Julkkikset

Mikko Leppilampi ryhtyi vuosia sitten muutokseen, joka sai alkunsa tosi-tv-ohjelmasta: ”Voin henkisesti paremmin kuin aiemmin”

Tosi-tv-ohjelmasta alkoi muutos, jonka aikana Mikko Leppilampi on siivonnut elämästään ylimääräisiä rönsyjä. Levoton mieli on rauhoittunut. – Voin henkisesti paremmin kuin aiemmin.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Korona-aikana olen alkanut ymmärtää, mitä tarkoittaa ilmaus ”saat sen, mistä luovut”, Mikko Leppilampi sanoo.

Tosi-tv-ohjelmasta alkoi muutos, jonka aikana Mikko Leppilampi on siivonnut elämästään ylimääräisiä rönsyjä. Levoton mieli on rauhoittunut. – Voin henkisesti paremmin kuin aiemmin.

Atlantin yli purjehtiminen vuonna 2017 oli merkittävä kokemus Mikko Leppilammen elämässä. Hän oli siihen mennessä ehtinyt enemmän kuin moni ikäisensä: avioliiton, lapsen ja eron, menestystä näyttelijänä ja laulajana, isoja juontotehtäviä sekä kokemusta elämästä Los Angelesissa. Tosi-tv-ohjelma vei hänet yli kolmeksi viikoksi aavalle merelle. Ei kalenteria, ei kännykkää eikä jatkuvaa levottomuutta. Merellä Mikko ei haikaillut töiden tai sosiaalisten ympyröiden perään.

– Nautin olostani veneessä, elämän yksinkertaisuudesta ja selkeydestä. Oli päivävuorot, yövuorot ja tarkkaan määritelty se, milloin syödään ja mitä milloinkin tehdään. Tunsin, että riitän ja pärjään, hän kertoo.

– Istuin itsekseni yövuorossa ja katselin tähtitaivasta valtameren yllä. Kirkkaimmat tähdet edustivat asioita, jotka ovat elämässäni oikeasti tärkeitä, joita rakastan ja joihin haluan keskittyä.

Siellä, keskellä Atlanttia, Mikko päätti siivota elämänsä. Ohjenuoraksi muodostui: ei enemmän vaan syvemmin.

Nyt kolme vuotta myöhemmin hän tuntee, että jotakin on tapahtunut pään sisällä.

– Koen olevani huomattavasti asettuneempi, ja voin henkisesti paremmin kuin aiemmin.

Mikko Leppilampi: ”Halusin tehdä ja kokea kaikkea”

”Lapsena ja nuorena olin aina Pikku-Mikko. Hengasin itseäni vanhempien porukoissa ja yritin pärjätä mukana. Olin utelias, innostunut, halukas olemaan esillä, kilpailuhenkinen sekä erityisen altis ympäristön vaikutuksille. Skeittasin, pelasin lätkää, urheilin kaikin tavoin. Unelmat vaihtuivat tilanteen mukaan. Jos televisiossa näytettiin mäkihyppyä, olin jo ennen kisan loppua ulkona leikkimässä mäkihyppääjää. Vieläkin innostun helposti ja heittäydyn uusiin juttuihin heti täysillä mukaan.

Armeijan jälkeen kaverit innostivat pyrkimään Teatterikorkeakouluun, ja pääsinkin yllätyksekseni sisään. Sain ensimmäisestä koekuvauksestani heti ison roolin Helmiä ja sikoja -elokuvassa, ja siitä tuli miespääosa-Jussi. Olin silloin 25-vuotias. Monta ovea oli auki, ja mahdollisuuksiani hehkutettiin eri suuntiin. Jotkut odottivat minusta uutta Tauno Paloa, toiset povasivat läpimurtoa musiikissa, ja sitten kuvioihin tuli vielä televisiotyö. Halusin tehdä ja kokea kaikkea enkä oikein osannut selvästi nimetä yhtä erityistä asiaa, johon olisin halunnut keskittyä.”

Mikosta tuli isä 27-vuotiaana

”Tulin isäksi 27-vuotiaana, oman urani nousun keskellä. Kaikki ei mennyt niin kuin olin ehkä haaveillut, ja päädyimme yhteisymmärryksessä eroon, kun Lilia oli viisivuotias. Isyyttäni on reunustanut pitkään se, että menin liikaa työ edellä. Hyväksyin sen, että kaikki toimintani ja ehtimiseni selittyi sillä, että työ oli ykkönen.

Vaikka olen ollut kiireinen eikä elämäni ole ollut perinteistä lapsiperhearkea, isyys on minulle luontevaa. Olen aika rento ja kaverillinen isä, ja meille on Lilian kanssa kehittynyt omanlainen syvä luottamussuhde sekä omat rutiinit ja perinteet, jotka ovat molemmille äärimmäisen tärkeitä. Kesällä Hanko-viikot ja talvella lasketteluloma ja meidän omat joulutavat. Meillä on aina todella hauskaa yhdessä.

Mikko Leppilampi
Mikko Leppilammesta tuli isä hänen oman uransa nousun keskellä.

Lilia on 14-vuotias, ja koronakevään aikana hän asui tilanteista johtuen poikkeuksellisesti yli kuukauden luonani ja kävi täältä etäkoulua. Meillä oli huippuhauskaa, pelasimme shakkia, treenasimme, juttelimme kaikesta, tanssimme ja hulluttelimme. Teimme jopa yhteisiä Tiktok-videoita!”

Mikko Leppilampi: ”Epävarmuuteni on saattanut heijastua jopa hyökkäävyytenä”

”Itsetuntoni on aina ollut ailahteleva. Olen ollut epävarma ja itsekriittinen suhteessa kroppaani. Epävarmuuteni on saattanut joskus heijastua jonkinlaisena puolustautumisena tai jopa hyökkäävyytenä. Kun määritetään ulkonäön perusteella ensirakastajaksi, on vaikea murtautua siitä muuksi. Olen nuoresta saakka pyrkinyt jollain tavoin todistamaan uskottavuuttani. Kun ihmiset tutustuvat minuun lähemmin, saan usein kuulla, että pidin sinua kusipäänä, mutta sinähän oletkin hyvä tyyppi.

Kolmisen vuotta sitten minulla oli selvästi jonkin sortin ikäkriisi. Puku kiristi, enkä voinut henkisesti hyvin. Ymmärsin, että onnellisuuteni on omista päätöksistä ja teoista kiinni, ja päätin elää sellaista elämää, joka tekee minulle hyvää. Aloin treenata ahkerasti ja elin muutenkin entistä terveellisemmin.

Minulla oli takana avioero sekä ero myös sen jälkeisestä pitkästä ihmissuhteesta. Elin yksikseni, kävin baareissa ja deittailin. Olin aika nopeasti hyvässä kunnossa, ja treenaaminen teki henkisestikin hyvää. Silti tuntui, että olen ehdottomasti liian vanha siihen elämäntilanteeseen, sinkkuelämään, baareissa hengailuun ja deittailuun. Tajusin, etten millään mittarilla enkä millään markkinoilla ole enää mikään nuori lupaus.

Suhteessa ruumiiseeni asennoidun nykyään samoin kuin henkiselläkin puolella. Otan rennosti enkä stressaa asioista niin paljon kuin ennen. Kun keskityn näkemään itseni ja oman elämäni hyvät puolet ja pyrin olemaan toisille läsnä, voin koko ajan paremmin.”

Välillä Mikko on pelännyt, että hänen koko uransa on suuri huijaus

”Välillä olen pelännyt, että koko urani on ikään kuin suuri huijaus ja jonain päivänä kaikki tajuavatkin, että en olekaan niin hyvä kuin alussa annettiin olettaa, ja että ovet sulkeutuvat edessäni. Monien mielestä olin onnistunut useassakin asiassa aika hyvin ja vielä nuorena, mutta omat odotukseni olivat niin törkeän kovat koko ajan, etten nähnyt saavuttaneeni oikeastaan mitään merkittävää.

”Välillä olen pelännyt, että koko urani on ikään kuin suuri huijaus ja jonain päivänä kaikki tajuavatkin, että en olekaan niin hyvä kuin alussa annettiin olettaa.”

Ajoittain minua kadutti, etten ollut keskittynyt esimerkiksi pelkästään näyttelemiseen tai musiikkiin ja siten saavuttanut kaipaamaani uskottavuutta arvostettuna taiteilijana. Sen sijaan luontoni mukaan vain säntäilin sinne tänne uusien mahdollisuuksien perässä.

Kun murehdin asiaa äidilleni, hän kysyi rauhallisesti, olisinko ollut onnellisempi, jos olisin keskittynyt vain näyttelemiseen tai laulamiseen enkä olisi ottanut vastaan Euroviisujen juontopestiä ja sen ansiosta avautuneita tv- ja muita projekteja. Tajusin, että en haluaisi antaa mitään kokemastani pois.”

Mikko Leppilampi: ”Elän terveellisemmin ja voin paremmin”

”Ystäväni Jyrki Sukula haastoi minut Atlantilla ollessani miettimään, mikä on minun substanssini muiden silmissä, mitä otsassani lukee. Missä piilee uskottavuuteni ja identiteettini. Tajusin nopeasti, että olen viihdeäijä. Kaikki, mitä olen elämäni ja urani aikana tehnyt, on johtanut siihen, että ymmärrän viihdealaa poikkeuksellisen monipuolisesti. Täältä ovat kokemukseni ja kontaktini, ja tämä on minun reittini.

Juuri nyt olen erityisen innoissani Helsingin Suvilahteen suunnitteilla olevasta suuresta kulttuuri-, viihde- ja tapahtuma-alan keskuksesta, jonka suunnittelun aloitin jo melkein kymmenen vuotta sitten. Hanke on elämäntyöni ja haaveilemani kädenjälkeni suomalaiseen viihdekenttään. Siinä pääsen hyödyntämään kaikki työkokemukseni ja verkostoni. Olen onnellinen, että sen toteutuminen on nyt lähempänä kuin koskaan.

Omassa asenteessani on selvästi tapahtunut jotakin iän karttuessa. Minulla on aina ollut paljon mahdollisuuksia, joihin olen tarttunut, ja samalla olen työntänyt muita asioi­ta syrjään. Olen ajatellut, että sitten joskus, sitkun se tai se on tehty, teen sitä, mitä todella haluan.

Nyt olen huomannut, että kun osaan rauhoittua ja arvostaa nykyistä elämääni, se houkuttelee puoleensa hyviä asioita. Elän terveellisemmin ja voin paremmin. Kuin ihmeen kaupalla asiat tuntuvat sujuvan omalla painollaan oikeaan suuntaan. Olen paremmin läsnä, eikä minun tarvitse saada kaikkea enemmän ja heti.

Korona-aika on tietyllä tavalla vahvistanut kolme vuotta sitten alkanutta hyvää kehitystäni. Viime syksynä tein hirvittävästi töitä ja kollegat sanoivat, että vaikka kova tahti ei ehkä näkynyt työn jäljessä, se alkoi ajoittain näkyä käytöksessäni muita kohtaan. Kun tahti on liian kova, ihminen keskittyy vain selviytymään omasta tontistaan eikä jaksa ottaa muita huomioon.”

Mikko on perinyt isältään kiinnostuksen itsetutkiskeluun

”Vanhempani erosivat jo parikymmentä vuotta sitten, ja isälläni on meidän kolmen lapsen lisäksi myös kolme nuorempaa lasta. Olen perinyt isältäni (muusikko Jukka Leppilampi) kiinnostuksen itsetutkiskeluun ja tiettyyn henkisyyteen. Ajattelemme kuitenkin eri tavoin, ja kumpikin on kirkastanut ja syventänyt ajatteluaan omaa reittiään.

Isä on todellinen taiteilija ja jopa eräänlainen urbaanimunkki. Hän koki jo nuorena herätyksen ja on vakaasti uskonnollinen. Minä taas olen tehnyt pääasiassa valtavirtaviihdettä ja muitakin kaupallisia asioita.

Isä ei ole koskaan millään tavoin tuputtanut minulle omaa uskoaan, vaan hän on antanut minun etsiä rauhassa omat vastaukseni. Minulle Raamattu on ennemmin hyvin kirjoitettu filosofinen moraaliopas kuin tietyn Jumalan sana. Kutsumme isän kanssa asioita eri nimillä. Minä puhun filosofiasta, isällä on usko, mutta molemmilla on sama pyrkimys ja päämäärä: haluamme löytää sisäisen rauhan. Myös käsitys hyvästä ihmisestä on yhdensuuntainen: pyri kohtelemaan toista kuten toivoisit hänen kohtelevan sinua.

Nuorempana, kun lauloin isän kanssa yhdessä enkä ollut vielä löytänyt omaa ääntäni, olin varovainen ja yritin olla pilaamatta hänen taidettaan omalla tulkinnallani. Hän ei ajatellut niin, mutta se oli minun epävarmuuttani. Nykyään nautin siitä, että kummallakin on niin oma soundinsa ja tapansa esiintyä. Olemme molemmat ylpeitä toisistamme juuri sellaisina kuin olemme.”

Mikko Leppilampi
Mikon sisko asui pari vuotta sitten jonkin aikaa hänen luonaan. – Elisa tarvitsi apua, mutta kokemus oli terapeuttinen ja voimaannuttava myös minulle.

Pikkusisko asui melkein vuoden Mikon luona

”Minua viisi vuotta nuorempi sisareni Elisa asui pari vuotta sitten melkein vuoden luonani. Sairaudet ja muut vastoinkäymiset ovat tehneet hänen elämästään haastavaa, kun taas minä olen saanut elää terveenä monien mahdollisuuksien täyttämää elämää.

Elämäntilanteemme ja näkemyksemme elämästä olivat totaalisen erilaiset, joten sain häneltä perspektiiviä ja ymmärrystä katsoa asioita uudessa valossa. Oli melkoinen kasvun paikka tajuta ensimmäistä kertaa niin läheltä, millaisten haasteiden kanssa hän joutuu taistelemaan päivästä toiseen. Yhtäkkiä omat ongelmat eivät tuntuneetkaan niin vakavilta. Hän puolestaan sai minulta energiaa ja inspiroitui heittäytymään hiukan sosiaalisemmaksi ja aktiivisemmaksi.

Yhteinen aika teki meille molemmille hyvää. Vuosi sitten tammikuussa hän oli jälleen valmis muuttamaan omilleen. Hän asuu nykyisin tässä lähellä, ja pidämme edelleen kiinteästi yhteyttä toisiimme. Veljeni Tuomas asuu myös lähistöllä, ja saimme äitimmekin muuttamaan Tampereelta naapuriin. Olen niin onnellinen siitä, että elämme taas pitkästä aikaa toisiamme lähellä.”

Mikko on tällä hetkellä onnellinen mies

”Seurustelin 19-vuotiaana erään tytön kanssa, joka asui nykyisen kotini lähettyvillä Espoon Westendissä. Hänen perheellään oli talo, jota katselin ihaillen: merenranta ja lenkkipolut lähettyvillä, isot huoneet, oma piha ja autotalli. Silloin päätin, että ennen kuin täytän 40, haluan sellaisen kodin. Muutin tänne kolme vuotta sitten ja nautin läheisestä luonnosta, omasta rauhasta sekä siitä, että kotona on viihtyisää ja tilaa läheisilleni. Aamulenkilläni voi ihastella merta, ja autolla täältä on Helsingin keskustaan vain kymmenen minuutin matka.

Olen tällä hetkellä ehkä onnellisempi kuin koskaan. Olen terve, minulla on ihana tytär, perhe lähellä, innostavia työprojekteja ja kiva koti, jossa viihdyn täydellisen hyvin, sekä rinnallani upea kumppani. En voisi pyytää enempää. Minulle on tärkeää pitää parisuhteeseeni liittyvät asiat yksityisinä, mutta sen verran voin sanoa, että Beatalla on ratkaisevan tärkeä vaikutus onnellisuuteeni.”

Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 27/2020.

X