Julkkikset

Mikko Kuustonen ukkina olemisesta: ”Luksusta on saada seurata lastenlasteni kehittymistä”

Vapaa-aikanaan muusikko-juontaja Mikko Kuustonen, 58, metsästää innostusta ja leikkii lastenlastensa kanssa. – Ihailen ihmisiä, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Kristiina Kurronen/Otavamedia

Mikko Kuustonen on naimisissa koreografi Hanna Brotheruksen kanssa. Hänen tyttärensä Iina ja Minka Kuustonen ovat näyttelijöitä.

Vapaa-aikanaan muusikko-juontaja Mikko Kuustonen, 58, metsästää innostusta ja leikkii lastenlastensa kanssa. – Ihailen ihmisiä, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta.

”Rakkain arkirutiinini on kahdentoista minuutin aamujumppa puolisolta saatujen ohjeiden mukaan. Päivä lähtee paremmin liikkeelle, kun telmii hetken jumppamatolla.

Vapaa-aika täyttyy harmittavan nopeasti tekemättömistä töistä. Niiden sijaan haluaisin keskittyä haaveiluun. Ihailen ihmisiä, jotka ovat kiitollisia tavallisesta arjesta. Itse olen henkinen irtolainen, kaipaan jatkuvasti muutosta. Onko se sitten tyytymättömyyttä tai turvattomuutta, että vapaa-aikani on usein flown ja innostuksen metsästämistä.

Ärsyttää, että piti elää liki 60 vuotta oppiakseen käyttämään pitkiä alushousuja. Olin kuvitellut olevani nisäkäs, joka selviää arktisista olosuhteista hyljemäisen vararavinnon avulla. Mutta minähän olenkin Thaimaan norppa! Pitkät kalsarit ovat parantaneet elämänlaatua.

Hoidan ihmissuhteitani liian laiskasti

Hoidan ihmissuhteitani liian laiskasti. Työni on niin sosiaalista, että varjelen omaa aikaani mustasukkaisesti. Viime kesänä tapasin pitkästä aikaa lapsuudenystäviäni. Meitä oli viisi kundia, emmekä olleet päästä eteistä pitemmälle, kun tarinaa tuli niin hillittömästi. Oli kiinnostavaa huomata, miten eri tavalla me asioita muistimme. Omat muistoni saattavatkin olla vääriä tai vähintäänkin värittyneitä.

Arvostan ystävyyssuhteita, joissa ollaan suoria ja rehellisiä. Silvennoisen Heikin kanssa soittelemme silloin tällöin ja menemme heti ytimeen. Kohta huomaan valuvani tuolilta lattialle: Hessun vertaistuki arjen tyrimisissä on arvokasta ja silmittömän hauskaa.

Huomioin kumppaniani arkisilla pienillä teoilla, viemällä syömään, pitämällä kotia siistinä ja hakemalla lähikukkakaupasta inkaliljoja. Kun taloudessa asuu pari teiniä, on tärkeätä järjestää välillä kahdenkeskistä aikaa.

Ex-puolisoni tapasi sanoa, että olen rahankäyttäjänä ”huusova”. Ilmaisu on karjalanmurretta ja tarkoittanee huoletonta. Vapaana taiteilijana raha-asiat välillä murehduttavat, mutta intuitiivisena ja impulsiivisena ihmisenä en ole osannut elää varovasti. Oli aikoja, jolloin tavaraa hankkimalla pyrin kompensoimaan jotakin. Enää en täytä kaappeja. Viimeksi ostin käteisellä auton: polkuauton lapsenlapselle.

Työviikkooni kuuluu paljon kohtaamisia, työyhteisövalmennusta ja siihen valmistautumista. Ajatustyötä tehdessäni kävelen rinkiä ja soitan kitaraa. Se auttaa keskittymään. Siinä sivussa syntyy joskus laulujakin.

Olen yökyöpeli

Rentoudun käymällä salilla ja saunassa. Aikaisemmin matkustelu oli minulle eräänlainen perjantaipullo, irtiotto arjesta. Ilmastonmuutoksen takia olen vähentänyt reissaamista. Rentoutua voi myös teatterissa ja leffassa.

Luksusta on saada seurata lastenlasteni kehittymistä. Kävin juuri leikkimässä kaksivuotiaan, puoliksi suomenruotsalaisen tyttärenpoikani kanssa, joka ehdotti: ”Ukki, mennään byggaan una-ata.” Niin me rakensimme junaradan. Musiikki on ollut yhteinen kielemme jo ennen sanoja. Nukuttaessani pikkuisia hyräilen Tuu tuu tupakkarulla ja toivon, että tuutulaulu tuo heille turvaa ja lohtua.

Haluaisin löytää uudelleen ruoanlaiton ilon. Kun tyttäret olivat pieniä, olin suht innokas kokki. Edelleen teen mielelläni aasialaisia curryja. Tykkään myös sushista, mutta hermoni eivät kestä niiden valmistuksen vaatimaa pipertämistä. Mieluummin menen kuppilaan.

Olen yökyöpeli, mutta olen opetellut menemään ajoissa nukkumaan ja nousemaan viimeistään seitsemältä. Aamuvirkku puolisoni on siihen mennessä jo tehnyt sarjan asanoita ja pyöräyttänyt tuoreen leivän.

Odotan juuri nyt lisääntyvää valoa, kävelylenkkejä ilman liukastelua ja hidasta tutustumista vastasyntyneeseen tyttärentyttäreen. Kun tytärteni pienokaiset vielä vähän varttuvat, pääsen kertomaan kaikki parhaat juttuni. Luultavasti ne vain puuduttavat.”

X