Jukka Immonen
Jukka Immonen on tahkonnut menestystä Suomen eturivin artistien tuottajana.
Julkkikset

Musiikkituottaja Jukka Immonen, 44, ei osannut haaveilla isyydestä, mutta vuosi sitten elämä yllätti: ”Nyt ajatus elämästä ilman pientä ’nakkulaamme’ tuntuisi todella tyhjältä”

Vielä kymmenen vuotta sitten musiikkituottaja Jukka Immosen elämään ei mahtunut muuta kuin työ. Nyt tärkeintä on perhe, jonka Jukka jakaa puoliso Anna Puun kanssa.
Teksti: Anneli Juutilainen Kuvat: Sampo Korhonen, OM-arkisto

Mitä sinä oikeasti aiot tehdä isona? Tähän kysymykseen Jukka Immonen joutui vastaamaan lukemattomia kertoja, kun hän oli nuori. Vastaus oli aina sama: haluan tehdä musiikkia ja tuottaa sitä.

Vielä vuosituhannen vaihteessa se herätti utelijoissa ennemmin kulmakarvojen kohottelua kuin ihailua.

– Ihmisten oli vaikea käsittää, että voisin luoda uraani musiikin parissa, vaikka en laulanut tai soittanut virtuoosimaisesti jotakin soitinta, hän muistelee ja nojautuu taaksepäin nojatuolissaan tuotantoyhtiönsä The Fried Musicin äänitysstudiossa Helsingin Punavuoressa.

Mutta Jukka ei nähnyt vaihtoehtoja. Vaikka hänen suunnitelmiensa järkevyyttä epäiltiinkin, hän piti kiinni intuitiostaan.

Matka niistä päivistä tähän hetkeen on ollut melkoinen. Jukka on tahkonnut menestystä Suomen eturivin artistien, kuten Lauri Tähkän, Elastisen, Jenni Vartiaisen, Sunrise Avenuen, Vesalan, Kaija Koon ja Anna Puun tuottajana. Keväällä hänet palkittiin Pro Iskelmä -palkinnolla. Se on kunnianosoitus hänen työstään kotimaisen iskelmän ja kevyen musiikin kulttuurin edistäjänä 2000-luvulla.

– Artistien menestyessä tuottajat jäävät aika usein vähemmälle huomiolle, joten tietysti tällainen tunnustus tuntui hyvältä. Samalla se sai minutkin pysähtymään ja toteamaan, että aika monet työni tulokset ovat Suomen tämän hetken soitetuimpia hittejä.

Taka-alalla Jukka on mieluusti pysynytkin. Hän ei ole aiemmin antanut laajoja henkilöhaastatteluja. Kun saa elämäntyöstä palkinnon, on vihdoin otollinen aika kertoa, millainen on mies hittien takana.

Äänitysstudiot tulivat jo lapsena tutuiksi

Pikkuinen poika istui hiljaa äänitysstudiossa ja katsoi, miten aikuiset äänittivät mainoksia. Hän oli haltioissaan.

Jukan isä työskenteli 80-luvulla mainostoimistossa erilaisissa tehtävissä, pää­asiassa kuvaajana ja äänisuunnittelijana. Jo nuoresta lähtien Jukka pyöri isänsä mukana tämän työkeikoilla.

– Erilaiset äänitysstudiot olivat mielestäni maailman siisteimpiä paikkoja. Se miljöö tuli minulle jo muksuna rakkaaksi.

Kotona Helsingin Laajasalossa Jukka ja hänen kolme vuotta nuorempi pikkusiskonsa varttuivat monipuolisessa äänimaailmassa. Hoitoalalla työskennellyt äiti kuunteli päivittäin musiikkia, J. Karjalaista ja Eva Dahlgrenia.

Teinivuosina Laajasalon yläasteella ja lukiossa Jukka pääsi kokeilemaan musiikkiluokassa syntetisaattoreita, joilla pystyi tuottamaan elektronisesti musiikkia. Iltapäivät kuluivat jääkiekkotreeneissä ja illat koulussa koneen äärellä.

Jukka Immonen

Jukka on kiitollinen vanhemmilleen tuesta, jota he osoittivat poikansa urahaavetta kohtaan. – Minua ei koskaan painostettu hakeutumaan vakaammalle alalle.

Hän kuunteli cd-levyiltään skedepunkkia ja grungea – aluksi Nirvanaa, Smashing Pumpkinsia, Bad Religionia, sitten Massive Attackia – ja yritti ymmärtää, miten äänimaisemat oli saatu aikaan. Siihen aikaan netistä ei voinut kätevästi ladata valmiita soundeja, vaan töitä träkkien eli musiikkitaustojen eteen joutui tekemään aika paljon.

– Se oli maagista. Minulle oli jo silloin päivänselvää, että koko tuotoksen lopputulos on paljon kiinnostavampi kuin se, miten hyvin soitin itse kitaraa tai pianoa.

Kun Jukka oli 15-vuotias, hän otti vanhempiensa tukemana ensimmäisen pankkilainansa ja osti Macintosh-tietokoneen voidakseen tehdä musiikkia. Se maksoi noin 14 000 markkaa lisälaitteineen. Jukan isä soitteli tutuilleen musiikkialalla. Heiltä Jukka sai paljon apuja ja ohjausta oikeiden ohjelmistojen ja laitteiden käyttöön.

Kun muut nuoret pelasivat tietokoneella erilaisia pelejä, Jukka valvoi yömyöhälle koneensa ääressä tekemässä musiikkia. Hän haaveili omasta studiosta ja kasaili sitä pikkuhiljaa.

– Kun sain jostain fyrkkaa, ostin jonkin härvelin. Se oli kuin pyramidi tai palapeli, joka tarvitsi aina uuden osan, jotta pääsin eteenpäin.

”Yhtäkkiä minulle maksettiin siitä, mikä oli suurin intohimoni”

Muutama vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen Jukka vuokrasi autotallin Vartioharjusta ja viritti pystyyn oman studionsa. Aluksi hän otti vastaan kaikki tilaukset jumppavideoiden taustamusiikeista erilaisiin äänityksiin.

– Tuntui uskomattomalta, että yhtäkkiä minulle maksettiin siitä, että sain tehdä sitä, mikä oli suurin intohimoni.

Kun Jukka oli parikymppinen vuosituhannen vaihteessa, suomirapissa alkoi uusi noste – ja Jukka pääsi siihen mukaan. Rap-piireissä sana oli kiirinyt luotettavasta musiikkituottajasta, joka teki töitä rennolla meiningillä.

– Yhtäkkiä porukka alkoi soitella. Joku halusi tulla tekemään kanssani äänityksiä, toinen miksaamaan ja joku kaipasi träkkejä. Tuli hyvää hässäkkää, joka vei koko ajan eteenpäin. Studioni oli kuin olohuone, jonne jengi halusi tulla tekemään musaa.

Lopullisesti ura lähti lentoon sen jälkeen, kun Jukka pääsi mukaan tekemään Anssi Kelan hittialbumia Nummelaa sekä tuottamaan Asan Punainen tiili -albumia.

Tuottajan tehtävät vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti tuottaja on se henkilö, jonka kanssa levyt toteutetaan taiteellisesti: soitetaan, äänitetään, ohjelmoidaan, sovitetaan – mitä ikinä lopputulos vaatii. Tuottaja ja artisti ovat yhdessä kuin bändi, projektin alusta loppuun.

”Minulla oli aina muka tärkeämpää tekemistä”

Kolmikymppiseksi Jukka ihannoi elämää, joka oli täysin työn määrittelemää. Jatkuva tekeminen oli mittari menestykselle.

– Silloin tuntui, ettei öisin tarvinnut nukkua vaan saatoin painaa duunia kellon ympäri. Elämäni oli vain työntekoa. Tietysti sillä oli myös varjopuolensa.

Ihmissuhteet kärsivät, kun aikaa läheisille ei jäänyt töiden ulkopuolella.

– Joskus saattoi mennä kuukausi, etten jutellut esimerkiksi vanhempieni kanssa edes puhelimitse. Minulla oli aina muka jotain tärkeämpää tekemistä.

Kymmenen vuotta sitten, hieman yli kolmikymppisenä hän pysähtyi. Miten pitkälle tämä elämäntapa voisi kantaa? Olisiko hän viisikymppisenä yksinäinen mies, jolla ei olisi läheisiä ympärillään?

Jukka Immonen

Isyyden voima on yllättänyt Jukka Immosen, 44. – En ollut ajatellut koskaan, että minun tarvitsisi saada lapsia. Olin todella tyytyväinen isäpuolen rooliini.

– Suurin käännekohta tuli, kun havahduin kuuntelemaan minua nuorempien puheita omasta työnarkomaniastaan ja suorittamisestaan – siitä, miten elämä pyöri vain työn ympärillä.

Puhuiko hänkin noin? Ajatus tuntui pahalta.

– Hiffasin, että eihän tässä ole mitään järkeä. Elämässä pitää olla jotain muutakin.

Jukka ryhtyi taas harrastamaan liikuntaa, joka oli jäänyt useiksi vuosiksi. Tuttavansa innostamana hän hurahti ratamoottoripyöräilyyn. Se paljastui oivalliseksi keinoksi irtautua työasioista.

– Radalla ei tule katsottua puhelinta tai puhuttua työasioista. Siellä vietän aikaa sellaisten ihmisten seurassa, joilla ei ole mitään tekemistä musahommien kanssa.

”Olimme täysin platonisia työkavereita vuosien ajan”

Tänä päivänä Jukan elämän prioriteetit ovatkin toisenlaiset kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Keskiössä on nyt oma perhe, johon kuuluvat avopuoliso ja kihlattu, muusikko Anna Puu, sekä toukokuussa vuoden täyttänyt poika ja Annan kouluikäinen tytär.

– Lasten kanssa päivät täyttyvät aika nopeasti. Parhaat kiksit saan siitä, kun koko jengi on himassa emmekä tee mitään erikoista. Olemme läsnä toisillemme ja möllöttelemme kotona keskenämme.

Jukan ja Annan pitkäaikainen työtoveruus syveni rakkaudeksi syksyllä 2015. Pari on kihloissa ja suunnittelee naimisiinmenoa tulevaisuudessa.

– Olimme puhtaasti täysin platonisia työkavereita vuosien ajan ja yhtäkkiä löysimme itsemme ihan uudesta ja oudosta tilanteesta.

Aiemmin kummallakaan ei ollut toista kohtaan romanttisia tunteita, mutta seitsemän vuotta sitten tilanne taittui. Jukka arvelee, että kaksi toisensa tuntevaa sinkkuihmistä alkoi nähdä uudenlaisia taajuuksia ja mahdollisuuksia.

Annan aurinkoisuus ihastutti

Jukka ihastui erityisesti Annan luonteeseen.

– Annan positiivisuus on todella kaunista. Hän on superaurinkoinen tyyppi, se on suuri osa hänen identiteettiään ja persoonaansa. Annan aurinkoisuus tarttuu ihmisiin hänen ympärillään. Saan hänestä valtavasti energiaa. Anna on älykäs, ihana, kaunis nainen.

Jukka arvostaa Annan kykyä katsoa aina eteenpäin. Ongelmia ei vatvota.

– Meillä murehditaan hyvin harvoin sitä, mitä tapahtui eilen tai toissa päivänä.

Jukka Immonen ja Anna Puu

Jukka ja hänen puolisonsa Anna rakastuivat syksyllä 2015. Emma-gaalassa he edustivat yhdessä viime keväänä.

Puolisona Jukka sanoo olevansa luotettava – jos kelloa ja allakkaa ei lasketa.

– Eteläeurooppalainen suhtautumiseni aikatauluihin aiheuttaa lähipiirissäni vähän turhaa jännitystä, hän sanoo ja nauraa.

Parille on tärkeää, että rakkautta ja hellyyttä osoitetaan avoimesti.

– Meillä halaillaan ja pussaillaan aika paljon.

Työasioista voidaan jutella mutkattomasti myös kotona, mutta yleensä ne jäävät taka-alalle. Studiossa töitä tekevät yhdessä kuitenkin artisti ja tuottaja, eivät rakastavaiset.

Musiikin lisäksi parilla on toinenkin yhteinen intohimo: asuntojen remontoiminen. Käytännössä he hoitavat suunnittelun ja teetättävät työt ammattilaisilla, mutta molemmat osaavat tarvittaessa tarttua myös työkaluihin.

– Niin kauan kuin olemme olleet yhdessä, meillä on aina ollut jokin projekti: oma asunto, sijoituskämppä tai mökki, jota on laitettu kuntoon. Se on meidän juttumme, olemme hyvä tiimi ”remppajormailussa”.

Tällä hetkellä loppusuoralla on perheen koti pääkaupunkiseudulla. 1960-luvulla rakennetun omakotitalon perinpohjainen remontoiminen on ollut valtava urakka.

– Meillä menee maut hyvin yksiin. Molemmille on tärkeää, että asunnot remontoidaan siten, että vanha klangi ja henki säilyvät.

Täydellinen ajankohta perheen perustamiselle

Jukka tuli isäksi 43-vuotiaana.

– En ollut ajatellut koskaan, että minun tarvitsisi saada lapsia. En osannut haaveilla siitä, ja olin todella tyytyväinen isäpuolen rooliini. En ajatellut, että isyys olisi jokin palikka, joka puuttuisi elämästäni. Mutta nyt ajatus elämästä ilman omaa pientä ”nakkulaamme” tuntuisi todella tyhjältä.

Jukka arvelee, että hänen kohdallaan ajankohta perheen perustamiselle oli täydellinen.

– Olen onnellinen siitä, että tulin isäksi juuri tässä iässä. Olisinko 20 vuotta sitten osannut duunipäissäni yhdistää kodin ja työn niin, että kaikilla olisi ollut hyvä olla? En tiedä, mutta epäilen.

Jukka Immonen

Jukasta tuli isä 43-vuotiaana, kun hänen ja Annan poikavauva syntyi toukokuussa 2021.

Ensimmäinen vauvavuosi ei ole tuonut Jukan elämään suuria yllätyksiä. Univelkaan hän osasi varautua. Yöheräilyn ja ”semi-pienen kroonisen väsymyspöhnän” kanssa on opittu elämään.

– Paljon puhutaan siitä, että isäksi tuleminen on kuin jonkinlainen valaistuminen, joka iskee kuin salama. Itse ajattelen, että se tapahtuu vähitellen, kun lapsi kasvaa. Huomaan esimerkiksi odottavani töissä koko ajan, milloin pääsen kotiin. En haluaisi missata yhtään hetkeä lapseni kanssa.

Isänä Jukka kuvailee olevansa kovin utelias poikansa puuhista.

– Kun hän varttuu, yritän olla niin kiinnostunut hänen asioistaan kuin pystyn. Olen se ”urpo” faija, joka kyselee kaikkea. Toivon, että osaan ja voin aina pysyä lähellä häntä, mitä ikinä hän tekeekin.

”Kusipäiden kanssa ei kenenkään tarvitse tehdä töitä”

Jukan perustama Fried Music -tuotantoyhtiö juhlii 20-vuotissyntymäpäiviään tänä vuonna. Jukka on myös yksi kansainvälisen musiikkikustannusyhtiö Nordic Music Partnersin perustajista. Vaikka menestys on tuonut Jukallekin vaurautta, raha ei motivoi häntä työssä.

– En ole koskaan tehnyt duunia rikastuakseni. Minun ei tarvitse kerätä euroja todistaakseni itselleni, että olen pärjännyt hyvin.

Jos jonakin vuonna tulot ovat muhkeammat, Jukka investoi yrityksiinsä.

– Päivitämme studioita, investoimme nuoriin musiikintekijöihin ja uusiin artisteihin sekä kansainväliseen toimintaamme.

Siviilielämässä Jukalle vauraus merkitsee sitä, ettei ruokakaupassa tarvitse pohtia, mitä ostaa. Välillä perheen kanssa voi lähteä mukaville lomareissuille. Ja moottoripyöräharrastukseen on varaa.

Jukka uskoo menestyksensä salaisuuden olevan varsin yksinkertainen: luottamus artistin ja tuottajan välillä. Ilman sitä timanttisia hittejä ei synny.

Uransa merkittäviksi saavutuksiksi hän laskee tuotannot, joissa suunnanmuutos tai artistin uran ensimmäiset rakennuspalikat on saatu kohdalleen. Yksi tällaisista on ex-puoliso Jenni Vartiaisen soolouran rakentaminen. Kaksikon välit ovat edelleen erinomaiset. Usein tällaisista projekteista syntyykin menestyslevyjen lisäksi elinikäisiä ystävyyssuhteita.

– Työkavereita on kunnioitettava. Kusipäiden kanssa ei kenenkään tarvitse tehdä töitä. Kun puuhataan musan kanssa, homman pitää olla kivaa ja mielekästä. Biisinteon tunnelma välittyy myös kuulijoille.

Jukka muistuttaa, ettei ole sooloilija.

– En ole mikään yksisarvinen, joka tekisi ihmeitä yksin. Menestykseen tarvitaan oikeat ja hyvät ihmiset ympärille – niin kotona kuin töissäkin. Minua on kohdannut mieletön tuuri, koska olen saanut ne molemmat.

X