Mira Luoti parisuhteensa vaikeuksista: ”Uusperheen pyörittäminen ei ollut helppoa, koska meillä oli liikaa muita haasteita”

Laulaja Mira Luodin parisuhde muusikko Mika Haapasalon kanssa ajautui kriisiin jo vuonna 2015. Vaikeuksia aiheuttivat niin miehen alkoholinkäyttö kuin myös molempien väsymys uusperheen raskaaseen arkeen. Vuosi sitten Mira kertoi Annan haastattelussa, että pari oli hakenut apua terapiasta. – Teimme molemmat töitä suhteemme eteen, Mira sanoi tuolloin.

Kasvisruokaa tarjoava lounaskahvila Kruununhaassa on Mira Luodille tuttu.

Vielä muutama kuukausi sitten hän asui vastapäisessä talossa Liisankadulla kitaristi Mika Haapasalon ja uusperheen viiden lapsen kanssa. Siellä Mira ja Mika opettelivat parisuhteen uusia sääntöjä ja uudenlaista yhteiselämää runsaan vuoden verran.

Ennen vuokra-asuntoon muuttoaan he olivat asuneet kymmenen kuukautta erillään, kahdessa eri osoitteessa. Julkisuudessa spekuloitiin, tarkoittiko se pariskunnan eroa.

– Emme eronneet, mutta meidän oli otettava etäisyyttä nähdäksemme lähelle. Uusperheen pyörittäminen ei ollut helppoa, koska meillä oli liikaa muita haasteita, Mira kertoo.

Lapsen sydänvika pysäytti

Kun Mira ja Mika vuonna 2013 löivät hynttyyt yhteen, Miran lapset olivat 3- ja 5-vuotiaita ja Mikan kaksi tytärtä ala-asteikäisiä.

– Puhuimme jo silloin paljon siitä, miten saamme arjen rullaamaan niin, että asiat olisivat kaikilla mahdollisimman hyvin. Muutimme omakotitaloon Vantaan Nikinmäkeen, ettei isommille tytöille tulisi kovin suuria muutoksia koulunkäyntiin – heidän toinen kotinsa oli lähellä. Minä kuskasin pienempiä heidän vanhaan tuttuun hoitopaikkaansa Helsingin keskustaan.

Miran pitkäaikaisen bändin PMMP:n lopettamisen jälkeen Mira toimi Mira satunnaisemmin, Mika enemmän Happoradio-bändinsä kanssa. Vilskettä riitti.

Mira ja Mika olivat päättäneet tehdä vielä viidennen, yhteisen lapsen.

– Ja se onnistuikin melkein saman tien. En ehtinyt kuin lopetella vanhat työni, kun olinkin jo äitiyslomalla, Mira muistelee.

Aluksi kaikki oli hyvin, mutta elokuussa vauva alkoi saada outoja oireita. Kun Mira vei vauvan lääkäriin, tämän sydän pysähtyi – onneksi kuitenkin vasta sairaalassa, avun lähellä.

Urho saatiin elvytettyä, mutta syy hänen oireisiinsa selvisi vasta kolme kuukautta myöhemmin. Urholla todettiin synnynnäinen sydänvika. Se aiheutti kohtauksia, joiden aikana Urhon pulssi saattoi olla pahimmillaan 260 lyöntiä minuutissa. Urhon sydäntä ei voitaisi operoida ennen kuin vuosien päästä. Nyt hän sai kuitenkin avuksi lääkkeet, joita oli annettava neljä kertaa vuorokaudessa, myös yöllä.

Järkytyksiä järkytyksen perään

Perhe asui omakotitalossa, joka oli keskellä metsää, eikä naapureita ollut lähellä. Mika oli usein viikonloppuisin keikalla jossain päin Suomea, ja Miraa pelotti, että Urho saisi kohtauksen hänen ollessaan yksin lasten kanssa.

Arjen järjestelyissä täytyi ottaa huomioon myös Miran ja Mikan entiset kumppanit ja heidän toiveensa. Oli muitakin haasteita ja vastoinkäymisiä: Äiti liukastui koiranulkoilutusmatkalla ja satutti pahasti päänsä. Paras ystävä, PMMP:n toinen laulaja Paula Vesala muutti perheineen toiselle puolelle maailmaa ja vei mukanaan poikansa, Miran pojan Eirikin parhaan kaverin. Miran veli sai kuulla sairastavansa parantumatonta syöpää.

– Kun saatiin selvyys johonkin asiaan, aina ilmaantui jotain uutta. Edellisestä järkytyksestä ei ollut ehtinyt toipua ennen kuin seuraava jo iski päälle, Mira kertoo.

Miran voimat olivat vähissä.

– Oli tullut selväksi, että on aika haastavaa pyörittää omakotitaloa ja viittä lasta, joista yksi oli vakavasti sairas.

Parisuhdetta oli lisäksi jo jonkin aikaa hiertänyt pysyvämpi mörkö, Mikan alkoholinkäyttö.

– Mikalla oli tapana ryypiskellä keikkareissuilla, ja minä en sietänyt sitä yhtään. Tilanne on vastaava varmaan aika monessa suomalaisperheessä: krapula vie energiat ja se on pois muulta perheeltä.

Kotona ei voi lorvia krapulassa

Mika ei ole alkoholisti, eikä hän juonut kotona, vaan vain keikkaillessaan.

– Mutta kun keikkoja oli joka viikonloppu, se näkyi myös kotona jatkuvana sunnuntain ja alkuviikon väsymyksenä. Siinä elämäntilanteessa ei vaan yksinkertaisesti sopinut tulla kotiin lorvimaan krapulassa.

Miraa suututti siksikin, että hän tekee itse samaa työtä.

– Ei minullakaan ole erityisoikeuksia. Olen tehnyt lapset ja pidän niistä huolen. Juhlin vain jaksamisen mukaan.

Urhon sairauden myötä skarppius tuli Miralle entistäkin tärkeämmäksi. Piti olla aina valmiina lähtemään tarvittaessa sairaalaan.

Tarve tiukoille rajoille

Lopulta Mira tajusi, että tilanne alkoi kriisiytyä. Joidenkin asioiden oli pakko muuttua.

– Minulle tuli tarpeen vetää omat, aika tiukat rajani. Halusin, että Mika tekee selkeän valinnan. En olisi voinut jatkaa parisuhdettamme, jos hän olisi jatkanut keikkajuomista entiseen malliin.

Mika ei aluksi ymmärtänyt, miksi hänen pitäisi muuttua.

– Mika on keikkaillut vuosikausia, ja oluen juominen on kuulunut siihen aina itsestäänselvänä rutiinina. Senhän takia ne takahuonejuomat ovat olemassa. Mitä sitä sitten tekee, jos ei juokaan?

Helmikuussa 2015 Mira ja Mika päättivät muuttaa kahteen eri osoitteeseen mutta pysyä ainakin toistaiseksi yhdessä. Taustalla vaikutti myös molempien väsymys uusperheen raskaaseen arkeen. Kumpikin halusi viettää enemmän aikaa omien lastensa kanssa.

– Jokainen lapsi tarvitsee huomiota. Sen jakaminen tasapuolisesti viiden kesken on vaikeaa, jos itselläkin on voimat vähissä.

Erilleen muuttamiseen liittyi Miralla myös epäonnistumisen tunteita.

– Minulle oli kuitenkin tärkeintä saada arki rullaamaan ja tunteeni tasapainoon.

Juomisen vaikutuksista parisuhteeseen ei ole helppo keskustella

Kahden asunnon elämää kesti kymmenisen kuukautta. Sen aikana asiat tasaantuivat ja elämä rauhoittui, aivan kuten oli suunniteltu. Perheenpuolikkaat kävivät toistensa luona kylässä ja yhteistä lasta Urhoa hoidettiin yhdessä.

– Rakkaus ei meiltä häipynyt mihinkään, Mira sanoo.

Mikan juomisesta ja sen vaikutuksista parisuhteeseen ei ollut aluksi helppo keskustella.

– Mikasta tuntui, ettei hän pysty soittamaan selvin päin eikä puhumaan ihmisten kanssa ilman alkoholia. Sanoin, että hetkinen, kenen kanssa seurustelen? Että sinähän olet superkiva, seurallinen ja tosi hauska ihminen.

Mika on Miran ensirakkaus, johon hän tutustui jo 15-vuotiaana.

– Tunnen Mikan niin pitkältä ajalta, että tiedän kuinka hieno mies hän oikeasti on. En halunnut luopua hänestä.

Niin kuin ei Mikakaan Mirasta.

– Teimme molemmat töitä suhteemme eteen. Kävimme terapiassa saadaksemme kolmannen osapuolen auttamaan vaikeissa asioissa, esimerkiksi alkoholiin liittyvässä epäluottamuksessa. Ei se kivaa ollut, vaan pitkä ja työläs polku. Oli kuitenkin tärkeää saada inhottavimmatkin tunteet ulos itsestään, Mira kertoo.

Selkä seinää vasten

Mira antoi Mikalle ystävänsä ja kollegansa kirjan Vapaa valitsemaan – Tositarinoita raitistumisesta joka kolahti Mikaan.

Päihdeterapeutiksi valmistunut muusikko kertoo siinä haastattelujen kautta, kuinka eri tavoin alkoholiriippuvainen ja hänen läheisensä asiat kokevat.

Mika sai myös Miran vanhan läppärin keikoilleen mukaan. Sillä Mika alkoi säveltää ja tehdä töitä keikkabussissa ja hotellihuoneessa niinä aikoina, jotka hän aiemmin vietti oluttuopin seurassa.

Lopulta Mika lopetti juomisen kokonaan.

– Minäkään en juo, haluan olla Mikan tukena. En tiedä, juommeko enää koskaan. Nyt meillä on tosi hyvä meininki näin.

Mira kehuu Mikaa, sitä kuinka hän on taas oma itsensä: rauhallinen ja pitkäpinnainen ihminen joka jaksaa tuntikausia opettaa lapsiaan läksyissä tai kitaran soitossa.

Mikakin on jälkeenpäin kiittänyt Miraa siitä, että tämä laittoi hänet selkä seinää vasten.

Veljen kuolema vei pimeään tunneliin

Yhteiseen osoitteeseen Mira ja Mika lapsineen muuttivat vuodenvaihteessa 2015–2016. Mosambikiin muuttaneiden ystävien vuokra-asunto Helsingin Kruununhaassa oli hyvä tilaisuus kokeilla yhdessä asumista.

Samoihin aikoihin Mira käynnisteli myös soolouraansa. Ensimmäisen soolosinkun julkaisu olisi ollut iso merkkipaalu ja juhlan paikka, mutta samana päivänä Miran syöpää sairastanut veli kuoli, vain 47-vuotiaana.

– Surua on vaikea kuvata. Se on pimeässä tunnelissa olemista, yritystä pitää normaalista kiinni. Muistin kuitenkin selvästi, kuinka veljeni aina kannusti minua eteenpäin sekä musiikillisesti että äitinä.

Musiikki oli yksi keino tehdä surutyötä.

– Musiikin tekeminen oli ihanaa, mutta yleisön eteen meneminen niin nopeasti ei ehkä ollut viisasta. En ollut työkuntoinen, keikkojen jälkeen tärisin enkä saanut henkeä.

Kohti asioita, joita rakastaa

Miraa lyötiin viime kesänä julkisesti ihan urakalla. Häntä ja Paula Vesalaa vertailtiin keskenään – Vesala esiintyi Ruisrockissa päälavalla, Mira pikkuteltassa. Miltä se tuntui?

– Olin niin pahassa tunnelukossa, ettei se oikeastaan tuntunut juuri miltään. Eivät ne haukkujat varmaan väärässä olleet, olin keikoilla vähän paniikkihäiriön partaalla. Mutta en kadu, se oli hirveän rohkeaa ja kasvattavaa.

Mira alkoi kuitenkin miettiä, voisiko hän tehdä jatkossa jotakin toisin.

– Tajusin, että minun oli pakko lähteä niitä asioita kohti, joita rakastan. Halusin tehdä minulta itseltäni tuntuvaa musiikkia: kokeilevaa, radikaalia, rankkaa, koskettavaa.

Vaikka Miralla oli ollut suuria muutoksia, hän ymmärsi, että niitä oli tehtävä lisää.

– Ja nimenomaan niin, että ajattelen tällä kertaa vain itseäni. Loppuvuodesta 2016 tein sitten sen päätöksen, että minun pitää koota uusi bändi. Kaipasin energiaa, joka tukisi omia energioitani.

Jäsenet uuteen kokoonpanoon Mira etsi intuitionsa avulla.

– Otin yhteyttä muutamaan mageeseen naiseen, joita olin seurannut. En etukäteen ajatellut, että jos he kaikki vastaavat kyllä, minulla on kasassa tyttöbändi. Niin siinä sitten kävi. Olin vähän, että mitäs nyt tehdään, Mira nauraa.

Nopeasti Mira vakuuttui, että kasassa on huippuporukka. Nyt Miran mieli pursuaa ideoita.

– Tuntuu, että alan olla entiselläni – raivostun, jos ihmiset ovat epäoikeudenmukaisia, ja tunnen taas tarvetta ottaa kantaa asioihin. Siitä tiedän, että olen takaisin asioiden ytimessä.

– On ihanaa, että saa tehdä työtä, jota rakastaa. Jos haluan vielä joskus palata päälavoille, minun täytyy uskaltaa tehdä juuri sitä, mikä oikealta tuntuu.

Elämä on helpompaa ilman takakireää suorittamista

Hyvä pössis on jatkunut myös perheessä.

– Ennen erilleen muuttoa tuntui koko ajan siltä, että suhteessamme on jokin sotku. Nyt perheessämme on selkeät säännöt ja arki sujuu mukavasti. Elämä on ihan hirveän paljon helpompaa ilman itse aiheutettua väsymystä ja takakireää suorittamista.

Koska reilu vuosi Liisankadulla sujui mallikkaasti, seuraava askel oli löytää yhteinen omistusasunto. Mira kieltäytyi enää muuttamasta omakotitaloon, mutta paritalon puolikas Itä-Helsingistä kelpasi. Tärkeintä oli kuitenkin, että se kelpasi lapsille.

– Se oli ainoa talo, josta kaikki lapset tykkäsivät. Sellaista ei ollut helppo löytää!

Vaikka perhe on asunut uudessa talossa vasta pari kuukautta, se tuntuu jo kodilta.

– Olemme tosi tyytyväisiä. Urho saa nukkua päiväunet omalla pihalla, ja muutkin pääsevät välillä pihalle rauhoittumaan.

Kaksivuotias kiharapää Urho voi jo niin hyvin, että käy isänsä kanssa futistreeneissä. Lääkitys on lopetettu, ja päiväkodin Urho aloitti huhtikuun puolessavälissä. Elämä hymyilee ja parisuhde toimii.

– Vaikeudet ja koettelemukset ovat vahvistaneet meitä. Tajusimme, että meidän pitää elää sen näköisessä perheessä kuin on meille hyvä. Meillä on syvä rakkaus, mutta suhteemme vaati pienen happihyppelyn. Piti ottaa vähän etäisyyttä, jotta pystyi näkemään lähelle.

– Olen nyt onnellinen. On oma ihana koti ja asiat pyörivät, kesäloma on alkamassa, keikkoja tulossa ja kaikki on hyvin. Se vaati päättäväisyyttä, ja sitä, että pitää omat rajansa. Ylipäätään elämässä pitää mennä omien rajojen ja arvojen mukaan, Mira miettii.

 Juttu on alunperin julkaistu Annan numerossa 24/2017.