Julkkikset

Menestysravintolan perustanut Sikke Sumari: ”En kaipaa helppoa elämää – mitä minä sillä tekisin?”

Sikke Sumari, 68, tekee aamusta iltaan töitä uudessa ravintolassaan. Hänestä elämä on parasta juuri näin, täytenä. Tärkein voimavara on perhe ja puoliso Tony, jonka kanssa kolmikymppisinä tehty lupaus kantaa yhä: ”Me emme koskaan eroa.”

Teksti:
Sari Hannikainen
Kuvat:
Niclas Mäkelä

– Ei ole ikää, jossa ei voisi elää oman näköistä elämää, Sikke Sumari sanoo.

Sikke Sumari, 68, tekee aamusta iltaan töitä uudessa ravintolassaan. Hänestä elämä on parasta juuri näin, täytenä. Tärkein voimavara on perhe ja puoliso Tony, jonka kanssa kolmikymppisinä tehty lupaus kantaa yhä: ”Me emme koskaan eroa.”

Sikke Sumari haluaisi jo mennä, Flynn ei. Kevätaamun tuoksut Helsingin Kaivopuistossa huumaavat jälkimmäisen ruohonkorsi ruohonkorrelta.

Siksi aviomies Tony Ilmoni käy useimmiten lenkillä perheen 14-vuotiaan irlanninterrierin kanssa. Heille sopii pysähtely ja ihmettely, Sikelle vauhti.

– Mennään ratikalla, tämä sanoo puistokujan päätteeksi.

Kolmen pysäkinvälin päässä sijaitsevan oven edessä seisoo ruokatukun auto. Oven avaa keittiömestari Pipsa Hurmerinta. Baaritiskin takana olevasta keittiöstä leijuu kynnykselle kasvisten tuoksu. Takana keittiössä kokki misaa eli tekee esivalmisteluja. Alkamassa on taas yksi työntäyteinen päivä pari kuukautta sitten avatussa Sikke’s-ravintolassa.

– Minä olen juoksutyttö, tiskari, milloin mitäkin, Sikke sanoo.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu

– Teen kaikkea, mutta tärkein työni on johtaa. Koska tämä on minun ravintolani nimeä myöten, puutun kaikkeen. Kaiken pitää olla juuri niin kuin haluan. Sinne päin ei ole ookoo ollenkaan. Sanon sen heti kaikille, jotka tulevat minulle töihin. Kyse on innostuksesta ja tinkimättömyydestä. Äkkipikaisuutta olen yrittänyt vähentää, mutta itsensä muuttaminen on vaikeaa.

Baaritiski on hänen lempipaikkansa. Sieltä näkee parhaiten keittiöön sekä saliin ja aistii sen porinan. Siksi Sikke käärii välillä iltaisin hihat ja pesee baarissa lasitiskiä.

Yrittäjän vapaus ja vastuu

Sikellä oli aikoinaan miehensä kanssa Tony’s Deli -ravintola, hän on tehnyt kymmenen keittiökirjaa, hänellä on oma blogi ja hän pyörittää kesäisin Muhun saarella Virossa Nami Namaste -majataloa. Viikon päästä Sikke täyttää 68 vuotta. Eikö itsensä voisi päästää jo helpommallakin kuin ryhtymällä ravintoloitsijaksi ja yrittäjäksi alalle, joka tunnetaan kovasta kilpailusta ja ympäripyöreistä päivistä?

– En kaipaa helppoa elämää – mitä minä sillä tekisin? Koen elämäni mukavaksi ja mielekkääksi juuri näin. Yrittäjänä minulla on se vapaus, että jos haluan matkustaa kolmeksi viikoksi Ibizalle, niin sanon heippa ja lähden. Tiedän, että ravintola pyörii ilman minuakin. Minulla on erinomaiset ravintolapäällikkö ja keittiömestari.

Perään tulee kupliva nauru. Siken mieleen juolahti, mitä mies sanoisi, jos tämä kuulisi vaimonsa julistuksen Ibizalle lähdöstä.

– Hän sanoisi, että et varmasti lähtisi! Miehen mielestä teen liikaa töitä.

– Mutta kyllä lähtisin, jos irtioton tarve olisi. Olen aina osannut kuunnella itseäni. Jos minulla ei ole energiaa, en pysty ammentamaan sitä muillekaan. Silloin on aika pakata laukut, lähteä reissuun ja hakea uutta inspiraatiota. Ehkä minun pitäisi tehdä sitä enemmän.

– En kaipaa helppoa elämää – mitä minä sillä tekisin?
– En kaipaa helppoa elämää – mitä minä sillä tekisin? Sikke pohtii.

Tällä hetkellä hän on ravintolassa vahvasti läsnä, jotta hänen visionsa sen hengestä toteutuu pienimmissäkin yksityiskohdissa. Aamut hän rauhoittaa kymmeneen asti itselleen, sen jälkeen alkaa täysi tohina. Vuoroja hän ei tee, niihin on omat ihmisensä. Mutta monta kertaa Sikke on aikonut piipahtaa kotona kesken työpäivän ja huomannut iltayhdeksältä olevansa ravintolassa edelleen, hupsista.

Sikke Sumari ei jouda eläkkeelle

Töitä Sikke tekee seitsemänä päivänä viikossa.

Marttyyrinhattua hänen päähänsä on turha sovittaa.

– Olen itse päättänyt jokaisen askeleen elämässäni. Se on hyvä neuvo muistaa: kannattaa ottaa vain ne askeleet, jotka haluaa ottaa.

Kysymys eläköitymisestä on hänestä ”epärelevantti”.

– Minähän olen jo eläkkeellä, vaikka töitä teenkin. Välillä mietin, että olenko todella jo tämän ikäinen. Numero kuulostaa vanhalta, mutta siihen tuijottaminen on jäänne edeltävältä sukupolvelta, joka suhtautui ikään toisella tavalla. Ennen ajateltiin, että tietyssä iässä pitää olla tietyllä tavalla. Onneksi sellaista ei enää ole.

”Aina voi pukeutua minihameeseen, opiskella ja perustaa vaikka ravintolan. Paljon on kiinni itsestä.”

Taideteollisesta korkeakoulusta sisustussuunnittelijaksi aikoinaan valmistunut Sikke palasi koulunpenkille 65-vuotiaana ja alkoi opiskella Perho Liiketalousopistossa kokiksi. Hän valmistui kaksi vuotta sitten keväällä.

– Ei ole ikää, jossa en voisi elää omannäköistäni elämää. Aina voi pukeutua minihameeseen, opiskella ja perustaa vaikka ravintolan. Paljon on kiinni itsestä: mitä haluaa ja millaiset voimavarat on. Välillä tunnen oloni teinariksi. Termi eläkeläinen ei liipaise minua ollenkaan. Seniori? Ei! En todellakaan halua olla seniori. En mahdu mihinkään valmiiseen blokkiin tai kategoriaan. Olen jutellut tästä paljon ikäisteni naisten ja miesten kanssa, jotka kokevat samoin. Me olemme ihmisiä eri iässä.

Siken voimanlähteitä

Voimanlähteitä Sikellä on monia. Suurin osa niistä on kiinteä osa arkea, kuten aamulenkit. Tänään Sikke ja Flynn kävelivät kotoa Punavuoresta ensin Merisatamanrantaan. Sieltä käveltiin Kompassitorin kautta Cafe Ursulalle, jossa juotiin kahvit, ja sen jälkeen jatkettiin puistoon, jossa Flynn vaihtoi haisteluvaihteelle. Yleensä Sikke tekee aamulenkit yksin. Kuulokkeissa on äänikirja.

– Lenkin päätteeksi saatan huomata, että en tiedä yhtään, mitä äänikirjassa on tapahtunut. Sen sijaan olen löytänyt ratkaisun johonkin työasiaan.

Meri on ollut Sikkeä lähellä lapsuudesta asti. Sen hän vietti Itä-Helsingissä Jollaksessa.

– En ole ikinä ajatellut, että meri, onpas siinä mulla voimanlähde. Mutta kyllä se kuuluu elämääni, en osaisi kuvitella arkea ilman sitä. Järvi ei käy ollenkaan. Meri on aava, rannaton ja loputon.

Uusi voimanlähde ovat päivätorkut. Kun hän istahtaa olohuoneen uuteen, pinkkiin nojatuoliin ja nostaa jalat rahille, keho rentoutuu, mieli pysähtyy ja uni tulee. Puolen tunnin päivätirsat auttavat jaksamaan pitkiksi venyvät työpäivät. Ideoita voi ryöpsähtää työpaikan Whatsapp-ryhmään vielä öisinkin.

Sydäninfarkti säikäytti – ”Sairauksista syyllistyminen on turhaa”

Aina jaksaminen ei ole omissa käsissä. Vuosi sitten keväällä Sikke sai sydäninfarktin äitinsä hautajaisissa.

– Sairauskohtaus oli minulle täydellinen yllätys. Olen hoikka, syön terveellisesti ja liikun. Ihminen ei tiedä, mitä hänen sisältään löytyy ja mikä mitäkin aiheuttaa. Siksi sairauksista syyllistyminen on turhaa.

Sikke Sumari
Vuosi sitten keväällä Sikke sai sydäninfarktin. Se saatiin ajoissa hoidettua. – Ihminen ei tiedä, mitä hänen sisältään löytyy ja mikä mitäkin aiheuttaa. Siksi sairauksista syyllistyminen on turhaa, hän sanoo.

Sikke uskoo, että äidin kuolema ja hautajaisjärkytys olivat ainakin osasyynä kohtaukseen.

– Äiti kuoli 92-vuotiaana sairastettuaan pitkään Alzheimerin tautia. Kuolema oli luonnollinen, ja hautajaiset menivät suunnitelmien mukaan. Silti paha olo ja järkytys purkautuivat hautajaisissa hallitsemattomana itkuna. En edelleenkään tiedä, mitä kaikkea sisältäni tuli silloin ulos, mutta hyvä kun tuli.

”En tarraudu suruun vaan sopeudun siihen.”

Muutamaa vuotta aikaisemmin Sikke oli menettänyt yhden siskoistaan muistisairaudelle.

– En tarraudu suruun vaan sopeudun siihen. Se on varmasti auttanut minua surujen yli.

– Siskon sairastuttua aloin pelätä muistisairautta, koska minulla on maailman huonoin muisti, niin on ollut aina. Nykyisin ajattelen, että se ei haittaa elämääni, joten on turha pelätä. Olen luonteeltani enemmän päiväperho kuin murehtija.

Viime keväisen hautajaispäivän päätteeksi Sikke meni rintakivun vuoksi lääkäriin, jossa sydämestä löydettiin pieni tukos, joka saatiin hoidettua.

Yrittäjänainen kaikessa

Samoihin aikoihin sairastumisen kanssa Sikke sai uutta mietittävää. Ystävä, yrittäjä ja NoHo Partners Oyj -ravintolakonsernin hallituksen jäsen Saku Tuominen otti viime keväänä puheeksi ideoimansa tunnelmallisen kortteliravintolan ja ehdotti sellaisen perustamista. Tuon ravintolan minä osaisin tehdä, Sikke mietti. Nyt hän omistaa Sikke’siä pyörittävästä yrityksestä osuuden, NoHo Partners enemmistön.

– Sain neuvoteltua sellaisen sopimuksen kuin halusinkin. Vastaan ravintolan toiminnasta, ja olen saanut rakentaa sen kaikilta osin oman makuni mukaan. NoHo on taustalla ja antaa käyttööni sen mitä tarvitsen. Yksin en olisi tälle matkalle lähtenyt.

– Kun täytän kahden vuoden päästä 70, katson miten jaksan ja millaiseksi ravintola on kehittynyt. Se on tähtäimeni tällä hetkellä. Ravintoloilla voi olla hyvinkin lyhyt elinikä, minä lähdin tekemään klassikkoa.

 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu

Sikke johtaa ravintolaa Helsingissä nyt ensimmäistä kertaa yksin. Ennen hän ja Tony pyörittivät Tony’s Deliä yhdessä.

– Hänellä on hyviä neuvoja, joita kuuntelen, vaikka en sitä hänelle aina myönnäkään. Haluan, että tämä ravintola on minun oma projektini.

– Tony on minulle valtava voimavara. Jos minulla olisi kotona mies, joka ei kestäisi sitä, että minulla on omia bisneksiä ja olen julkisuudessa, se olisi hirveän hankalaa. Tony on aina kannustanut minua, että mene ja tee!

Niin kuin silloin, kun pariskunta oli juuri mennyt naimisiin. Tony kysyi vaimoltaan, mitä tältä oli jäänyt tekemättä. Pyrkimättä Teatterikorkeakouluun, Sikke vastasi. Nyt pyrit, Tony sanoi. Sikke meni pääsykokeisiin ja karsiutui viimeisessä vaiheessa. Jälkeenpäin hän kysyi perusteluja kuullakseen olevansa liian vanha opiskelijaksi. Hän oli silloin 31-vuotias.

– Olisin päässyt pääsykokeiden perusteella teatteriin harjoittelijaksi, mutta sanoin, että en mene sinne viideksi vuodeksi kiveä esittämään, kiitos vain. Enkä ole katunut.

38 vuotta naimisissa – mikä on Siken ja Tonyn pitkän suhteen salaisuus?

Sikke ja Tony ovat olleet 38 vuotta naimisissa. Perheeseen kuuluu kolme aikuista poikaa, Misko, Max ja Benjamin. Maxilla on puolisoineen puolivuotias poika, Benjaminista tulee isä kesällä.

Omassa keittiössään Sikke ei juuri kokkaa.

– Joskus ajattelen, että pääsen kotona liiankin helpolla, ohjaan sentään muita ruonlaitossa. Mutta on mukava tulla kotiin, ottaa lasi viiniä ja kysyä mieheltä, mitäs me syödään. Hän on perheemme superkokki.

Sikke Sumarin on ollut miehensä kanssa naimisissa lähes 40 vuotta.
Sikke Sumari on ollut miehensä kanssa naimisissa lähes 40 vuotta.

Pitkän avioliiton salaisuus on Siken mielestä se, että hän ja Tony antavat toisilleen tilaa. Paitsi että he syövät, käyvät kävelyillä, leffassa ja matkustavat usein yhdessä, he tekevät paljon asioita myös itsekseen ja omien ystäviensä kanssa.

Liittoa on kantanut myös yhdessä aikoinaan tehty päätös.

– Kun menin Tonyn kanssa naimisiin, päätimme, että emme koskaan eroa. Kun tällainen lupaus on sanottu ääreen, ero ei ole ensimmäinen asia, jota vastoinkäymisten hetkellä mietitään. Minusta tuntuu, että ihmiset eroavat aika helposti myös oman mukavuutensa takia. Vaikka meidänkin liitossamme on ollut joskus matalapainetta, en ole koskaan halunnut rikkoa sitä, mitä meillä on yhdessä – eikä Tonykaan. Hetkellisesti pännivät asiat ovat paljon helpommin korjattavissa kuin eron seuraukset. Emme ole sitoutuneet vain toisiimme vaan koko perheeseemme.

– Pitkässä suhteessa pitää ymmärtää ja hyväksyä, että se muuttuu ajan kuluessa. Enemmän pitäisi kouluttaa itseä kuin yrittää muuttaa toista.

Onko Sikke Sumari mummi vai…?

Eikö hän ole ihana, niin minun näköiseni!

Siken kännykkä piippaa viesteistä, on aika jatkaa töitä. Mutta sitä ennen on vilkaistava näytöltä vielä ihanuuden, pojanpojan, kännykkäkuvaa.

Sikke ei vielä tiedä, miksi hän itseään lapsenlapsilleen kutsuu.

– Toistaiseksi en ole vielä mikään. Ensin ajattelin, että olisin mummi, mutta ei… Näin mielessäni meidän Allin, joka oli ihana mutta vanha mummi. Mieheni on suomenruotsalainen, sieltä tulisi famu. Mutta vaikka ruotsi on kotikielemme, ei famukaan ole minun identiteettini.

Valmista kategoriaa ei ole tässäkään asiassa. Ehkä lapsenlapset päättävät itse, mikä Sikestä tulee. Tällä on vain yksi toive:

– Heille haluan olla jotain muuta kuin Sikke.

Sikke Sumarin haastattelu julkaistiin alun perin Annassa 23/19.

Äidin hautajaisissa saatu sydänkohtaus herätti Sikke Sumarin: ”Haluan nähdä lapsenlapseni kasvavan”

Sikke Sumari: ”Hyvässä liitossa täytyy antaa vapautta ja läheisyyttä”

X