Moni luuli Anni Hautalan ja Ilkka Ihamäen suhdetta vitsiksi: ”Kukaan ei vaan tajunnut, että olemme yhdessä”

Anni Hautala ja Ilkka Ihamäki ilmoittivat toukokuussa 2020 suorassa radiolähetyksessä seurustelevansa ja odottavansa vauvaa. Moni luuli puheita huulenheitoksi. Todellisuudessa pari oli käynyt treffeillä avoimesti ja kaikessa rauhassa.

Kolinaa ja kopsahtelua. Tohinaa ja hihkumista. Lattiatasosta kuuluvasta äänten sekamelskasta on tullut jokapäiväistä juontaja ja toimittaja Anni Hautalan kotona. Annin ja hänen puolisonsa Ilkka Ihamäen perheessä eletään nyt vaihetta, jolloin yksivuotias poika konttaa vauhdilla paikasta toiseen ja kiskoo kaikki mahdolliset laatikot auki. Erityisen innokkaasti hän tyhjentää keittiön lattialle kauhat, lastat ja vispilät. Ne ovat hänen suosikkejaan.

– Hän on myös onnistunut irrottamaan kotoamme kolme lattialistaa. Mutta tiedän, että tämä on vaihe, jota kestää vain vähän aikaa. Seuraavaksi opetellaan kävelemään, ja siinä on omat haasteensa muksahteluineen, Anni sanoo ja naurahtaa.

Vauvavuosi hujahti vauhdilla, ihan kuten Anni oli arvellut. Viime viikon perjantaina hän palasi vanhempainvapaalta takaisin Radio Suomipopin Aamulypsy-lähetykseen Jaajo Linnonmaan ja Tuukka Ritokosken seuraan. Samalla juhlittiin ohjelman 15-vuotissyntymäpäivää.

– Tietysti vanhempainvapaan päättyminen on vähän haikeaa. Toisaalta minulla on ollut valtava ikävä työkavereitani ja sitä, että pääsen taas päivittäin hassuttelemaan heidän kanssaan.

12-vuotiaan esikoisensa vauva-aikana Anni odotti malttamattomana pojan seuraavia kehitysaskeleita: ryömimistä, kääntymisiä ja seisomaan oppimista.

– Nyt toivoisin voivani pysäyttää ajan kulun hetkeksi. Ei ihanaa vauva-aikaa voi tankata varastoon, vaikka kuinka nauttisi joka ikisestä hetkestä.

”Janni on sijaistanut minua onnistuneesti”

Vaikka Anni palasi radioon, päiväkotiarki ei ole vielä perheessä ajankohtaista. Sekä Anni että tuore isä, Hovimuusikko Ilkkana tunnettu laulaja-lauluntekijä ovat molemmat yrittäjiä, joten hoitovastuu jakautuu tasapuolisesti.

– Saamme sumplittua aikataulut hyvin keskenämme. Jos joskus tulee päällekkäisiä menoja, isovanhemmat ja ystävät auttavat lapsen hoidossa.

Kun Anni oli vanhempainvapaalla, hänen sijaisenaan työskenteli Janni Hussi. Anni sparrasi ja oli Jannin tukena, kun tämä tarvitsi apua. Annia harmittaa, että heidän välilleen kuviteltiin jonkinlaista kilpailuasetelmaa.

– Tuntui kurjalta, että meitä vertailtiin ja aseteltiin vastakkain. Olemme hyvät kaverit, ja olin itse suosittelemassa Jannia sijaisekseni. Hänen menestyksensä ei ole minulta millään tavalla pois, enkä ole kokenut asemaani uhatuksi, vaikka hän on sijaistanut minua onnistuneesti.

”Emme koskaan edes yrittäneet salailla suhdettamme”

Jokin kunnon työ pitäisi vielä hankkia. Radiotyö olisi pelkkä välivaihe. Niin Anni ajatteli syksyllä 2006, kun hän ja Jaajo ryhtyivät vetämään Aamulypsyä. Silloin Anni oli 24-vuotias innokas aloitteleva toimittaja, joka oli juuri valmistunut kansanopistosta radiotyön linjalta.

Alkuun Anni veti yksin aamun ensimmäisen tunnin ja Jaajo hiipi paikalle vasta seitsemältä. Se oli aamu-unisen miehen ehto show’n vetämiselle.

– Olin niin innoissani, että se oli minulle ookoo. Enää en ikimaailmassa suostuisi siihen, että joudun menemään aikaisemmin töihin, jotta kollegani saisi nukkua pidempään, Anni nauraa.

Anni opiskeli vielä tuolloin valtiotieteellisessä tiedekunnassa yleistä valtio-oppia ja politiikan tutkimusta. Hän haaveili virasta ulkoministeriössä ja diplomaatin työstä.

Radiotyö vei mennessään. Sitä Anni ei ole katunut. Kuluneen 15 vuoden aikana Aamulypsy on valittu yhdeksän kertaa Vuoden radio-ohjelmaksi Radio Gaalassa. Urakehitystä tärkeämpänä Anni pitää ihmissuhteita, jotka ovat tulleet hänen elämäänsä ohjelman kautta.

– Kun viisitoista vuotta sitten aloitimme, en olisi osannut kuvitella mitään siitä, mitä tuleman pitää.

Annista ja Jaajosta on tullut niin läheiset ystävät, että he ovat toistensa samanikäisten pienten poikien kummeja. Aamulypsyssä Anni työskenteli myös ohjelmassa vierailleen Hovimuusikko Ilkan kanssa.

”Emme koskaan edes yrittäneet salailla suhdettamme, vaikka moni ilmeisesti luulee niin.”

Toukokuussa 2020 Anni ja Ilkka ilmoittivat suorassa lähetyksessä seurustelevansa ja odottavansa yhdessä vauvaa. Monet luulivat puheita huulenheitoksi, lähetykseen kuuluvaksi vitsiksi.

– Tuntui hyvältä, että saimme kertoa asian itse suoraan maailmalle. Silti monet epäilivät puheidemme perää. Myöhemmin joku kysyi Ilkalta keikalla, että ollaanko me oikeasti pari. Ilkka vastasi aivan hämmentyneenä, että tietysti ollaan – olemmehan juuri perustaneet perheen.

Pari sai aloittaa seurustelunsa ilman uteluita.

– Emme koskaan edes yrittäneet salailla suhdettamme, vaikka moni ilmeisesti luulee niin. Kävimme treffeillä, leffassa ja syömässä ihan kaikessa rauhassa. Kukaan ei vaan tajunnut, että olemme yhdessä, Anni hämmästelee.

”Ilkka kokkaa meillä enemmän”

Reilun vuoden mittaisen vanhempainvapaansa aikana Anni ei suinkaan pötkötellyt laakereillaan. Hän otti vastaan pestit Suurin pudottaja- ja Big Brother -ohjelmien juontajana. Televisiotuotannot tuntuivat kutkuttavilta, koska niille oli kerrankin kunnolla aikaa radiotyön ollessa tauolla. Viime talven aikana Anni myös kirjoitti kolmannen reseptikirjansa. Annin ruokakirja 3 julkaistiin syyskuussa.

Uraansa ruokakirjailijana Anni tosin hämmästelee vielä itsekin. Ensimmäistä reseptikirjaa hänelle ehdotettiin sen jälkeen, kun hän oli kertonut toistuvasti radios­sa kokkauksistaan ja jakanut kuulijoilleen ohjeita sekä kilpaillut Master Chef Vip -ohjelmassa. Alkuun Anni kieltäytyi kustantajan tarjouksesta ja vakuutti, ettei ikimaailmassa osaisi kirjoittaa kirjaa.

– Silloin minuun iski huijarisyndrooma. Ajattelin, että nyt kaikille paljastuu, etten todellisuudessa osaa sitä, mitä ihmiset luulevat.

Ensimmäinen keittokirja oli menestys ja jatkolle oli heti tilausta. Anni arvelee, ettei kolmaskaan teos jää vielä viimeiseksi.

Lapsena Anni oli hyvin nirso ruokailija, joka valmisti keittiössä pääasiassa muffinsseja. Yksi harvoista hänen kelpuuttamistaan aterioista oli suomalaisen valmisruokavalmistajan jauhelihapizza. Sitä Annin äiti lämmitti valurautapannulla, koska perheessä ei ollut mikroa.

Annin äiti ei koskaan pakottanut tytärtään syömään ruokia, joista tämä ei pitänyt. Nirsoilu kaikkosi vähitellen, eikä Anni tänä päivänä keksi ruokalajia, johon ei suostuisi koskemaan.

Annin lapsuudenperheellä ei ollut tiukkoja ruoka-aikoja, vaan kaikki saivat syödä silloin, kun tuli nälkä. Anni muistaa kadehtineensa lapsia, joiden piti keskeyttää leikit ruoka-ajan vuoksi.

– Äitini halusi suhtautua ateriointiin rennosti, mutta minulle on tärkeää, että syömme oman perheeni kanssa yhdessä. Tosin Ilkka on meillä se, joka kokkaa enemmän ja kattaa aina pöydänkin kauniisti, hän tunnustaa.

”Välillä valvottuja öitä tulee eikä se haittaa”

Aikaiset aamut ovat tulleet vauva-arjessa Annille tutuiksi, joten paluu kuudelta alkaviin lähetyksiin ei tuo elämään merkittävää muutosta. Anni myöntää, ettei ole koskaan oppinut noudattamaan niin sanottua ”aamujuontajarytmiä” eli menemään iltaisin ajoissa nukkumaan ja seuraamaan samaa kaavaa viikonloppuisin. Sen sijaan hän on porskuttanut arkipäivät liian lyhyillä yöunilla ja nukkunut vapaapäivinä varastoon.

Esikoisensa kanssa Anni valvoi paljon vuosien ajan, mutta kuopus on osoittautunut helpommaksi nukkujaksi. Ensimmäiset todella repaleiset yöt tulivat eteen vasta tänä syksynä korvatulehduksen myötä. Nyt Annia haukotuttaa, mutta hän suhtautuu hetkelliseen univajeeseen rauhallisesti.

– Välillä valvottuja öitä tulee eikä se haittaa. Olen hyväksynyt sen, ettei alle yksivuotiailla lapsilla ole uni-valverytmiä.

Anni tuli ensimmäistä kertaa äidiksi 27-vuotiaana, toisella kerralla 38 vuoden iässä. Ensimmäisen lapsen saaminen oli suurempi elämänmuutos, koska kaikki oli uutta. Silloinkin hän jäi vanhempainvapaalle Aamulypsystä.

– Ensimmäisellä kerralla kannoin enemmän huolta töihin paluusta, omista työmahdollisuuksistani ja siitä, jatkuuko kaikki ennallaan vanhempainvapaan jälkeen. Nyt olen paljon varmempi ja luottavaisempi asemastani ja osaamisestani.

Äitinä Anni huomaa suhtautuvansa lastenkasvatukseen ja -hoitoon kepeämmin.

– Tiedän kaikkien vaiheiden menevän nopeasti ohitse. Päivät ovat välillä pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Turha stressaaminen teki äitiydestä ensimmäisenä vauva-aikana rankempaa.

Aiemmin hän kantoi herkemmin huolta siitä, ettei lapselle vaan kävisi mitään ikävää.

– Thaimaan-lomalla verhosin esikoiseni päästä varpaisiin uv-vaatteisin, sivelin hänet luomuaurinkorasvalla ja läträsin jatkuvasti käsidesillä. Toinen lapseni sai kirmata helteisessä Suomen kesäsäässä vapaammin. Nyt osaan olla rennompi äiti kuin aiemmin.

Suuri muutos on tapahtunut myös Annin suhtautumisessa materiaan.

– Pojallamme on hyvin vähän leluja, ja itse olen ostanut hänelle vain yhden helistimen. Hän ei tunnu kaipaavan niitä, vaan viihtyy vispilöiden kanssa.

Esikoiselleen hän osteli jatkuvasti uusia leluja.

– Älyttömin hankintani oli liikkuva koira, jonka tarkoitus oli stimuloida lasta ryömimään sen perässä.

Jälkikäteen Anni on tunnustanut itselleen hamstranneensa aikoinaan esikoisen vauva-ajalle liikaa harrastuksia.

– Äitiydestä tuli suorittamista. Lapsi nukkui huonosti, mutta silti pyörin vauvauinneissa ja muskareissa väsyneenä ja imetyksestä laihtuneena luurankona.

”Yritän ­keskittyä olemaan onnellinen tästä ­hetkestä”

Koko perheen yhteinen ulkomaanmatka olisi ihana, samoin sisävessaksi soveltuva polttokäymälä Uudellamaalla sijaitsevalle kesämökille. Juuri nyt Annin haaveet tulevaisuudelle ovat varsin arkiset. Paluu töihin tuo elämään mukavasti omaa aikaa vauvarumban vastapainoksi.

– Olen kiitollinen siitä, että saan tehdä näin ihanaa ja hauskaa työtä. Samalla pidän koko ajan mielessäni, ettei tämäkään työ ole ikuinen. Joskus koittaa päivä, jolloin minua ei enää pyydetä telkkariin tai lehtijuttuihin ja somen seuraajat ­katoa­vat.

Jos työt joskus loppuvat, Anni voisi palata opintojensa pariin tai tekemään opettajan sijaisuuksia, kuten parikymppisenä lukion jälkeen. Hetken aikaa hän harkitsi opettajan uraa, mutta ei koskaan hakenut opiskelemaan alaa.

Omasta puolestaan Anni voisi toki tehdä aamushow’ta koko lopun ikänsä, jos joku vaan jaksaisi kuunnella hänen ”hölpötyksiään”.

– Muistutan itseäni joka ilta kaikesta, mistä olen kiitollinen: läheisistä ihmisistä ympärilläni, terveydestä, katosta pääni päällä ja työstä, jota rakastan. Saan elää nyt niin hyvää elämää, että yritän ­keskittyä olemaan onnellinen tästä ­hetkestä.

Juttu on ilmestynyt Annassa 43/2021.