Julkkikset

Ministeri Anu Vehviläinen Kotiliedessä miehensä itsemurhasta: Ajattelen Timoa edelleen päivittäin

Ministeri Anu Vehviläisen isä ja aviomies kuolivat molemmat oman käden kautta. Anu kertoo Kotiliedessä, miten hän ja poikansa Tatu Hiltunen ovat selvinneet perheen isän yllättävästä kuolemasta viisi vuotta sitten.
17.8.2017 Teksti: Outi Pippuri Kuvat: Riikka Hurri/Otavamedia

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen, 53, mies Timo Hiltunen kuoli vuonna 2011. Hän ampui itsensä poliisien pikkujouluissa. Anu kertoo Kotilieden haastattelussa, että aviomiehen kuolema tuli täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä Anulle ja tuolloin 11-vuotiaalle Tatu-pojalle.

– Minä tuijottelin tiedon saatuani kotona takkahuoneen seinää ja ajattelin, että tämä on hirveää, enkä voi tätä ymmärtää. Yritin siinä saada yötä menemään ja vain päästä aamuun asti, Anu sanoo.

Tilanne oli senkin takia järkyttävä, että Anun oma isä oli tehnyt itsemurhan, kun Anu oli ollut saman ikäinen kuin hänen poikansa oli nyt.

Surun ja pettymyksen tunteiden keskellä Anu yritti löytää selitystä miehensä teolle.

– Olen rakentanut mieleeni haparoivan selityksen syistä, mutta niitä ajatuksia en halua muille jakaa, Anu sanoo Kotilieden haastattelussa.

Ikävä on edelleen läsnä

Anun mukaan Timon kuolema on lähentänyt häntä ja poikaansa, vaikka ikävä on edelleen läsnä elämässä.

– Kyllä mä joskus ajattelen sitä, millaista mun arki olisi, jos isä olisi elossa, Tatu Hiltunen, 16, sanoo.

– Kysyin kerran Tatulta, kuinka usein hän ajattelee isää. Hän vastasi: joka päivä. Niin minäkin, ei Timo ole mielestäni mihinkään poistunut, Anu sanoo.

Anu Vehviläinen ja Tatu Hiltunen

Anun Tatu-poika oli saman ikäinen menettäessään isänsä, kuin Anu oli menettäessään omansa.

Lue myös:

Siskon itsemurha tuli täytenä yllätyksenä Marjulle: ”Miksi en saanut mahdollisuutta auttaa häntä?”

Vuosien kiirastulesta selviytynyt Ringa Ropo: ”Synkimpinä hetkinä haudoin itsemurhaa”

Näyttelijä Eriikka Väliahde: ”Veljeni kuoleman myötä tajusin kuuluvani vastuunkantajasukupolveen”

Tyttärensä tapaturmaisen kuoleman nähnyt isä: ”Pakenin surua työhön, kunnes opettelin puhumaan tunteistani”