Julkkikset

Maija Vilkkumaa: ”Vauvaperheen väsymys ja keikka-arki olivat kuluttava yhdistelmä”

Teksti: Anna.fi

Räväkästä rock-imagostaan huolimatta Maija Vilkkumaalla, 41, oli monta pelkoa: en ole tarpeeksi hyvä laulaja, teen virheitä, en selviä kaikesta. Nyt neljän vuoden tauon jälkeen lavoille on palannut nainen, jonka mielestä virheetön ihminen on tylsä.

Maija Vilkkumaa seisoo rock-klubi Tavastian lavalla. Hänen silmänsä ovat kiinni. Läpinäkyvä takki viistää maata paljastaen mikrosortsit ja mustan topin.

– Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä, Maija laulaa.

– Ehkä tapaat jonkun, joka rakastaa sua, hän jatkaa.

Tavastialla on tungosta, vaikka ohjelmiston mukaan klubilla esiintyy tänä kesäkuisena perjantaina tuntematon Maria Timantti ja Tarrakuveja. Paikalla on kuitenkin neljäsataa kuulijaa. Suurin osa heistä on Maijan läheisiä, kavereita, yhteistyökumppaneita ja suurimpia faneja. Kyseessä on Maijan salakeikka.

Hänen maihareihin verhotut jalkansa iskevät lattiaan. Lavan vasemmassa reunassa soittaa muusikkopuoliso Mikko Kosonen. Kun kappale loppuu, yleisö puhkeaa aplodeihin. Maija kumartaa.

Tästä se lähtee. Nyt on hyvä meininki, kuin vanhojen ystävien tapaamisessa, Maija ajattelee. Tämä on hänen ensimmäinen keikkansa moneen vuoteen.

Vauvaperheväsymys ajoi tauolle

Neljä vuotta sitten elokuussa Tavastia oli myös täynnä, mutta silloin Maija oli haikea. Hän oli jäämässä tauolle, jonka pituutta kukaan ei vielä silloin tiennyt.

Maija oli miettinyt tauolle jäämistä pitkään. Hän oli keskustellut siitä useaan otteeseen bändinsä kanssa. Yhteisymmärryksessä oli todettu, että idea on hyvä. Bändi oli ollut koossa kymmenen vuotta. Maija teki päätöksen: hän hajotti bändinsä.

Tauko ja eri teille lähteminen olivat edellytyksiä sille, että musiikin tekeminen pysyisi jatkossakin innostavana.

– Omaa päätään ei voi vaihtaa. Siksi olosuhteita sen ympärillä kannattaa välillä muuttaa. Näin mieli ja alitajunta pysyvät virkeinä, Maija kertoo nyt.

Lisäksi Maijalla oli kotonaan kaksi pientä lasta.

– Vauvaperheväsymystä ja keikka-arkea oli kuluttavaa elää rinnakkain. Halusin tauolle myös siksi.

Vaikka tauko oli harkittu, se pelotti. Maija mietti, mitä tekisi tauon aikana. Entä paluu? Muistetaanko häntä? Odottaisivatko kuulijat?

– Epävarmoina hetkinäni mietin J. Karjalaisen sanoja. Hän sanoi, että pelto pitää välillä päästää kesannolle, jotta sinne voi kylvää uutta.

Siksi Maija päätti uskaltaa.

Ennen taukoaan hän oli saavuttanut urallaan kaiken, mitä oli toivonut. Aloittelevana muusikkona hän ajatteli, että riittäisi, jos radiot edes joskus soittaisivat hänen kappaleitaan.

Maija sai paljon enemmän.

Virheitä pelkäävä menestyjä

Maijan ura alkoi 1990-luvun alussa Tarharyhmä-bändissä, jossa hän soitti ystävänsä, sittemmin näyttelijänä tunnetun Minna Haapkylän kanssa. Samaan aikaan hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja työskenteli tutkimusavustajana kognitiivisen kielitieteen projektissa.

Iltaisin Toukolan asunnossaan hän teki kuitenkin sitä, mistä nautti eniten. Musiikkia. Maija treenasi pianonsoittoa ja laulamista. Teki demoja ja mietti, uskaltaako lähettää ne levy-yhtiöön.

Loppuvuodesta 1997 Maija äänitti Helsingin Kalliossa Harjun nuorisotalolla demon, joka toi hänelle levytyssopimuksen. Kaksi vuotta myöhemmin radiokanavilla alkoi soida Satumaatango. Esikoislevy sijoittui julkaisuviikollaan Suomen virallisella listalla sijalle seitsemän.

Äkkiä kaikki halusivat Maijan.

Hän teki yli sata keikkaa vuodessa, esiintyi festivaalien päälavoilla ja klubeilla. Kun Maija 2000-luvun alussa esiintyi Provinssirockissa ja näki edessään vellovan kaksikymmentuhatpäisen ihmismeren, hän kysyi itseltään, onko tämä todella totta. Maijasta oli tullut yksi Suomen menestyneimpiä artisteja.

Mutta jokin kaihersi.

Kun Maija esiintyi, yleisö sai räväkän ja räävittömän rokkijumalan. Maija mietti kuitenkin koko ajan kelpaamistaan.

– Pelkäsin, etten ole tarpeeksi hyvä laulaja. Eniten epäilin, onko ääneni tarpeeksi vahva. Jännittäminen alkoi kuulua siinä. Se käheytyi jatkuvasti.

– Provinssirockissakin ajattelin, että joku yleisössä seisoo mustakantisen vihkonsa kanssa ja kirjoittaa virheitäni muistiin. Fiilikseni oli tahmea, väsytti olla minä. Silti en halunnut tehdä mitään muuta.

Maija sanoo olleensa aina suorituskeskeinen. Hyvänkin keikan jälkeen hän mietti pelkästään virheitään.

– Laulaminen tuntui usein raskaalta.

Menestys toi myös jatkuvasti lisää paineita ja öitä, joina hän mietti, miten selviää kaikesta. Maija koki, että hänen harteillaan oli oman palkan lisäksi bändin, keikkamyyjän, ravintolan ja portsarin toimeentulot. Vastuu tuntui suurelta.

– Joskus oli vaikea käsitellä tätä kaikkea.

Alkoi tapahtumaketju, joka muutti paljon.

Lue myös:

Prinsessa Victoria – Vihdoin sinut itsensä kanssa
Kaisa Liski: ”Tein henkisen irtioton äidistäni 11-vuotiaana”

Uusperheen äiti Krisse Salminen: ”Oikea kumppani saa minut tuntemaan ylpeyttä itsestäni”

Teksti: Sanna Kekki
Kuvat: Niclas Mäkelä/Otavamedia

Katkelma Annan kansijutusta 29/2015

 
X