Julkkikset

Lotta Hintsa haasteistaan vuorikiipeilijänä: ”Kiipeillessä ei ole varaa päästää paniikkia päälle”

Lotta Hintsa luo nyt uutta uraa vuorikiipeilijänä. Vaara kiinnostaa Lottaa, vaikka välillä hän on kokenut vuorilla paniikkikohtauksiakin. Lisäksi kiipeily on naisille vaikeampaa kuin miehille jo pelkästään fyysistä syistä. – Ohut ilmanala tekee naisen hirviömenkoista monsterimenkat. 
Teksti: Anneli Juutilainen Kuvat: Niclas Mäkelä

Mallina tunnettu Lotta Hintsa vuorikiipeilee nykyään täysipainoisesti ja ammattimaisesti. Lähes kaikki muu on saanut jäädä.

– Laji tällä tasolla vaatii 20—30 tuntia treenaamista viikossa, ja siihen on pakko sitoutua, Lotta sanoo.

Kiipeily on monella tapaa fyysisesti rankkaa. Pahimmillaan Lotta on kantanut vuorilla selässään 25 kilon rinkkaa, joka on puolet hänen painostaan. Useimmiten rinkka painaa kuitenkin 12–18 kiloa. Se sisältää monen päivän ruoat, vaatekerrastoja, teltan, makuupussin, retkikeittimen, vettä sekä mahdollisesti köyttä ja muita kiipeilyvarusteita. Lisäksi valjaat varusteineen painavat pari kiloa. Lisää painoa tuovat myös kaksi hakkua, kengät ja jääraudat.

Lue myös: Eronnut vuorikiipeilijä Lotta Hintsa: ”Olen aina tiennyt, että en ole parisuhdeihminen”

Vuorikiipeily ei naisena ole helppoa. Retket kestävät usein kahdesta kolmeen kuukautta. Siteiden ja tamponien pakkaaminen on välillä ongelmallista. Jos niitä ei ole riittävästi, lisää ei ole saatavilla.

– Ohut ilmanala tekee naisen hirviömenkoista monsterimenkat. Hormonit heittelevät eri tavalla vuoristossa, ja itku tulee siellä herkemmin.

Väsytystaistelua monella rintamalla

Myös wc-asioiminen on haastavaa. Miehillä operaatio on usein helpompi, mutta naisena 25 asteen pakkasessa ja hyytävässä tuulessa lumisateessa housujen laskeminen on melko ikävää. Hetkessä housut ovat täynnä lunta.

Suihkussa käydään kerran parissa viikossa pienessä teltassa, jossa pienellä tinakupilla kaadetaan vettä kehon päälle.

– Se kaikki on osa väsytystaistelua. Haastavinta reissuissa on juuri se, että pikkuhiljaa päivä kerrallaan voimat hiipuvat, Lotta Hintsa kuvailee.

Lotan isä, urheilulääkärinä tunnettu Aki Hintsa, kuoli marraskuussa 2016. Isän kuoleman jälkeisenä kesänä Lotta alkoi saada paniikkikohtauksia. Niitä on joskus tullut vuorellakin. Osaksi syyt ovat fyysisiä: rintarangassa olevien lihaslukkojen aiheuttamia tuntemuksia siitä, että happi ei kulje.

– Ne eivät tule koskaan kiivetessä vaan levossa, kun ajattelin, etten ollut tarpeeksi tehokas tai tuntui, että kroppani ei toimi. Kiipeillessä ei ole varaa päästää paniikkia päälle.

Aina vuorilla myös hiipii mieleen koti-ikävä, kaipuu läheisten luokse.

– Joka kerta jossain kohdassa mietin, että mitä hittoa teen täällä. Mutta ajatus menee nopeasti ohi ja jatkan taas. Olen todella kiitollinen siitä, että saan toteuttaa intohimoani.

Vaara kiinnostaa Lottaa

Esikuvanaan Lotta Hintsa pitää itävaltalaista Gerlinde Kaltenbrunneria, joka on valloittanut kaikki 14 maailman 8000 metriin kohoavaa vuorta ilman lisähappea. Se oli joskus myös Lotan haave, kunnes hän oivalsi monien muiden hamuavan samaa.

– Nyt minua kiinnostavat erikoiset ja haastavat kiipeilyreitit. Se on jännää ja aitoa tutkimusmatkailua.

Lotan mielestä juuri vaaranpaikat ovat kiipeilyn mielenkiintoisimpia hetkiä. Tilanteet, joissa hän tiedostaa, että loppu on lähellä, jos nyt tekee virheen.

– Sen jälkeen tulee uskomattoman vahva elossa olemisen ja hetkessä elämisen tunne. Se adrenaliiniryöppy saa minut jatkamaan.

Lotta Hintsa hakeutui jo pikkutyttönä helposti äärirajoille. Kun koulussa eräs poika kehuskeli kiertäneensä Karhunkierroksen 82 kilometrin mittaisen lenkin neljässä päivässä, Lotan piti pistää paremmaksi. Aki-isänsä kanssa Lotta vaelsi reitin kahdessa vuorokaudessa ollessaan 16-vuotias.

Erään kerran isä ja alakouluikäinen tytär hiihtivät kahdestaan 40 kilometrin matkan Pyhätunturilta Luostolle lenkkinä ennen aamupalaa. Nuorena kilpacheerleadingia harrastanut Lotta oppi jo varhain pistämään itsestään kaiken likoon.

– Otan haasteita vastaan ja näen niitä ehkä vähän liikaakin ympärilläni. Kai olen jollain tavalla yllytyshullu, Lotta sanoo.

Vuorikiipeilijä Lotta Hintsa.

– Kiipeilyssä ulkonäöstä on tullut minulle riesa, Lotta Hintsa sanoo.

Tavoitteena Kilimanjaro

Myös kipinä vuoriin syttyi jo varhain. Lotan perhe asui hänen lapsuudessaan Etiopiassa useamman vuoden ajan Aki-isän töiden vuoksi. Lentokoneesta hän katseli Kilimanjaron vuorta ja päätti isänsä kanssa, että jonakin päivänä sinne mennään yhdessä.

Mutta kesällä 2015 Akilla todettiin vatsasyöpä. Seuraavana kesänä LottaHintsa meni naimisiin jääkiekkoilija Kristian Näkyvän kanssa. Häämatka tehtiin Kilimanjarolle.

– Kun isä sairastui, päätin, että nyt se Kilimanjaro on hoidettava. Isä ei tietenkään pystynyt lähtemään mukaan, mutta halusin voida näyttää hänelle kuvat ja tuoda Kilimanjaron hänen luokseen, Lotta kuvailee.

Isä arvosti tyttärensä tekoa.

– Tietysti se oli surullinen hetki, kun hän ymmärsi, ettei päässyt kokemaan unelmaansa. Kaikki ne asiat, jotka hän oli suunnitellut jonakin päivänä tekevänsä, jäivät toteutumatta.

Aki Hintsa kuoli 58-vuotiaana marraskuussa 2016.

– Isän sairastuminen ei sysännyt minua vuorikiipeilijäksi, mutta kriisi oli niin suuri, että se herätti minut ajattelemaan: elämä on tässä ja nyt, Lotta Hintsa sanoo.

Polte syttyi Kilimanjarolla

Juuri Kilimanjarolla Lotta jäi koukkuun vuorikiipeilyyn. Tuore puoliso Kristian kärsi pahoista vuoristotaudin oireista ja voi huonosti. Lotta puolestaan tunsi olevansa elämänsä vedossa ja nautti.

Matkan jälkeen Lotta jatkoi lajin parissa. Pikkuhiljaa reitit ja kohteet vaikeutuivat. Oppaan kulkeminen mukana riepoi, Lotta olisi halunnut tehdä kaiken itse ja mennä yksin. Lopulta hän houkutteli ystävänsä kanssaan Argentiinaan Aconcagua-vuorelle. Sinne ei vaadittu opasta mukaan.

Samaan aikaan vuorelle lähti myös Lotan nykyinen valmentaja Don Bowie, joka alkuun ounasteli Lotan olevan ”glitter-prinsessa”, joka juoksee televisio- ja lehtikuvauksissa. Mutta reissun aikana ennakkoluulo osoittautui vääräksi. Lotta ei valittanut vaan hoiti hommansa rivakasti ja tunnollisesti.

Lotasta matka tuntui yllättävän helpolta. Jälkikäteen hän kuuli Donilta, että he olivat kivunneet 9 tunnissa matkan, jonka kulkeminen kestää yleensä 16—18 tuntia. Don huomasi, että Lotta oli lupaava kyky ja otti hänet valmennettavakseen.

Nyt Lotta Hintsa suunnittelee ensi kesälle uutta reissua muttei paljasta vielä määränpäätä.

– Seuraavalla kiipeilylläni haluan kerätä varoja syöpätutkimukseen. Toivon, että voin auttaa muita ihmisiä omalla työlläni.

X