Liisamaija Laaksonen yhteiskuvassa tyttärensä Katariina Kaitueen kanssa 2020.
Liisamaija Laaksonen yhteiskuvassa tyttärensä Katariina Kaitueen kanssa 2020.
Julkkikset

Leskeksi jäänyt Liisamaija Laaksonen kirjoitti itselleen tärkeän viestin valokuvan taakse: ”En pystynyt hymyilemään”

Näyttelijä ja käsikirjoittaja Liisamaija Laaksonen kohtasi nuorena surun, jonka rinnalla hän on opetellut elämään.
Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: OM-arkisto ja Liisamaija Laaksosen kotialbumi

“Tämä kuva on otettu vuosi sen jälkeen, kun olin jäänyt leskeksi ja kolmen lapsen yksinhuoltajaksi.

Liisamaija Laaksosen pitkä taiteilijaura on huomioi­tu Pro Finlandia -kunniamerkillä, Suomi-palkinnolla, Suomen Leijonan komentajamerkillä ja kolmella Jussi-palkinnolla. – Ne ovat valtavan hienoja saavutuksia, joista olen kiitollinen.

Liisamaija Laaksosen pitkä taiteilijaura on huomioi­tu Pro Finlandia -kunniamerkillä, Suomi-palkinnolla, Suomen Leijonan komentajamerkillä ja kolmella Jussi-palkinnolla. – Ne ovat valtavan hienoja saavutuksia, joista olen kiitollinen.

Nuorin lapsista oli silloin vasta viisivuotias. Olimme eläneet onnellista perhe-elämää meren rannalla Helsingin Jollaksessa ennen mieheni Raimon kuolemaa.

Olimme yhdessä 16-vuotiaasta, ja meillä oli todellinen rakkausavioliitto. Sitten hän menehtyi yllättäen junaonnettomuudessa Saksassa vuonna 1978.

Olin menettänyt äitini vain kaksi kuukautta aiemmin. Suru tuntui musertavalta, mutta lasten vuoksi minun oli selvittävä. He tarvitsivat minua kipeästi, ja halusin tehdä kaikkeni, jotta heillä olisi isän menetyksestä huolimatta hyvä olla. Ilman lapsia en olisi varmasti selvinnyt menetyksestä yhtä nopeasti.

Vuosi mieheni kuoleman jälkeen pidin runoillan Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Luin siellä Rakel Liehun runoja, jotka olivat koskettaneet minua syvästi. Tämä kuva on otettu runoiltojen markkinointia varten. Yleensä minusta otetut kuvat olivat nauravaisia, mutta tässä kuvassa en pystynyt hymyilemään. Tunsin itseni edelleen hyvin surulliseksi.

Olen sujauttanut kuvan Rakel Liehun runokirjan väliin. Se pompsahtaa aika ajoin vastaan, kun selailen runokirjojani. Joka kerta se pysäyttää minut, eikä itku ole kaukana. Näytän siinä herkältä, hauraalta ja nuorelta. Olen kirjoittanut kuvan taakse lauseen: ’Tämän kuvan myötä alkoi uusi vaihe elämässäni.’

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olen kiertänyt ympäri Suomea pitämässä runoiltoja ja kirjoittanut näytelmiä televisioon. Ensimmäinen tv-käsikirjoitukseni Lumikit sai pääpalkinnon Monte Carlon televisiofestivaaleilla.

En ole koskaan harkinnut, että menisin uudelleen naimisiin. Seuraa minulla on ollut, muttei vakavampaa ihmissuhdetta.

Olen tiennyt, että elämän on kaikesta huolimatta jatkuttava niin kauan kuin päiviä on annettu. Joillakin ihmisillä kaikki sujuu mainiosti, kun toisilla taas on valtavasti vastoinkäymisiä. Kaikki eivät ole Luojan pieniä lempilapsia.

Tiukat tilanteet ovat sitä varten, että niistä selvitään.”

Liisamaija Laaksonen, 84, viettää parhaillaan 60-vuotistaiteilijajuhlaansa ja kirjoittaa uutta käsikirjoitusta.

Lue myös: Katariina Kaitueen ja äiti Liisamaija Laaksosen lämmin ja rehellinen suhde: ”Jos on koko ajan kohtelias toista kohtaan, homma menee vähän väärille raiteille”

X