Mira Luoti vauvan sairastumisen ja parisuhdekriisin jälkeen: ”Pelkäsin, että vakava masennukseni uusiutuu”

Ensin Mira Luodin vauva sairastui vakavasti. Sitten pintaan nousi muitakin kriisejä: suru PMMP:n lopettamisesta, huoli tulevasta, yksinäisyys. Myös parisuhdetta koeteltiin. – Tämä oli pahinta, 
mitä minulle on tapahtunut. Mutta selviydyin, Mira sanoo nyt.

Oli se päivä, joka muuttaisi Mira Luodin ja hänen lapsensa elämän. Lauantai 9. elokuuta 2014.

Miran puoliso, Happoradio-yhtyeen kitaristi Mika ”AH” Haapasalo oli keikalla, ja Mira oli yksin pariskunnan omakotitalossa Vantaalla uusperheen viiden lapsen ja koiran kanssa. Miran lapsista vanhin oli aloittamassa tiistaina koulun, ja Mira jännitti lapsen puolesta. Mutta esikoinen ei ollut se lapsi, jonka elämä mullistuisi.

Alkuillasta Mira kuuli jotakin.

Se oli hengityksen ääni. Perheen kuopus, muutaman viikon ikäinen Urho-poika oli päiväunilla.

Kun Miran kaksi vanhempaa biologista lasta olivat vauvoja, he nukkuivat niin hiljaa, että Miran piti käydä tökkimässä heitä välillä varmistuakseen siitä, että nämä olivat elossa.

Urhoa ei tarvinnut tökkiä. Hänen hengityksensä kuuli selvästi. Se oli vaikean kuuloista.

– Silloin aloin epäillä, ettei kaikki ollut kunnossa, Mira kertoo.

Pian outoja merkkejä tuli lisää. Kun Urho yritti imeä rintaa, hän hengästyi niin, ettei syömisestä tullut mitään.

Mira soitti Kätilöopistolle.

– Hoitajat arvelivat, että kärsin nestehukasta, eikä maitoa erity sen takia. Oli nimittäin helteistä.

Hoitajat käskivät Miran juoda enemmän. Hän joi ja joi, mutta Urho ei saanut imetyksi.

Pahin tapahtui

Kahdelta yöllä Mira huomasi, että tuttu lääkäri oli Facebookissa. Mira mietti, kehtaisiko kysyä tämän mielipidettä keskellä yötä. Hän päätti kehdata. Hän lähetti tälle Urhon hengityksestä videota, jota oli kännykkäkamerallaan kuvannut.

Lääkärituttu ei reagoinut samoin kuin ne muut terveydenhuollon ammattilaiset, joilta Mira oli jo kysynyt neuvoa. Hän käski Miran luottaa vaistoonsa.

– Päätin, että aamulla lähdemme lääkäriin.

Aamulla Mira pakkasi lapset autoon ja suuntasi Espooseen Jorvin sairaalaan. Siellä lääkäri asensi Urhon ihoon elektrodeja sydänsähkökäyrätutkimusta varten.

Silloin se tapahtui. Urhon sydän pysähtyi.

– Huusin kuin hullu. Se oli kauhea sokki, Mira muistelee tunteitaan.

Sillä aikaa kun Urhoa elvytettiin, Miran kimppuun hyökkäsivät itsesyytökset.

– Mietin, miksi en ollut vaatimalla vaatinut hoitoon pääsyä jo edellisenä iltana. Miksi uskoin rauhoitteluja puhelimessa? Olin luottanut hoitajiin, hehän olivat ammattilaisia ja minä olin vain tavallinen äiti, jolle ei koskaan ennen ollut tapahtunut mitään näin kauheaa.

Mira pakotti itsensä toimimaan. Hän soitti Paula Vesalalle, PMMP:n toiselle keulahahmolle. Vaikka yhtye lopetettiin syksyllä 2013, Mira ja Paula ovat edelleen parhaat ystävät.

Paula järjesti perheen koiran ja isommat lapset pois sairaalasta – Mika oli keikkamatkalla bussissa kohti Jyväskylää. Miran lääkärit passittivat taksilla Lastenklinikalle, jonne Urho oli jo aiemmin ambulanssilla kiidätetty.

– Matka meni sumussa. Pahinta oli, etten saanut olla Urhon kanssa. Olin nähnyt hänet viimeksi elvytettävänä, enkä tiennyt, oliko minulla enää lasta.

Lastenklinikan päivystys. Sinne Mira ohjattiin, siellä oli sairaanhoitaja – ja Urho! Lapsi oli hengissä. Mira kaappasi Urhon syliinsä.

Urho siirrettäisiin teho-osastolle heti, kun sieltä vapautuisi paikka. Mira jäi Urhon kanssa hoitohuoneeseen odottelemaan. Kun ilmoitus vapaasta tehohoitopaikasta tuli, Mira laski lapsen käsivarsiltaan sängylle kuljetusta varten. Ja siinä samassa Urhon sydän pysähtyi uudestaan.

Mira säntäsi käytävään.

– Huusin, että juoskaa auttamaan lastani, mutta kaikki vain toimivat arkisen näköisesti. Kaikki tuntui tapahtuvan äärettömän hitaasti.

Mira lyyhistyi käytävälle, josta hoitaja talutti hänet sairaalan toimistoon. Urhoa kuulemma elvytettiin taas.

Mira soitti Paulalle. Tämä ehti Miran tueksi yhtä aikaa Mikan kanssa, joka oli jättänyt keikan väliin ja kaahannut paikalle vuokra-autolla Jyväskylästä.

Kolmikko kulki sairaalan toimistosta hoitohuoneeseen yhdessä. Urho oli elossa.

”Pelkäsin, että masennukseni uusiutuu”

Teho-osastolla Urho sai diagnoosin: synnynnäinen ylimääräinen johtorata sydämessä, joka aiheuttaa sydämen tiheälyöntisyyttä ja rytmihäiriöitä. Urho jäi teho-osastolle. Se tarkoitti sitä, että Mira ja lapsi joutuivat viettämään yöt erillään. Päivisin Mira sai tavata lastaan kolme kertaa noin tunnin kerrallaan. Niinä hetkinä hän lauloi Urholle Noitalinna Huraa!:n Pikkuveli-kappaletta.

Urho vietti sairaalassa monta viikkoa. Kuinka monta, siitä Mira ei ole varma.

– En muista niistä ajoista mitään. Elin sellaisessa sumussa, että kutsuin länsiylämaanterrieriämme Urhoksi.

Kotiin pääsy koitti vihdoin lokakuussa, pari kuukautta hoitoon hakeutumisen jälkeen. Mutta vaikka Urhon pahin kriisi oli ohi, Miran vaikeimmat hetket olivat vasta edessä.

– Oli kauheaa tajuta, että tästä eteenpäin lapsen henki on vain meidän käsissämme. Mitä jos emme hoksaa ja osaa kaikkea? Minusta tuli kauhean herkkä kaikelle.

Mira pelkäsi. Hän pelkäsi ottaa Urhoa syliin, koska silloin hänen olisi myös laskettava lapsi jossakin vaiheessa sylistään. Urhon sydänhän oli pysähtynyt juuri sellaisessa tilanteessa.

Hän pelkäsi olla yksin kotona, isossa omakotitalossa syrjässä kaikesta. Asiaa ei auttanut se, että Mira kammoksui myös auton rattiin astumista.

Mira oli huolissaan myös omasta jaksamisestaan – ja syystä. Hänellä nimittäin on kokemusta siitä, miltä romahtaminen tuntuu.

Kolme vuotta sitten Mira erosi silloisesta kumppanistaan Kristian Björkistä. Sitä edeltänyt aviokriisi ja sen aiheuttama stressi laukaisivat Mirassa vakavan masennuksen, jonka hän selätti syömällä masennuslääkkeitä ja käymällä terapiassa.

– Pelkäsin, että masennukseni uusiutuu.

Parisuhdekin joutui koetukselle

Urhon sairastuminen laukaisi muitakin kriisejä.

Kun PMMP oli vielä pystyssä, Mira oli aina tien päällä. Vaikka bändin lopettaminen oli aluksi tuntunut vapauttavalta, nyt iski identiteettikriisi. Jos hän ei ollut enää esiintyvä artisti, kuka hän oikein oli? Mitä tapahtuisi seuraavaksi? Ja: entä jos hän ei enää pärjäisikään?

Melkein kaikki Miran kaverit ovat muusikoita, ja nyt, kun Mira oli kotona, he olivat keikoilla. Syksyllä Paulakin muutti Yhdysvaltoihin puolisonsa, The Rasmus -yhtyeen Lauri Ylösen kanssa, ja vaikka naiset puhuivat paljon Skype-puheluja, Mira tunsi itsensä yksinäiseksi.

Parisuhdekin joutui uudelleen arvioinnin kohteeksi.

– Viimeinen vuosi on ravistellut myös rakkauttamme. Mutta toisin kuin lehdissä on väitetty, emme ole eronneet, Mira sanoo.

– Suru sai minut näkemään kaiken mustana. Ajattelin, että olen menettänyt kaiken: lapsen tärkeimmät vauvaiän vaiheet, rakkauden, ystävät, itsevarmuuden, bändin. Tuntui, ettei minulla ole ketään.

Katkelma Annan kansijutusta 17/2015