Mikko ”Peltsi” Peltola ei ole vastannut vielä myöntävästi politiikan kosiskeluille: ”Olisihan se hienoa, jos tällaisesta viiden A:n ylioppilaasta tulisi kansanedustaja”

Mikko Peltsi Peltolaa harmittaa erityisesti muuan karkuun päässyt kala. Se olisi ollut hänen ensimmäinen alasti pyydetty lohensa.

Mikko Peltola, Peltsin kova vuosi -ohjelmassa teit kuusi kestävyyskuntohaastetta. Mikä niistä oli haastavin?

Fyysisesti raskain oli Karhunpolun juoksu Pohjois-Karjalassa, yhteensä 140 km. Henkisesti kovimmille otti Inarijärven ylitys: hiihdin tuntikausia ilman, että maisema vaihtui. Se kysyi hermoja. Piti keskittyä miettimään, että joskus tämä loppuu, kun vain jaksaa kärsivällisesti juntata eteenpäin.

Lue lisää: Mikko Peltola hurahti suppailuun: ”Hyvää treeniä keskivartalon lihaksille”

Peltsin toinen luonto -ohjelmassa laitat taas itsesi likoon seikkailemalla itä­rajalla ja tuntureilla. Mikä sinua vetää erämaahan?

Rauha ja koskematon luonto. Tietoisuus siitä, että nyt ei ole lähellä ketään. Siinä sielu lepää.

Oletko koskaan ollut oikeasti hengenvaarassa?

Luonnossa en koskaan, tietääkseni. Kotikadulla Helsingissä olen pari kertaa ollut jäädä auton alle.

Oletko yllytyshullu, Mikko Peltola?

Vähän, mutta terveellä tavalla. En minä yllytyksestä kaivoon hyppää. Mutta jos joku ehdottaa uutta, jännittävää vaellusreittiä, sytyn helposti.

Millaisia asioita kaipaat erämaassa ollessasi?

Luontoon hakeudutaan siksi, että halutaan asioita, joita siellä on. Tietysti on mukavampi tehdä tarpeensa porsliinipytyllä kuin mättäällä ja peseytyä lämpimässä suihkussa mieluummin kuin kylmässä joessa. Mutta reissuun lähtiessäni tiedän, mitä odottaa. Kotiin palattua on kyllä hienoa päästä saunaan ja syödä retkimuonien jälkeen jotakin syntisen rasvaista, kuten pizzaa.

Ikimuistoisin kalansaaliisi?

Sain kerran venäläisestä metsälammesta ensimmäisellä heitolla 49-senttisen ahvenen. Seu­rueemme ”kokki” paistoi sen nuotiolla ja pilasi hyvän kalan laittamalla liikaa sitruunaa.

Pari vuotta sitten olin kalastamassa Norjassa. Oli niin kuuma, 30 astetta, että heittelin perhoa ilman vaatteita. Isohko lohi tarttui kiinni, mutta se tempoi itsensä lopulta irti. Harmitti vietävästi. Se olisi ollut elämäni ensimmäinen alasti pyydetty lohi.

Sinulla on 10- ja 9-vuotiaat lapset. Millainen faija olet?

Pyrin opettamaan heille elämäniloa ja liikunnallista asennetta. Olen ottanut heitä mukaan kalareissuille, vaikka eivät he juuri kalastamisesta piittaa.

Kerran annoin tyttären pidellä virveliä, jonka päässä remelsi viisikiloinen lohi. Kun hän ei siitä juuri innostunut, sanoin, että okei, mene vaan takaisin telttaan lukemaan.

Ei jälkikasvun tarvitse pitää samoista asioista kuin vanhempansa. Me tarjoamme mahdollisuuksia, mutta lapset tekevät päätöksensä itse.

Poikasi on ­erityislapsi. ­Miten lapsen Downin syndrooma muutti arkeasi ja elämänasennettasi?

Poika on reipas ja iloinen kaveri. Hän käy koulua ja osaa hiihtää, uida ja pyöräillä. Jotkut arjen taidot vaativat vähän enemmän opettelua kuin muilla.

Olen oppinut, että elämässä sattuu eteen monenlaista ja kaikesta voi selvitä.

Sinua on kosiskeltu eduskuntaan. Joko seuraavissa vaaleissa lähdet, Mikko Peltola?

Ylen toimittajana saan puhua aika vapaasti tärkeiksi katsomieni asioiden puolesta. Politiikassa ollaan nykyään kamalan ilkeitä. Sosiaalisessa mediassa oppositiopoliitikot keskittyvät lähinnä haukkumaan muita. En tykkää siitä yhtään.

Tosin, olisihan se hienoa, jos tällaisesta viiden A:n ylioppilaasta tulisi kansanedustaja.