Julkkikset

Vauvaa odottava Maria Ohisalo käyttää julkista terveydenhuoltoa: ”Huolestuttavaa, jos poliitikot ovat eri jengiä kuin muut”

Juuri nyt on täydellinen aika lapselle, sanoo ministeri Maria Ohisalo, joka oli ottanut jo harteilleen suuren puolueen. Maria on ennenkin elämässään tarttunut tilaisuuksiin, joita ei ehkä tule vastaan toiste.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Liisa Valonen

Maria odottaa pääsevänsä tutkimaan äitiyspakkausta.

Juuri nyt on täydellinen aika lapselle, sanoo ministeri Maria Ohisalo, joka oli ottanut jo harteilleen suuren puolueen. Maria on ennenkin elämässään tarttunut tilaisuuksiin, joita ei ehkä tule vastaan toiste.

”Luulin, että voisin puhua asiasta liikuttumatta, kun heinäkuun alussa kerroin odottavani lasta. Onhan Helsingin Sanomat jopa nimennyt minut – tosin kai leikkimielisesti – vuoden pokerinaamaksi. Yllätyin, kun en voinut pidättää kyyneleitäni. Äidiksi tuleminen, lapsen saaminen mieheni Miikan kanssa, on meille suurempi asia kuin mikään muu koskaan aikaisemmin, vaikka olemme olleet hyvin onnellisia ja tunteneet, että olemme kahdestaankin perhe.

Olen voinut raskauden ajan hyvin, mutta mielessäni on edelleen huoli kaiken arvaamattomuudesta. Toivottavasti kaikki menee nyt onnellisesti. Kärsin aamupahoinvoinnista juuri silloin, kun käytiin kuntavaalikampanjaa. Oli aikamoinen yhdistelmä vetää puheenjohtajana ensimmäistä isoa vaalikampanjaa ja totutella samalla ajatukseen raskaudesta.

Miikan kanssa päätimme heti alussa, että käymme aina yhdessä äitiysneuvolassa. Näin meille on tullut luja tunne siitä, että vanhemmuus on jaettu asia. Olemme Helsingin kaupungin äitiysneuvolan asiak­kaita. En missään vaiheessa ajatellut, että käyttäisimme vain yksityisiä palveluja. Minusta olisi huolestuttavaa, jos syntyisi ajatus, että poliitikot ovat eri jengiä kuin muut kansalaiset.

Maria Ohisalo katsoo sivulle Annan kansikuvauksissa.
Maria Ohisalo haluaa pitää kiinni yksityisyydestään. Samalla hän tietää, että kukaan ei voi tehdä politiikkaa yksin ja avautumatta. Itsestään on osattava myös kertoa riittävästi.

Olen ilmoittanut haluni jatkaa vihreiden puheenjohtajana. Puheenjohtaja valitaan puoluekokouksessa syyskuussa. Keväällä olen todennäköisesti äitiysvapaalla vauvan kanssa kaikista töistäni. Sen jälkeen Miika jää kotiin hoitamaan lasta.

Uskon, että juuri nyt on täydellinen aika lapselle. Tuskin koskaan tulisi tämän parempaa aikaa. Teemme mieheni kanssa todennäköisesti molemmat tulevaisuudessakin vastuullisia töitä. Meidän ei kannata odottaa, että tilanne elämässämme jotenkin muuttuisi.

Minulla on myös vahva luottamus siihen, että maailmaan uskaltaa vielä synnyttää lapsia. Olen taustaltani tutkija. Uskon tutkittuun tietoon. Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos on ihmisten aiheuttama, mutta he myös uskovat, että se voidaan pysäyttää. Poliitikkona voin itsekin vaikuttaa siihen, että teemme oikeita ratkaisuja ilmastotoimien puolesta.

Minusta on rohkaisevaa ajatella, että tällä vaalikaudella vihreiden eduskuntaryhmässä kolme kansanedustajaa on jo ollut äitiysvapaalla. Koronan aikana olemme myös oppineet, että työ ei aina vaadi fyysistä läsnäoloa. En näe mitään syytä, miksen äitiysvapaalla osallistuisi jossakin määrin myös työhöni.”

”Olen saanut toteuttaa itseäni”

”Minusta on aina ollut kiva olla juuri sen ikäinen kuin olen. Kaikissa elämänvaiheissani olen tuntenut tekeväni asioita, jotka ovat sopineet juuri siihen hetkeen. Vauvan saaminen juuri nyt tuntuu myös hyvältä.

Kaveriporukallani on ollut tapana juhlia uutta vuotta yhdessä – siksi päätimme järjestää häämmekin uudenvuodenaattona 2019. Olen aina odottanut uutta vuotta kiitollisena menneestä ja toiveikkaana, että se voi tuoda mukanaan uusia mukavia asioita. Totta kai minulla on suunnitelmia, mutta asiat eivät tapahdu vain suunnittelemalla. Elämä on paljon myös sattumia, ja onnea tarvitaan.

Maria seisoo pöydän ääressä, pöydällä on mikrofoneja.
Maria Ohisalo liikuttui kyyneliin kertoessaan odottavansa vauvaa. Samassa tilaisuudessa hän ilmoitti haluavansa jatkaa vihreiden puheenjohtajana.

Moni asia on muokannut minua elämäni aikana. Merkittävintä on kai se, että jo nuorena kiinnostuin yhteiskunnasta ja lähdin opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa ja yhteiskuntatieteitä. Olin myös kiinnostunut eri uskonnoista. Opiskellessani minulle aukesi maailmoja, joista en tiennyt mitään. Huomasin, että maailmassa on ilmiöitä, jotka eivät vaikuta vain yksilön elämään vaan koskettavat massoja, ja niitä voidaan tutkia. Se on muokannut ajatteluani paljon. Väitöskirjaani varten haastateltiin lähes 3500 ihmistä, jotka hakivat ruokaa leipäjonoista.

Vanhempani ovat aina kannustaneet minua siinä, mitä olen päättänyt tehdä. Lapsesta saakka olen voinut toteuttaa itseäni. Se on merkinnyt myös sitä, että olen tuntenut saavani mahdollisuuksia, joihin täytyy tarttua. Olen vaatinut itseltäni paljon. Iän myötä armollisuus itseäni kohtaan on kasvanut. Se on inhimillistä.

En pidä itseäni nuorena päättäjänä. Tulin kansanedustajaksi yhtä kautta myöhemmin kuin esimerkiksi Sanna Marin ja Li Andersson. Sitä ennen tein väitöskirjan ja olin puolueen nuorisojärjestön johdossa ja puolueen varapuheenjohtajana neljä vuotta.”

Rämäpää kukkamekossa

”Onneksi minulla oli rohkeutta liittyä Tinderiin ja lähteä treffeille Miikan kanssa. Heti ensi tapaamisella minulle tuli luottavainen ja mutkaton tunne, että näkisimme vielä. Siitä on nyt kuusi vuotta.

Rohkeutta on erilaista. Yleensä uskallan tarttua uusiin juttuihin. Lähipiirini mummosta lähtien on aina kannustanut siihen. ’Senkus meet ja teet’, he ovat sanoneet. Vihreiden puheenjohtajuuteen tarttuessani jouduin voittamaan pelkoni.

”Tiesin, että sen jälkeen elämän täyttää työ. Pohdin asiaa ja olin sinut sen kanssa.”

Ajattelin, että onko minusta tähän, uskallanko ottaa koko puolueen hartioilleni. Tiesin, että edessä voi olla myös ministerin pesti, ja sen jälkeen elämän täyttää työ. Pohdin asiaa ja olin sinut sen kanssa. Kaikki mahdollisuudet eivät tule vastaan toista kertaa. Siksi ei kannata jäädä jossittelemaan.

Koronakriisin aikana meidän päättäjien rohkeutta on mitattu, kun olemme pohtineet, voidaanko ihmisten perusoikeuksia rajoittaa, jos sillä taataan oikeus henkeen ja terveyteen. Näiden kysymysten kanssa hallitus on istunut pitkiä iltoja. Sisäministerinä olen myös tietoinen uhista ja vaaratilanteista, jotka poliisi ja pelastustoimi kohtaavat, mutta joista ei julkisuudessa useinkaan puhuta. Joihinkin asioihin on täytynyt reagoida hyvin nopeasti.

Fyysisesti olen rämäpäisempi kuin mitä kukkamekoistani ehkä tulee mieleen. Siitä on ollut työssä etua. Kiertäessäni kenttää ministerinä olen ollut poliisin moottoripyörän ja rajavartijan moottorikelkan kyydissä, kun on ajettu lujaa. Eräänä marraskuisena yönä osallistuin Rajavartiolaitoksen pelastusharjoitukseen Itämerellä. Kelluin pintapelastajan kanssa pimeässä meressä, kunnes helikopterit lensivät etsimään meitä lämpökameroin. En tiedä, vaatiko se todellista rohkeutta, mutta ainakin se oli hyvä tapa tutustua pelastajien työhön. Harjoituksiin osallistuminen auttaa ymmärtämään, mihin resursseja ja kalustoa käytetään.”

”Avustajani toivoo minulta hymykuvia”

”Olen pohdiskeleva tyyppi, sellainen perheen ainoa lapsi, joka on taipuvainen vakavuuteen. Suhtaudun vakavasti siihen, mitä teen. Politiikassa ratkotaan yleensä vaikeita asioita. Silloin voi olla vaikea hymyillä. Kun minua haastateltiin väitöstutkimuksestani ja kuva juttuun otettiin leipäjono taustalla, en halunnut hymyillä, vaikka kuvaaja sitä pyysi.

Maria katsoo kameraan.
– Haluan olla esimerkkinä siitä, että äidin ei tarvitse kantaa yksin lapsenhoidon taakkaa, Maria sanoo.

Avustajani toivoo, että julkaisisin somessa itsestäni useammin hymyileviä kuvia. Näytän kuulemma liian usein siltä, että ratkon juuri pulmaa.

Vitsien kertojana olen tosi huono. Naurankin niille hyvin valikoidusti. Sovinistiset läpät eivät ole yhtään huvittavia. Joskus joidenkin ihmisten kanssa keskustellessa fundamentaaliset erimielisyydet voivat olla rasittavia. On käsittämätöntä, että yhä joudutaan puhumaan esimerkiksi transsukupuolisten ihmisten oikeudesta saada lapsia, tai että Euroopassa on maita, joissa naisten oikeuksia kavennetaan laeilla. Tällaiset epäkohdat ovat syy, miksi alun perin lähdin politiikkaan.

”Kun ehdin vihdoin pitää vapaaillan, katsoimme Too Hot to Handle -tosi-tv-sarjaa.”

Osaan myös pitää hauskaa. Ystävyyteen kuuluu, että välillä voidaan riehaantua yhdessä ja olla täysin vapaasti. Opiskelija-aikoina juhlin paljonkin. Kaverini tulevat hyvin erilaisista piireistä, en välttämättä puhu heidän kanssaan politiikkaa.

Pitkän työrupeaman jälkeen joskus on pakko panna aivot narikkaan. Katson televisiosta mielelläni dokumentteja, mutta kun koronakriisi oli pahimmillaan ja ehdin vihdoin pitää yhden vapaan illan, katsoimme kotona Too Hot to Handle -tosi-tv-sarjaa. En todellakaan halunnut ajatella mitään, vaan uppouduin seuraamaan, miten nuoret sinkut bailasivat villeinä.”

”Olinko liian varovainen?”

”Olen joutunut opiskelemaan häviämistä. En pidä siitä. Vihreät hävisivät kuntavaaleissa, ja se tuntuu kauhealta. Kannan siitä vastuun. Vuoden 2018 jälkeen meillä on ollut kolme eri puheenjohtajaa puolueessa. Ehkä haluni rauhoittaa tilanne työnteol­le johti liialliseen varovaisuuteen. Nyt vaalien jälkeen on tilaa olla rohkeampi.

Olen kilpailuhenkinen. Ehkä se on sisäsyntyistä, ehkä urheiluharrastukseni ovat vahvistaneet sitä. Olen harrastanut yleisurheilua, jalkapalloa, pyöräilyä. Olen myös kokeillut potkunyrkkeilyä ja suorittanut siitä ensimmäisen vyön.

Olen sisuuntuja. Tappiot kirvelevät ja ottavat päähän, ja hävittyäni päätän, että ensi kerralla teen paljon paremmin. Urheilussa ja politiikassa kilpaileminen ja voittaminen ovat kuitenkin erilaista. Kun koululaisena harrastin yleisurheilua, tein itselleni oman treeniohjelman loma-ajalle. Politiikkaa ei voi koskaan tehdä yksin, vaan siinä on oltava aina valmis tekemään yhteistyötä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Urheilussa voitto on usein myös loppupiste kovalle treenille. Politiikassa siitä kaikki oikeastaan vasta alkaa.”

Harrastuksena sijoittaminen

”Halu kantaa vastuuta yhteiskunnassa kumpuaa varmasti omista lapsuudenkokemuksistani. Äitini oli yksinhuoltaja, kun olin pieni. Myöhemmin sain isäpuolen. Ymmärsin vanhempien puheista, että rahaa oli usein hyvin vähän. Nuo ajat näkyvät minussa yhä niin, että varaudun tulevaan, enkä koskaan pidä asioiden sujumista itsestään selvänä. Kaikki voi muuttua yhdessä yössä, ja aina on oltava suunnitelma B.

Maria seisoo pöydän takana.
Häviö kuntavaaleissa sisuunnutti Mariaa. Hän aikoo olla jatkossa puheenjohtajana entistä rohkeampi.

Teininä tunsin jo tekeväni tietoisesti asioi­ta itseni eteen. Minulla oli näkemys siitä, mikä voi kantaa minua eteenpäin. Ruotsin opiskelu lukiossa ei esimerkiksi napannut lainkaan, mutta opettelin kieltä, sillä tiesin että siitä on hyötyä. Halu kouluttautua ja opiskella oli tärkeä valinta.

Puhun paljon siitä, miten ihmiset pääsisivät paremmin kiinni työhön ja toimeentuloon. Yhteiskunnassa on totuttu siihen, että taloudesta puhuvat aina vain tietyt ja samat ihmiset. Paitsi talouspolitiikan myös arkipäivän talouden ymmärtäminen pitäisi olla kaikkien asia, ja siitä pitäisi puhua niin, että ihmiset oppisivat ottamaan sen haltuunsa. Perustin muutama vuosi sitten Facebookin Ompeluseura-työelämäyhteisöön Ompeluseuran talousgurut -ryhmän, jossa keskusteltiin taloudesta ja muun muassa sijoittamisesta, jota harrastan epäaktiivisesti.

Rahan käyttäjänä olen maltillinen. Mietin koko ajan yhä enemmän valintoja, joita teen. Vaatekaupassa valitsen mekon, jota uskon voivani käyttää kauan, ja kotiin emme halua turhaa tavaraa.

Joskus villiinnyn, kun menen uuteen ruokakauppaan ja näen sen valikoiman. Silloin Miika jääkaappiin katsoessaan huomauttaa yleensä heti, että hei, sä olet käynyt taas jossain uudessa ruokakaupassa!”

Japanilaisia puutarhoja

”Juuri nyt elämääni määrittävät eniten työ ja perhe. Olen hyvin onnellinen monesta asiasta ja tunnen olevani etuoikeutettu.

Työssä olen sitoutunut enemmän tavoitteisiin kuin siihen, missä asemassa sitä teen. Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 on merkittävä päämäärä. Uskon, että 15 vuoden kuluttua yhteiskunta näyttää hyvin toisenlaiselta ja olemme oppineet suojelemaan metsiä. Juuri nyt haluan olla mukana tällä matkalla, vaikka en todellakaan tiedä, olenko vielä 15 vuoden kuluttua mukana politiikassa.

Työssä jaksamisessa paluu perusasioihin on toimivin resepti. Kuulostaa tylsältä, mutta kun ehtii nukkua, syödä hyvin ja liikkua, jaksaa taas. Hemmottelen itseäni menemällä hierontaan, jossa niskajumejani avataan. Välillä olen vienyt puolisoni samanlaiseen käsittelyyn. Paras tapa rentoutua on päästä vihreään metsään. Ja välillä googlailen japanilaisia puutarhoja. Jo niiden kuvitteleminen rentouttaa.”

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 32/2021.

Lue myös: Vihreiden Maria Ohisalo varttui alkoholin varjossa: ”Jännitin etukäteen, millaisessa kunnossa isä tulee minua hakemaan”

X