Julkkikset

Maria Sid: ”En tajunnut, miten huonosti voin”

Kun ruotsalaiset työkaverit kysyivät Tukholmaan muuttaneelta näyttelijä Maria Sidiltä viime syksynä, että ”miten sinä voit”, Mariakin alkoi kysyä sitä itseltään. Hän tajusi kaipaavansa elämäntaparemonttia.
Teksti: Elisa Hurtig Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Hyvännäköinen vartalo on elämäntapamuutoksen ihana sivutuote, näyttelijä Maria Sid, 47, sanoo sovittaessaan liian isoja kuvausvaatteita Tukholman lähellä meren rannalla sijaitsevassa Saltsjöbadenissa.

– Se on paras palkinto siitä, että pidän nyt itsestäni huolta ja tunnen itseni onnelliseksi.

Marian vaatekoko on pienentynyt monta numeroa puolessa vuodessa. Ennen kaikkea viimesyksyinen muutto Ruotsiin Saltsjöbadeniin ja uudessa ympäristössä asuminen on avannut Marian silmät henkiselle muutokselle.

– Ruotsalainen hur mår du -kulttuuri on tehnyt minulle hyvää. Täällä kysytään työkavereilta joka aamu, miten sinä voit. Sen vuoksi havahduin miettimään, että niin, mitä minulle tosiaan kuuluu. Tajusin, että olin jättänyt itseni viime vuosina melko vähälle huomiolle.

Maria tinki liikunnasta ja yöunista

Kiina, Suomi ja Ruotsi. Niiden väliä Maria lensi viime vuodet seuratessaan intohimoaan: näyttelemistä ja ohjaamista. Kaksi valmiiksi pakattua matkalaukkua seisoi jatkuvasti perheen eteisessä Helsingin-kodissa, ja siellä piipahtaessaan Maria vain vaihtoi laukkua lennosta. Kiinassa hän ohjasi Play me -musikaalia, Suomessa hän näytteli Mamma Mia! -musikaalissa ja Ruotsissa hän ohjasi Kristina från Duvemåla -musikaalia.

Työnteko vaati säätämistä, sillä Maria ei halunnut työskennellä kolmen lapsensa kustannuksella. Esimerkiksi Kiinassa hän muokkasi päivärytminsä niin, että oli hereillä keskellä yötä, kun Suomeen jääneet lapset tekivät koulupäivän jälkeen läksyjään. Hän auttoi heitä Skypen välityksellä.

– En voinut luopua töistä perheeni vuoksi. Siksi keplottelin niin, että sain hoidettua työt ja aikaa perheellekin. Joskus ikävä saattoi kasvaa niin suureksi, että ostin viime tipassa lentoliput ja matkustin kotiin käymään vaikka lyhyeksikin aikaa. Kentältä ostetut liput olivat tietenkin niin kalliit, että niihin saattoi mennä koko työn liksa.

Kansainvälisen uran ja perhe-elämän yhteensovittaminen tarkoitti sitä, että jostain oli tingittävä. Maria tinki itsestään.

– Kiireessä en tajunnut, miten huonosti voin. Söin miten sattui, tingin liikunnasta ja lopulta yöunistakin. Työ oli kivaa, mutta niin hektistä, että en vain ehtinyt ajatella itseäni.

Itsensä sivuuttaminen oli ohjaajan työssä helpompaa, sillä silloin ei tarvinnut katsoa itseään samalla tavalla kuin näyttelijänä. Maria tiedosti kuitenkin koko ajan, ettei ollut enää hyvä kaveri itsensä kanssa.

Painonhallinta on sujunut paremmin

Matkalaukkuelämä on ohi ainakin toistaiseksi. Maria sai viime keväänä Tukholmasta kiinnostavan työtarjouksen, joka vaati läsnäoloa ja aloilleen asettumista.

Maria on asunut Ruotsissa syksystä lähtien. Hän ohjaa kaupungissa punk rock -musikaalia ja aloittelee ruotsalaisen televisiosarjan kuvauksia. Tällä kerralla perhe, eli mies Peter Achrén ja kaksi nuorinta lasta, muutti Marian mukana. Marian perhe on ruotsinkielinen, joten  lapsetkin solahtivat Ruotsissa helposti uusiin kouluihin ja kaveripiireihin. Vihdoin perhe asuu taas tiiviisti saman katon alla. Myös Marian parikymppinen esikoistytär asuu Tukholmassa.

Koska Marialla ei enää kulu aikaa matkustamiseen, hänellä on ollut mahdollisuus laittaa oma elämänsä remonttiin. Ensimmäinen oivallus liittyi omaan sänkyyn.

– Päätin, etten enää jää iltaisin sohvalle surffailemaan televisiokanavalta toiselle vaan nukun. Riittävien unien vuoksi olen ollut paljon vastaanottavaisempi ja pirteämpi. Painonhallintakin on sujunut paremmin.

Pelkkä nukkuminen ei kuitenkaan ole kapean uuman ja virkeän mielen takana, sillä Maria alkoi myös liikkua ja laittoi ruokavalionsa kuntoon. Riittävän levon vuoksi  niihin on riittänyt voimia.

– Tämä on vain matematiikkaa: en syö enempää kuin kulutan.

Ehdottomaksi Maria ei silti halua ryhtyä.

– Syön välillä raakaruokaa ja välillä pihviä. Toisinaan joogaan ja sitten taas juoksen. Elämä ei saa olla kärsimystä.

Katkelma Anna nro 9 kansijutusta.

X