Mari ja Kim Sainion perheessä puhutaan avoimesti Kimin MS-taudista: ”Tiedän, että vaihtoehtoja on aika vähän, jos tauti etenee” 

Mari ja Kim Sainio olivat juuri tavanneet, kun Kimillä todettiin MS-tauti. Vaikka Kimin työpaikalla ja perhepiirissä tiedettiin sairaudesta, hän piti sen muuten salassa viisitoista vuotta.

Mari, 48, ja Kim Sainio, 48,  tapasivat toisensa Big Brother -ohjelman tuotannossa vuonna 2006. Mari toimi ohjelman juontajana, Kim ohjasi.

Kimillä oli ollut kiireen keskellä välillä ongelmia näkönsä kanssa, mutta hän ei osannut olla siitä huolissaan.

Eräänä aamuna Kimin jaloista oli kadonnut kokonaan tunto. Mari katsoi sivusta, kun muutamat työryhmästä painelivat Kimin selkää. Tuottaja passitti Kimin lääkäriin.

Diagnoosi tuli vuorokaudessa. Kimillä oli MS-tauti. Arvaamaton tauti, joka voisi viedä nopeasti pyörätuoliin tai pysyä vähäoireisena. Kimin tunteet menivät vuoristorataa: ensin hän oli helpottunut siitä, että tauti ei ollut vakavampi, sitten iski pelko liikuntakyvyn menettämisestä.

Sen vuoden syksy oli sumuista aikaa. Kun Kim pääsi sairaalasta, hänellä oli kiire töihin. Porukan selviäminen ilman ohjaajaa huoletti. Toisaalta pelotti myös toisten suhtautuminen. Ensin piti malttaa ja opetella uudestaan, miten housut saatiinkaan jalkaan. Välillä 2- ja 6-vuotiaat pojat auttoivat siinä isäänsä.

”Nykyään mietin tarkemmin liikkeitäni”

Kim ei ole halunnut antaa MS-taudille vuosien aikana liikaa painoarvoa. Jalat palautuivat vielä juoksukuntoon, mutta luistelusta hänen piti luopua.

– Nykyään joudun jo miettimään tarkemmin liikkeitäni, ihan kävelyäkin. Olen kaksi kertaa kaatunut naamalleni, kun olen mennyt huolettomammin. Siitä ensimmäinen seuraus oli häpeä, että eihän kukaan vain nähnyt.

Vaikka Kimin työpaikalla ja perhepiirissä tiedettiin sairaudesta, hän piti sen muuten salassa viisitoista vuotta. Hän käytti moottoripyöräonnettomuutta tekosyynä jalkojen satunnaisiin tasapaino-ongelmiin. Lopulta hän kyllästyi ja kertoi asiasta.

– Sinä aamuna tulin radioon töihin ja yksi kollega kysyi, olenko jurrissa. Silloin laitoin Marille viestiä, että tänään tärähtää ja kerron sairaudesta lähetyksessä. Sen ansiosta olen opetellut häpeästä eroon.

”Lapset ovat nähneet taudin raadollisuuden”

Kimin sairaus ei ole perheessä tabu, vaan siitä on puhuttu myös lapsille alusta asti avoimesti.

– He ovat olleet paikalla molempina kertoina, kun olen kaatunut pahemmin, ja nähneet taudin raadollisuuden. Mutta eivät he käsittele minua mitenkään rikkinäisenä, sairaus ei vaikuta heidän perusarkeensa mitenkään.

”Meilläkin itketään, välillä joka päivä.”

Sairaudesta Kim puhuu kaiken vain Marille.

– Kävin kerran MS-vertaistukitapaamisessa, mutta se ei sopinut minulle, kun siellä kaikki vain varoittelivat toisiaan tulevasta. Tiedän, että tässä on kuitenkin vaihtoehtoja aika vähän, jos tauti etenee.

– Toki minullakin on päiviä, jolloin istun sohvalla ja mietin, että miksi mun elämä on näin paskaa, että tänään ei edes kynä pysy kädessä. Meilläkin itketään, välillä joka päivä, se puhdistaa mukavasti.

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 5/2022, jonka on kirjoittanut Emilia Saloranta. Miten Marin ja Kimin rakkaustarina oikein sai alkunsa? Millaisia kipuiluja suhteen ensihetkiin liittyi? Entä millaisia haaveita parilla on tulevaisuuden suhteen? Lue koko juttu numerosta 5/2022 tai digilehdestä. Voit tilata digilehden täältä!