun, maaliinlaskun ja lyhyen kiitotien laskun. Kaikki menivät niin kuin pitää. Lennonopettajan kanssa tehdyn lennon jälkeen Sami oli vielä noussut ilmaan yksin ja tuntenut ilon, joka lentämisessä on häntä aina kiehtonut ja koukuttanut.
Syyskuussa pahin tapahtui
Neljä vuotta sitten Anna-lehden haastattelussa Sonja ja Sami puhuivat menettämisen pelosta. Sami ei halunnut edes ajatella mahdollisuutta, että menettäisi Sonjan. Sonja kertoi, että hänen pelkonsa liittyivät Samin rakkaaseen harrastukseen ja silloin vielä uuteen työhön, lentämiseen.
Sami oli valmistunut lennonopettajaksi 2016. Jos Sami joskus viipyi lennolla odotettua pidempään, Sonja ryhtyi kyselemään hänen peräänsä. Se ärsytti Samia. Hän vakuutti, että Sonjalle kyllä ilmoitettaisiin, jos hänelle tapahtuisi jotakin.
Viime syyskuussa pahin tapahtui.
Sami oli kertauslennolla opettajana kokeneelle lentäjäystävälleen, joka sai sairauskohtauksen suorittaessaan maaliinlaskua. Kone suistui ennen kiitorataa nurmialueelle ja tuhoutui. Lentäjä menehtyi. Sami löi rajusti päänsä, ja hänen kasvonsa vaurioituivat pahoin. Hän heräsi Töölön sairaalan teho-osastolla.
Sonja Sorvola: ”Kun Sami pyysi kahvia, ajattelin, että paraneminen alkaa”
Sonja ja Sami eivät halua enää muistella onnettomuuden jälkeisiä vaikeimpia päiviä.
– Tapahtunut on surullinen ja kipeä asia. Jotta mieli pysyy kasassa, katseen on oltava eteenpäin ja on keskityttävä elämään nykyhetkessä. Muistoja täytyy kunnioittaa, mutta niihin ei saa jäädä jumiin, Sami muotoilee kauniisti.
Hän oli kahdeksan päivää teho-osastolla. Sonja tunsi suurimman huolen hellittävän, kun Sami siirrettiin vuodeosastolle.
– Kun Sami pyysi, että voisinko tuoda hänelle kahvia kotoa, koska sairaalan kahvi oli pahaa, nauroin helpotuksesta. Ajattelin, että paraneminen alkaa nyt, Sonja muistelee.
Sami kotiutettiin vuodeosastolta viikon kuluttua. Hänen kasvojaan on korjailtu onnettomuuden jälkeen kaksi kertaa. Tulos on hieno. Poskipäissä on titaania, ja vaikka ylähuuli on yhä lähes tunnoton, onnettomuuden jälkiä ei hänen kasvoiltaan enää huomaa.
”Se oli turhaa nillittämistä, josta haluan päästä eroon.”
Ensimmäinen suuttuminen oli merkki
Kotiutumisen jälkeen Sami oli pitkään toipilas. Hän pystyi syömään vain nestemäisiä ruokia ja menetti painoaan 16 kiloa. Kuntoaan hän ryhtyi kohottamaan kotitalon rappukäytävässä nousemalla portaita kuudenteen kerrokseen.
Sonja hoivasi miestä parhaan kykynsä mukaan.
– Sellaiseen on helppo jäädä koukkuun. Otin hoivan vastaan, kun sen sain, Sami sanoo.
Samin poika Veikko, 24, havahtui tilanteeseen ensimmäisenä.
– Ilmeisesti huono huumorini ja huonot juttuni alkoivat ottaa häntä pattiin, kun hän sanoi, että nyt äijä alat olla kunnossa, Sami naurahtaa.
Sonjasta oli Samin sairaalapäivien aikana tullut perheen tietotoimisto. Hän vastasi, kun tutut ja tuntemattomat kysyivät, mitä on tapahtunut ja miten Sami voi. Hänen oli vaikea suojella itseään, vaikka tapahtumien jatkuva kertaaminen vei hänen voimiaan.
– Omille ystävilleni pystyin sanomaan, että haluan olla rauhassa. Muiden kohdalla tunsin heti huonoa omaatuntoa, jos en raportoinut tapahtuneesta jokaiselle kysyjälle. Kannoin huolta myös muiden peloista ja yritin suodattaa antamaani informaatiota niin, etten aiheuttanut stressiä muille, Sonja sanoo.
Kesti vielä hetken ennen kuin Sonja uskalsi antaa periksi ja näyttää väsymyksensä. Ensimmäinen suuttuminen Samille onnettomuuden jälkeen oli merkki siitä, että hänkin alkoi olla voiton puolella. Nyt Sami ajattelee, että se oli heidän suhteessaan todella tärkeä hetki.
– Jos tilanne olisi jatkunut, olisimme voineet ajautua helposti erillemme. Jokaisen suhteen dynamiikkaa täytyy tarkkailla jatkuvasti. Parisuhde ei ole hoivasuhde. Sonjan suuttuminen sai minut havahtumaan, etten voi odottaa enää paapomista, Sami sanoo.
Tärkeäksi taitekohdaksi molempien toipumisessa tuli joulunajan loma Teneriffalla. Se antoi uusia voimia.
– Näin lomalla, miten Sami toipui isoin harppauksin, Sonja sanoo.
– Sonja on aina käynyt auringolla ja punaviinillä, Sami vastaa.
– Tarvitsen matkoja normaalissakin arjessa, sillä freelancerin elämässä ne ovat minulle ainoa keino irrottautua työstä. Kelaa on vaikea saada poikki, kun jatkuvasti on käynnissä monta produktiota. Työt seuraavat silloin kotiin, Sonja sanoo.
Sami Saikkonen: ”En ole enää yhtä kiinnostunut itsestäni”
Lento-onnettomuus oli Samille vähän samanlainen kokemus kuin aikoinaan isäksi tuleminen: kaikki muuttui, mutta mikään ei muuttunut. Kuntoutumisen jälkeen moni asia on jatkunut niin kuin ennenkin, mutta kaikesta hän ei enää ajattele samalla tavalla.
– Olin aikaisemmin hyvin innokas puhumaan itsestäni. Se oli tanssijalle ominaista itsekeskeisyyttä. Tarvitsin katseita ja huomiota ja katsoin maailmaa itseni kautta. Nyt tuntuu, etten ole enää yhtä kiinnostunut itsestäni. Mieluummin katson muita kohti ja peilaan ihmisiä ympärilläni, hän sanoo.
Kaikkia muutoksia Sonja ja Sami eivät ole vielä edes huomanneet. Oivallukset uusista arvoista tulevat nyt vastaan tilanne kerrallaan niin kuin muutama viikko sitten, jolloin Sonja ehdotti Samille, että lähdetään Milanoon.
– Minä rupesin laskemaan, että onko kahdella korona-ajan teatterilaisella varaa matkaan. Kun näin Sonjan pettymyksen, tajusin heti tehneeni mokan. Se oli turhaa nillittämistä, josta haluan päästä eroon, Sami sanoo.
Sonja on huomannut Samissa uutta pehmeyttä. Saatuaan lentolupansa takaisin Sami ei heti rynnännyt lentämään, vaan otti huomioon Sonjan tunteet.
– En halua aiheuttaa kenellekään pahaa oloa. Ennen olisin vain painanut menemään, mutta nyt ajattelen toisin, Sami sanoo.
Uuden alun aika
Unelmoimaankin Sonja ja Sami ovat taas alkaneet.
– Toiveemme liittyvät vahvasti vapaaseen liikkumiseen. Olemme molemmat vähän sellaisia maailmankansalaisia. Koti on siellä, minne jätämme hattumme, Sonja sanoo.
Kun korona alkoi, pari asui Lontoossa. Sonja viimeisteli näyttelijäntyön Master of Arts -opintojaan. Kummallakin oli työlupa, ja mielessä kutkuttivat suuren kaupungin tarjoamat mahdollisuudet. Sami oli löytänyt töitä lennonopettajana, molemmilla oli agentti, joka etsi heille teatteritöitä. Kun korona lamautti Lontoon, Sonja suoritti tutkinnon loppuun etäopetuksessa. Sen jälkeen he palasivat Suomeen.
Nyt voisi olla taas uuden alun aika.
– Haluaisimme jatkaa siitä, mihin kaikki jäi, pari sanoo.
Sami tahtoo jatkossakin lentää ja tehdä teatteria. Hän on saanut myös tv-roolin, josta ei voi vielä puhua.
– Rooli on tosi tärkeä asia itselleni. Totta kai jossakin vaiheessa pelkäsin, että menetän mimiikkani, tai ulkonäköni muuttuu niin, että se vaikuttaisi roolien saamiseen. Niin ei onneksi käynyt.
Sonja menetti koronan takia koe-esiintymismahdollisuuksia Lontoossa. Hän toivoo voivansa ottaa vahingon takaisin nyt, kun liikkuminen on taas helpompaa.
Ja se Milano! Puhumatta Samille mitään Sonja osti heille matkaliput toukokuulle. Kevään ensi-iltojen jälkeen on taas irtioton aika.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous