Maria Ylipää alkoi 35-vuotiaana ymmärtää, että omalle palautumiselle on jätettävä aikaa.
Maria Ylipää alkoi 35-vuotiaana ymmärtää, että omalle palautumiselle on jätettävä aikaa.
Julkkikset

Maria Ylipää on odottanut kauan 40-vuotissynttäreitään ja hehkuttaa iän tuomaa rentoutta: ”On ihana havaita levollisuutta itsessään”

Lähestyessään neljääkymppiä näyttelijä Maria Ylipää ymmärsi, mitä hän tarvitsee voidakseen hyvin. Liiallinen stressaaminen sai loppua, ja kalenterista piti varata aikaa myös levolle. Töiden vähentäminen vaati häneltä kuitenkin rohkeutta.
Teksti: Annan toimitus Kuvat: Sampo Korhonen

On ihana olla tässä iässä, näyttelijä ja laulaja Maria Ylipää, 39, sanoo.

– Olen oikein odottanut sitä, että täytän neljäkymmentä.

Syntymäpäivä on elokuussa. Miksi neljänkympin ikä tuntuu Mariasta niin erityiseltä?

– Ikä on tuonut rauhaa siihen, miten suhtaudun itseeni ja muihin. Nyt osaan erottaa ulkoiset vaatimukset sisäisistä tarpeistani. Siksi työhönkin on helpompi suhtautua rennommin kuin aiemmin. Pystyn elämään sellaista elämää kuin haluan.

Oivalluksia omasta hyvinvoinnistaan Maria on tehnyt erityisesti viiden viime vuoden aikana. Tärkeää on ollut löytää tasapaino sen suhteen, että pystyy ottamaan vastaan mielekkäitä, haastavia töitä ja silti olemaan kuormittamatta itseään liikaa.

– Enää en jaksa sellaista stressitilaa, jossa elin monta, monta vuotta, Maria sanoo.

– Vaati rohkeutta muuttaa suuntaa ja sanoa ei niille töille, jotka eivät tuntuneet omalta jutulta, Maria Ylipää sanoo.

– Vaati rohkeutta muuttaa suuntaa ja sanoa ei niille töille, jotka eivät tuntuneet omalta jutulta, Maria sanoo.

”Liian kovasta työtahdista johtunut stressitila näkyi sairasteluna”

”Olen kantapään kautta tajunnut, että omat tarpeet ja omat rajat pitää ottaa tosissaan. Minun pitää itse huolehtia siitä, että minulla on kaikki se, mitä tarvitsen, jotta suoriudun työstäni ja jotta minulla olisi hyvä olo. Voin tarvita ihan jotain muuta kuin mitä joku muu tarvitsee.

Esimerkiksi uni on minulle todella tärkeää. Mieluusti nukkuisin yhdeksän tuntia yössä: menisin ajoissa nukkumaan ja heräisin rauhassa. Jos yöunet jäävät vaikka vain kuuteen tuntiin, oloni on ihan karmea ja päätä särkee.

Olen aina tehnyt paljon kaikkea – laulanut, tanssinut, näytellyt – ja ollut lapsesta saakka tosi reipas. Ehkä olen tehnyt vähän liiankin paljon. Nuorempana en vielä ymmärtänyt, mitä olisin tarvinnut, jotta olisin voinut paremmin.

35-vuotiaana minulle alkoi hahmottua, etten voi täyttää elämääni työllä. Liian kovasta työtahdista johtunut stressitila näkyi sairasteluna. Vaati rohkeutta muuttaa suuntaa ja sanoa ei niille töille, jotka eivät tuntuneet omalta jutulta. Samalla siinä joutuu luopumaan taloudellisesta turvasta, jota kova työnteko tuo. Jos halusin tehdä luovaa työtä, vaikkapa levyttää, minun oli raivattava sille tilaa muilta töiltä.

Koronapandemian aiheuttama pysähtymisen pakko on poikkeuksellinen, koska se on tullut ulkoa päin – siihen ei liity burn outia tai uupumusta. Tässä on paljon positiivisiakin puolia. Olen miettinyt, että ehkä en enää halua tehdä niin paljon kaikkea, mitä aiemmin olen tehnyt. On ihanaa havaita levollisuutta omassa itsessään. Turhan karsiminen elämästä tuo tilaa jollekin uudelle, kuten luovuudelle.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 10/2021 Hyvinvoinnin avaimet -kansijutusta, jonka on kirjoittanut Piia Sainio. Miten Maria mahduttaa liikunnan kiireiseen arkeen ja millä tavalla hän kuuntelee kehoaan? Miten hän nykyisin suhtautuu siihen, että hän jännittää joitakin sosiaalisia tilanteita? Mitä sellaista Maria haluaa antaa kahdelle tyttärelleen, jota hän ei itse pienenä saanut? Lue koko haastattelu numerosta 10/2021 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä! 

X