Malli Maryam Razavin äiti Kaija sairastaa parantumatonta syöpää: ”Surulle on annettava välillä tilaa”

Malli ja stylisti Maryam Razavin, 36, elämä on mennyt viime vuosina monella tapaa uusiksi. Suurin muutos on ollut äidin sairaus: Kaija Razavi, 57, sairastaa parantumatonta syöpää. – Ajatukseen luopumisesta ei kuulu tottua, Maryam sanoo. Äiti ja tytär yrittävät löytää arjesta hyviä hetkiä mutta olla myös rehellisiä tunteilleen.

Joka aamu heti herättyään Maryam Razavi, 36, tarttuu ensimmäiseksi puhelimeensa ja katsoo, onko hänen äitinsä Kaija Razavi, 57, päivittänyt Instagram-tiliään. Maryam haluaa tietää heti, millainen on äidin mieliala ja päivän tunnelma.

Viime aikoina äidin päivitykset ovat kertoneet valoisista ja hyvistä hetkistä. Usein jo ennen aamuseitsemää Kaija on lähtenyt koiransa kanssa kävelylle metsään. Matkan varrelta hän on saattanut päivittää kuvan puiden takaa siintävästä aamuauringosta. Sen säteet valaisevat eteenpäin vievää polkua.

Hiljalleen ja hetkittäin Maryam on myös uskaltanut hiljentää puhelimensa soittoääntä, josta ei pidä. Vuosia se on ollut täysillä, jotta Maryam varmasti kuulisi, jos puhelin soisi – jos äidillä olisi jokin hätä.

Kaija Razavilla todettiin suolistosyöpä syksyllä viisi vuotta sitten. Oudot, kovat vatsakivut olivat vaivanneet häntä pitkään. Lääkärit terveyskeskuksessa eivät löytäneet mitään vikaa, kunnes kivut yltyivät niin rajuiksi, että Kaija lähetettiin Espooseen Jorvin sairaalaan. Siellä suolistosta löytyi pahanlaatuinen kasvain. Kaija passitettiin Syöpäklinikalle Helsinkiin.

Tammikuussa 2014, lääke- ja sädehoitojen jälkeen, Kaija leikattiin. Kesäkuussa hän sai terveen paperit, mutta syöpäkontrolleissa hänen piti käydä säännöllisesti. Joulukuussa 2015 hänen keuhkoistaan löydettiin yksitoista etäpesäkettä: yksi iso ja kymmenen pienempää. Selvisi, että etäpesäkkeitä oli havaittu jo edellisenä vuonna, mutta ne olivat jääneet kirjaamatta hoitokertomukseen.

– Kuulin kysyväni lääkäriltä, milloin minut leikataan. Lääkäri vastasi, ettei leikata. Kysyin, kuolenko minä? Lääkäri nyökkäsi ja sanoi, että saan pian kotiin kirjeen, jossa minut kutsutaan takaisin Syöpäklinikan asiakkaaksi, Kaija muistelee.

Elinajan ennuste oli kaksi ja puoli vuotta. Se oli tilastollinen keskiarvo.

Sairaus löi silmille

Ennusteista huolimatta Kaija tuntee voivansa kohtuullisen hyvin. Kaija ja Maryam kuitenkin tietävät, että syöpä ei parane. Keuhkoihin levinneet etäpesäkkeet pyritään pitämään pieninä ja rauhallisina jatkuvalla lääkehoidolla. Kaijan on yritettävä välttää tulehdusriskiä, ja koska ympärillä vallitseva bakteerikanta ei saisi vaihtua, hän ei voi matkustaa esimerkiksi ulkomaille.

Kaijan sairastuminen muutti heti koko perheen elämän. Äiti ja tytär joutuivat molemmat ponnistelemaan uuden edessä ja hyväksymään itselleen uudenlaisen roolin.

– Tietenkään en ollut enää lapsi, mutta olen elänyt pitkää nuoruutta. Elämäni oli ollut siihen asti aika huoletonta. Yhtäkkiä sairaus löi meitä silmille. Tuli sokki, pelko ja epätietoisuus, Maryam sanoo.

Siinä vaiheessa hän alkoi pitää kännykkänsä auki yötä päivää.

– Yritin järjestää kaikki kuvausmatkani niin, että olin mahdollisimman vähän poissa Helsingistä. Samaan aikaan tunsin tuskaa siitä, että oliko minusta kotona vanhemmilleni mitään hyötyä. Tilanne oli keikahtanut päälaelleen niin nopeasti. En ollut valmistautunut sellaiseen ollenkaan, Maryam sanoo.

Töitäkin hänen oli välillä vaikea tehdä, sillä malli ei voi näyttää itkuiselta. Kyyneleet saattoivat olla herkässä juuri silloin, kun kameran edessä piti olla säteilevimmillään.

Samaan aikaan Kaija kävi omaa kamppailuaan.

– Minun oli hyvin vaikea antaa periksi ja myöntää, etten olekaan enää vahva äiti ja puoliso. Tunsin epäonnistuneeni, kun olin sairastunut. Ahdistuin, kun näin, miten perhe joutui tukemaan minua, vaikka ilman heitä en olisi pärjännyt.

Tilaa hyvälle ja surulle

Yhdessä Maryam ja Kaija ovat käyneet jo läpi monenlaisia tunteita.

– Yritämme olla itsellemme ja toisillemme rehellisiä. Huonoja fiiliksiä ei voi aina paeta. Surulle ja harmille on annettava välillä tilaa. Hyviä ajatuksia kannattaa vaalia ja nauttia siitä, mikä voi tuottaa onnellisuutta, Maryam ja Kaija sanovat.

Nykyisin Maryamilta saattaa mennä jo muutama päivä, jona hän ei ajattele äitinsä sairautta.

– Silti muistan koko ajan, että voin menettää elämäni tärkeimmän ihmisen.

Luit lyhennelmän Anna-lehden kansijutusta 40/2018. Miten sairastuminen muutti Kaijan ja Maryamin suhdetta? Mitä Maryam haluaisi antaa äidilleen? Kuinka Kaija pitää nykyään itsestään huolta, entä mitä hän ajattelee tulevaisuudesta? Mikä lohduttaa Kaijaa, entä Maryamia? Millä keinoilla he ovat sopeutuneet sairauteen? Lue lisää numerosta 40/18 tai tilaa lehden lukuoikeus täältä!