Julkkikset

Maarit Hurmerinta aikoo tehdä ison muutoksen asumisjärjestelyissään: ”Se on tuntunut pelottavalta”

Muusikko Maarit Hurmerinta on juurtunut vanhaan omakotitaloonsa Vantaalle. Nyt Maarit ja Sami-puoliso suunnittelevat talonsa purkamista ja uuden rakentamista – ja kolmen sukupolven asumista samalla tontilla.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Liisa Valonen, Maarit Hurmerinnan Kotialbumi

Ruuhkavuosienkin keskellä Maarit haluaa pitää itsestään huolta. Taiteilijan sielua ruokkivat värit, tuoksut ja kokemukset.

Muusikko Maarit Hurmerinta on juurtunut vanhaan omakotitaloonsa Vantaalle. Nyt Maarit ja Sami-puoliso suunnittelevat talonsa purkamista ja uuden rakentamista – ja kolmen sukupolven asumista samalla tontilla.

”Olen sydämeltäni vantaalainen ja asunut Itä-Vantaan Hiekkaharjussa koko ikäni. Lasken joskus leikkiä siitä, että en ole päässyt elämässäni kovin pitkälle – ainakaan maantieteellisesti. Vuonna 1994 meille myönnettiin mieheni Samin kanssa kotikaupunkimme nimeä kantava palkintokin.

Kun lapseni Samuli ja Janna olivat pieniä, tunsin Hiekkaharjusta melkein kaikki. Kauppareissuillamme lapset tuskailivat, että ’Äiti, minkä takia sun täytyy aina moikata joka ikistä ihmistä!’ Nyt ajat ovat muuttuneet, kun väki on vaihtunut. Asumisen ja elämisen vapaus on minulle tärkeää. Uskon, että suurin syy viihtymiseemme Hiekkaharjussa piilee omakotitalomme rauhallisessa sijainnissa.

Muusikon vuorokausirytmini poikkeaa tavanomaisesta; tarvitsen tilan soittaa ja treenata rauhassa siihen kellonaikaan, kun itseä huvittaa. Omakotitalossa ei myöskään tarvitse miettiä aamuviideltä keikalta palatessa, herääkö joku naapurissa suihkuveden lorinaan. Korona-aikana elämisen rytmi on lähentynyt valtavirtaa, mikä on välillä tuntunut oudoltakin.”

Maarit ja Sami Hurmerinta ovat kulkeneet yhteistä matkaa kohta 48 vuotta.
Yhteistä matkaa puoliso Sami Hurmerinnan kanssa on kuljettu kohta 48 vuotta.

”Asuminen kolmessa kerroksessa ei kohota elämänlaatua”

”Vanhetessa joutuu luopumaan totutusta ja kulkemaan kohti uutta. Minulle tämä on konkretisoitunut yhteisessä taloprojektissamme puolisoni kanssa. Tähän saakka luopuminen vanhasta kodista on tuntunut niin pelottavalta, että olen tuskin uskaltanut puhua asiasta ääneen. Totuus kuitenkin on se, että tämänhetkinen asuminen kolmessa kerroksessa 1930-luvulla rakennetussa talossamme ei varsinaisesti kohota elämänlaatua. Portaissa ramppaaminen pyykkikorin kanssa käy työstä ja iso pihapiiri on työläs hoitaa.

Koska vanhan talon remontointi ei ole järkevää emmekä halua luopua paikasta, uusi talo on tarkoitus rakentaa vanhan tilalle. Olemme myös pohtineet, että tyttäreni rakentaisi oman kotinsa meidän talomme viereen. Minua lämmittää ajatus siitä, että meitä asuisi kolme sukupolvea samalla tontilla.”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 18/2022, jonka on kirjoittanut Terhi Harper. Tässä iässä -sarjan jutussa Maarit kertoo ajatuksiaan ikääntymisestä ja ihanasta roolista kolmen lapsen isoäitinä. Miksi Maarit kokee edelleen elävänsä ruuhkavuosia? Mitkä olivat kätilön lohduttavat sanat, kun Maaritin tyttärenpoika syntyi ennen aikojaan ulkomailla ja Maarit oli huolesta suunniltaan?  Lue koko juttu numerosta 18/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!

X