Maaret Kallion mukaan rakastuminen on helppoa, mutta rakastaminen on vaikeampaa: ”Minä ja mieheni olemme kasvattaneet toisiamme”

Psykoterapeutti Maaret Kallio, 40, sanoo, että parisuhteessa kumppanista haetaan usein sitä, mitä itseltä puuttuu. "Minä etsin vakautta. Mitään häntäheikkiä en olisi huolinut."

”Minussa on selkeästi kaksi puolta. Rakastan kepeyttä, iloa ja pelleilyä. Ihmisessä pitää säilyä kaikki iät, lapsen leikkisyyskin. Toisaalta olen pienestä asti ollut hyvin vakava ja pohdiskeleva. Olen herkkä havainnoimaan ja haluan kaivautua pintaa syvemmälle.

Lapsuudenperheessäni olin eräänlainen linjanvetäjä. Vaadin vanhemmiltani tarkkuutta ja oikeudenmukaisuutta. Neljän lapsen perheessä jäätelöpakkaus jaettiin klassisesti viivoittimella. Mutta ajattelin jo silloin, ettei tärkeintä ole se, että kaikki saavat tismalleen saman annoksen. Oikeudenmukaisuutta ei ole samanlaisuus vaan se, että jokainen saa sen, mitä tarvitsee. Äitinä olen pyrkinyt ottamaan huomioon kahden lapseni erilaiset tarpeet.

Suomalaisissa perheissä tunteisiin usein joko uppoudutaan ja hukutaan tai ne torjutaan ja ohitetaan. Meillä tunteista puhuttiin vähänlaisesti. Herkkänä tyttönä olisin kaivannut enemmän apua myllertävän mieleni kanssa.”

Vatvominen ja ylianalysointi uuvuttavat

”Työssäni olen oppinut, että asiat ovat harvoin sitä, miltä näyttävät. Se tekee joskus varsin yksinäiseksi. Näen ja huomaan yksityiselämässäkin asioita, joita ei aina voi sanoa ääneen.

Pystyn olemaan tekemisissä hyvinkin hankalien ja epämiellyttävien asioiden kanssa, kunhan niiden olemassaolo tunnustetaan. Minun on vaikea sietää sitä, että rakennetaan kulisseja ja esitetään jotakin, mikä ei ole totta. Se on pirstaloivaa mielelle.

Tässä mielessä olen läheisilleni hyvin vaativa. Ihan liki päästän vain ne ihmiset, joilla on sama rehellisyyden vaatimus. Jos huomaan ristikkäistä viestintää, minun on vaikea olla puuttumatta siihen.

Vatvomista ja ylianalysoimista en tahdo jaksaa. On eri asia käsitellä asioita läpinäkyvästi ja oma vastuunsa kantaen kuin märehtiä ja tuomita toisia.”

Hyvä parisuhde ei tarkoita riidattomuutta

”Minua on lohduttanut tieto siitä, että hyvä parisuhde ja turvallinen vanhemmuus ei tarkoita riidattomuutta. Tärkeää on se, miten erimielisyydet ratkotaan. En ole ikinä ollut maton alle lakaisija: haluan, että kinat selvitetään heti. Onneksi puolisoni on samanlainen, muutenhan se ei onnistuisi.

Rakastuminen on vielä helppoa, mutta rakastaminen on jo kovempi koulu. Pitkän liiton aikana olemme kasvattaneet toisiamme. Parisuhteessa kumppanista haetaan usein sitä, mitä itseltä puuttuu. Minä etsin vakautta. Toisaalta ihastuin myös samankaltaisuuteen: olemme molemmat luotettavia ja oikeudenmukaisia. Mitään häntäheikkiä en olisi huolinut.”

Juttu on katkelma Annan numeron 37 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!