Julkkikset

Mariska asuu kaksin tyttärensä kanssa: ”Nuoruuden avoliiton jälkeen olen asunut yksin, vaikka olen seurustellutkin”

Laulaja ja lauluntekijä Mariska on asunut nyt nelivuotiaan tyttärensä kanssa aina kaksin, kuten hän itsekin asui lapsena ja nuorena oman äitinsä kanssa. – Kehitystä on tapahtunut siinä mielessä, että meillä on tyttäreni isän kanssa yhteishuoltajuus ja isä ja tytär viettävät laatuaikaa keskenään, Mariska toteaa.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Mirva Kakko

Mariska on vahvan yksinhuoltajaäidin kasvattama nainen. 

Laulaja ja lauluntekijä Mariska on asunut nyt nelivuotiaan tyttärensä kanssa aina kaksin, kuten hän itsekin asui lapsena ja nuorena oman äitinsä kanssa. – Kehitystä on tapahtunut siinä mielessä, että meillä on tyttäreni isän kanssa yhteishuoltajuus ja isä ja tytär viettävät laatuaikaa keskenään, Mariska toteaa.

Vain elämää -ohjelmassa loistava laulaja ja lauluntekijä Mariska asui lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingin Hermannin ja Vallilan kaupunginosissa kaksin äitinsä kanssa.

Äiti oli kirjoittaja ja mainostoimiston copywriter, itsenäinen yrittäjä.

– Samoilla jalanjäljillä ollaan, yrittäjähän olen nyt itsekin.

Nuorena itsenäistynyt Mariska muutti 16-vuotiaana yhteen silloisen poikakaverinsa kanssa.

– Sitä kesti pari vuotta. Avoliitto jäi elämäni toistaiseksi ainoaksi. Sen jälkeen olen asunut yksin, vaikka olen seurustellutkin.

”Lapsettomuustuomio ei ollut suuri järkytys”

Mariska sai tietää nuorena, että hän ei voisi koskaan saada lapsia.

– Se ei ollut minulle mikään suuri järkytys. En ollut kasvanut sellaiseen ideaalimalliin, jossa minulla pitäisi olla talo, vakaa työpaikka, mies ja lapsia, enkä siksi ollut osannut niistä myöskään haaveilla. Äitikään ei koskaan painostanut minua lasten tekemiseen.

36-vuotiaana elämä kuitenkin yllätti tavalla, jonka Mariska ei luullut olevan mahdollista.

– Elin pitkän, pitkän nuoruuden, joka päättyi raskaaksi tuloon.

Mariska suhtautui lapsen saamiseen tyypilliseen tapaansa, rauhallisen lunkisti.

– Se oli mieletöntä mutta samalla hyvin luonnollista. Asiat tapahtuvat niin kuin niiden pitää tapahtua. Elämältä ei tarvitse odottaa mitään, ei se ole meille mitään velkaa. Kaikki, minkä saa, on bonusta, lahjaa.

– Olen aika kuumakalle. Mutta kiroilen hetken ja lepyn heti, en ole pitkä­vihainen. Tykkään kaikissa ihmissuhteissani siitä, että on rauha maassa, Mariska sanoo.
– Olen aika kuumakalle. Mutta kiroilen hetken ja lepyn heti, en ole pitkä­vihainen. Tykkään kaikissa ihmissuhteissani siitä, että on rauha maassa, Mariska sanoo.

”Lapsena idealisoin isää, koska hän ei ollut läsnä”

Mariska asuu kaksin tyttärensä kanssa kuten itsekin aikoinaan äitinsä kanssa.

– Vanhempani erosivat, kun olin kahden vanha. Isä perusti toisen perheen. Varhaislapsuudestani minulla ei ole hänestä mitään mielikuvia.

– Lapsena idealisoin isää, koska hän ei ollut läsnä. Kävin välillä tapaamassa häntä hänen toisessa perheessään, eivätkä ne olleet kau­hean kivoja käyntejä. Kun sain itse päättää tapaamisista, näin häntä koko ajan harvemmin. Viimeksi tapasimme, kun olin alle kaksikymppinen. Nyt hän on jo kuollut. Voi siis sanoa, ettei häntä minun elämässäni oikeastaan ollut olemassa.

– Kehitystä on tapahtunut siinä mielessä, että meillä on tyttäreni isän kanssa yhteishuoltajuus ja isä ja tytär viettävät laatuaikaa keskenään.

Luit juuri lyhennelmän Annan 46/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Iina Alanko. Mariska kertoo jutussa elämästään, joka on edennyt ilman suunnitelmia ”omalla painollaan”, ja kovan kuoren ja kapinoinnin alle kätkeytyneestä huonosta itsetunnosta. Miksi Mariska ajatteli pienestä asti, ettei hän ole kovin älykäs ja skarppi? Mitä raha merkitsee boheemille Mariskalle? Miksi hän on nyt alkanut laulaa itse herkkiä biisejä, joita ennen kirjoitti vain muille? Lue koko artikkeli numerosta 46/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä! 

X