Miksi riitely ei kannata? Entinen raivotar Anna Perho vastaa 

Nykyisin Anna Perho tietää, että riitely on hyödytöntä. Mutta jos siihen sortuu, miten kannattaa toimia?

Anna Perho työskentelee muutosvalmentajana ja neuvoo ihmisiä tunnistamaan paremmin sen, mitä he haluavat elämältään. Mutta mitä hän on oppinut omassa elämänkoulussaan?  Kysyimme mitä hän on oivaltanut rehellisyydestä, kateudesta, riitelemisestä, rakkaudesta ja ystävyydestä.

Rehellisyydestä

– Hyvä työkalu, itsetuntemuksessa oleellinen. Valhe on kuin sateenvarjo, jonka alla piilotella, mutta pidemmän päälle se alkaa rassata. Toisaalta olen valkoisten valheiden ystävä. En usko radikaaliin rehellisyyteen (oma suuntauksensa), se on vain julmaa. Totuuden muuntelu on ihan hyvä, jos se toimii toisen ihmisen eduksi ja hyödyksi.

Kateudesta

– Alati läsnäoleva, meissä vaikuttava voima. Yritän vilpittömästi matkia muita, jos heillä on jotakin, mitä haluaisin omaan elämääni. Ihminen ei kadehdi saavuttamatonta. En ole kateellinen Madonnalle, koska hänen elämäntyylinsä on saavuttamaton. Voin olla ajoittain kateellinen jollekulle kollegalle. Mutta jos matkin häntä, voin ehkä jonain päivänä saada saman. Mutta tämä on myös hurskastelua. Välillä olen tosi kateellinen, ja minkä sille sitten mahtaa! En usko niitä, jotka väittävät etteivät he ole kenellekään kateellisia. Kateus on osa meissä olevaa epätäydellisyyttä.

Riitelystä

– Kannattaa suhtautua harkitsevaisesti. Jos löytyy jokin diplomaattinen, rakentava tapa selvitellä konflikteja sitä ennen, ne kannattaa kokeilla. Nuorena olin raivotar, mutta nykyisin koen riitelyn vieraaksi ja usein aika hyödyttömäksi toimintavaksi. Riidellessä tunteet asettuvat meidän välille. Lopputulokseen pääseminen kestää kauemmin. Riita on tehoton tapa ratkoa ongelmia. Mutta sitä tapahtuu, kai se myös purkaa jotakin. Siinä tapauksessa anteeksi pyytäminen  on tärkeää. Pitää myös välttää teeskentelyä, että riidan jälkeen kaikki on ok, jos siltä ei tunnu. Kaikki se, minkä jätämme piiloon, ottaa meistä vallan.

Rakkaudesta

– Perustuu absoluuttiseen vapauteen. Toisen rakastaminen on valitsemista – valitsen rakastaa sinua, en velvollisuudentunteesta tai pakosta, vaan koska haluan ja olet tärkeä. Rakkaus ei tule käskemällä tai kiristämällä. Rakkaudessa ei voi syntyä kiitollisuudenvelkaa

Ystävyydestä

– Saman jutun! Sekin perustuu vapaaehtoisuuteen. Ystävyyden ei tarvitse olla ikuista ollakseen hyvää. On ihmisiä, jotka saapuvat elämäämme juuri silloin, kun on tarpeellista. He voivat olla siinä päivän tai 15 vuotta, kunnes tehtävä on saavutettu. Sitten he saavat taas jatkaa matkaa, ja me saamme jatkaa omaamme.

Oivalluksia-juttusarjassa tutut ihmiset kertovat, mitä he ovat oivaltaneet elämästä.