Muusikko Abreu koki burnoutin ja haluaa nyt pitää huolta voimavaroistaan: ”Yritän opetella tunnistamaan uupumuksen merkit ajoissa”

Muusikko Abreu eli Anna Heiskari, 29, koki burnoutin, josta toipuminen on vaatinut lähes kaiken laittamista uusiksi. – Aiemmin elämääni hallitsivat yltiöterveellinen ruokavalio ja kurinalainen treenaaminen.

Sitä viheliäistä sovellusta ei olisi koskaan pitänyt ladata. Juuri uuden Teipillä tai rakkaudella -albumin julkaissut Abreu eli Anna Heiskari tunnustaa, että levy-yhtiön kautta saatu sovellus levyn ja sen kappaleiden joka sekunti päivittyvistä kuuntelijatilastoista oli alkuun vähän turhankin koukuttava. Heti levyn julkaisun jälkeen sitä teki mieli vilkuilla koko ajan.

Mutta toki sen ymmärtää. Levyn tekemiseen kului kolme vuotta, ja se on Annan tähänastisen uran henkilökohtaisin. Hän on ollut sanoittamassa ja säveltämässä kymmentä kappaletta yhdessä luottotiiminsä kanssa. Mukaan on päässyt kipeitä muistoja menneistä parisuhteista ja ystävyyksistä, ja Anna on yhdistellyt niistä elementtejä biiseihinsä. Esimerkiksi Masokisti-biisissä hän kertoo riittämättömyyden tunteesta ja menneestä suhteesta, jossa joutui satutetuksi.

– Olen uskaltanut avata itsestäni sellaisia puolia, joita en ole aiemmin tuonut julki. Aluksi jopa vähän hävetti olla niin tunteellinen ja henkilökohtainen teksteissäni, koska olen ollut julkisuudessa melko sulkeutunut.

Muutama vuosi sitten Anna koki pahan burnoutin ja piti vuoden tauon työstään. Nyt hän on opetellut kiinnittämään huomiota enemmän hyvinvointiinsa ja siihen, etteivät omat voimavarat ehtyisi samalla tavalla uudestaan.

”Tarvitsen hiljaisuutta”

”Vietin lapsuuteni Kontulassa Helsingissä ja osittain Sintrassa Portugalissa, mistä isäni on kotoisin. Sintran uskomaton luonto ja satumaiset metsät olivat minulle jo lapsena tärkeitä.

Muutimme kuitenkin mieheni Lauri Heiskarin kanssa pois Helsingistä pari vuotta sitten, koska huomasin kaipaavani luonnon rauhaa. Kaupungin hektisyys ahdisti. Asuimme aiemmin Lauttasaaressa, mutta halusin maalle. Lopulta pitkällisten etsintöjen jälkeen löysimme kodin pellon laidalta Espoosta.

Haluan olla rauhassa ja pystyä kuuntelemaan linnunlaulua. Lenkkeilen metsässä koirieni Hannibalin ja Myyn kanssa. Nautin siitä, että saan katsoa kotini ikkunoista avaraa maisema suoraan luontoon eikä ympärillä ole muita ihmisiä.

Luonnossa parasta on hiljaisuus ja se, että siellä voin olla yksin. Mitä hektisemmäksi työtahtini menee, sitä enemmän tarvitsen luonnon rauhaa. Äänettömyys tekee minulle hyvää.

Enää en kuuntele rentoutuakseni musiikkia, sillä siitä on tullut kaikissa muodoissaan minulle työtä. Musiikki saa päässäni asiat mylläämään. Sen sijaan kuuntelen automatkoilla äänikirjoja ja podcasteja. Minun on aina ollut vaikea pysyä paikoillani ja tuntuu eheyttävältä, etten silloin voi tehdä muuta kuin olla hiljaa. Kuuntelen paljon rikosaiheisia juttuja. Myös tosielämään perustuvat selviytymistarinat ja true crime -aiheet kiinnostavat minua valtavasti. ”

”Pääkoppaa pitää hoitaa”

”Olen jo pitkään kärsinyt tietynlaisesta riittämättömyyden tunteesta: Olenko tarpeeksi hyvä? Mitä jos minulle ei tule enää ideoita? Mitä jos en osaa enää? Mitä jos floppaan? Mitä mieltä jengi on musastani? Entä minusta?

Onnistumisten hetkellä katson usein jo liiaksi tulevaisuuteen ja mietin, miten seuraava etappi onnistuu. Olen perfektionisti ja saatan ruoskia itseäni, jos kaikki ei mene putkeen. En silti koskaan stressaannu käytännön työn tekemisestä: pitkistä päivistä studiolla tai keikan vetämisestä. Minulle eniten stressiä tuo jatkuva paine siitä, että haluan tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia ja vetää hienoja keikkoja. Toki myös alalla vallitseva kova kilpailu aiheuttaa stressiä.

Paloin loppuun muutama vuosi sitten ja aloin silloin käydä terapeutin vastaanotolla. Silloin tilanne vyöryi päälleni salakavalasti enkä pystynyt ahdistukseni vuoksi tekemään lähes ollenkaan töitä muutamaan kuukauteen. Lepäsin, kävin terapiassa ja toivuin. Sen jälkeen olen yrittänyt opetella tunnistamaan uupumuksen merkit ajoissa: jatkuva väsymys ja kaipuu askeettiseen sulkeutumiseen kertovat siitä, että pääkoppaa pitää hoitaa.

Olen käynyt epäsäännöllisesti juttelemassa terapiassa aina silloin, kun paine on kasvanut liian suureksi. Välillä on ollut pidempiäkin taukoja, mutta reilu vuosi sitten totesin, että tarve terapialle oli taas akuutti. Tänä syksynä huomasin myös orastavaa uupumista, kun katsoin televisiosta Big Brotheria ja huomasin kadehtivani ihmisiä, jotka suljetaan yhteen tilaan viikkokausiksi ja ulkopuoliset tahot kertovat heille kaiken, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Terapia auttaa ahdistukseeni. On ihanaa, kun joku kuuntelee ajatuksiani ja purkaa ne kanssani auki. Olen aina ollut hyvä analysoimaan itseäni, mutta terapeuttini mukaan teen sitä aivan liikaa. Tuntosarveni sojottavat ilmassa jatkuvasti. Terapiassa olen oppinut ottamaan iisimmin.

Keskustelu ammattilaisen kanssa asettaa myös asioita oikeanlaiseen perspektiiviin: elämässä tärkeintä ei ole Spotifyn ja kuuntelijamäärien kyttääminen. On ihan turhaa mitata omaa menestystään luvuilla tai vertailemalla itseään muihin. Jos musaa tehdessäni pohdin, että tuleeko tästä hitti, siitä tulee satavarmasti keskinkertaista kuraa. Siksi on parempi keskittyä fiilikseen ja antaa sen viedä mukanaan.

Tärkein terapiasta saamani oppi on se, että riitän tällaisena kuin olen, itsenäni. Pikkuhiljaa olen alkanut oikeasti uskoa siihen.”

”Olen huono nukkumaan”

”Rakastan nukkumista, mutta olen siinä todella huono. Silti hyvinvointini tärkein perusta on hyvät yöunet. Olen aivan poikki, ärtynyt ja kärsimätön, jos en saa 7–8 tunnin unia. Valitettavasti viime aikoina olen nukkunut aivan liian vähän, koska työtahti on ollut uuden levyn julkaisun jälkeen kova. Keikkoja on ollut paljon, samoin erilaisia promootiotilaisuuksia.

Olen aina ollut herkkäuninen ja huono nukahtamaan. Olen kokeillut melatoniinit ja kaikki mahdolliset rohdot, mutta mikään ei auta. Saan usein unta vasta yhden tai kahden aikaan yöllä ja saatan herätä jo viideltä aamuyöstä. Joskus valvon koko yön nukkumatta silmäystäkään. Uni ei tule millään, jos rupean jännittämään ja odottamaan sen tulemista.

Yritän tainnuttaa itseäni iltaisin uneen kuuntelemalla puhelimestani hiljaisella äänellä jotakin minulle tuttua tv-sarjaa, kuten The Officea tai Frendejä. Tuo turvan tuntua, kun sarja ja sen tapahtuvat ovat minulle tuttuja. Muutaman jakson jälkeen nukahdan ja aamulla herään siihen, että jaksot pyörivät edelleen taustalla.

Välillä liikkumattomuus heijastuu yöuniini, jos en ole päässyt kuntosalille muutamaan päivään. Toisaalta myös yltiöpäinen treenaaminen voi viedä unet. Tärkeintä on yrittää säilyttää sopiva tasapaino arjessa. Välillä se onnistuu, toisinaan ei. Mutta en stressaa siitä. Olen oppinut pärjäämään vähillä unilla.”

”Annoin itselleni luvan syödä mitä tahansa”

”Aiemmin elämääni hallitsivat yltiöterveellinen ruokavalio ja kurinalainen treenaaminen. Nykyään minulla on mielestäni todella terve suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan. En tee enää asioita ulkonäön vuoksi vaan omaa hyvinvointiani silmällä pitäen. Jos olen hyvin väsynyt, en lähde salille. Kuuntelen kehoani ja mieltäni enemmän kuin koskaan aiemmin.

Jos mieleni tekee syödä aamupalaksi pitsaa, annan mennä enkä pode huonoa omaatuntoa. Vielä pari vuotta sitten en olisi ikimaailmassa tehnyt niin.

Aiemmin minulla oli valtavasti mielitekoja, sillä kielsin itseltäni herkut. Mietin karkkia ja pullaa aamusta iltaan, ja suhtautumiseni ruokaan ja sen terveellisyyteen oli jollain tavalla sairaalloinen ja pakkomielteinen. Kyttäsin ruoka-aineiden ravinnepitoisuuksia enkä sallinut itselleni lipsumisia.

Lomareissuilla olen aina herkutellut vapaasti. Noin vuosi sitten yhden lomareissun jälkeen päätin, että annan itselleni luvan syödä ja juoda mitä tahansa myös arjessa. Kaikki himot ja mielihalut katosivat heti. Nyt saatan syödä vaikka pari karkkia joka päivä, eikä se tuota minulle ongelmaa.

Samoihin aikoihin lopetin lihan syömisen. Lakkasin kyttäämästä syömisteni terveellisyytä ja ryhdyin pohtimaan enemmän ravintoni eettistä näkökulmaa.

Poden ilmastoahdistusta ja huonoa omaatuntoa siitä, että minun on vaikea olla Suomessa lomalla. Haluaisin olla ekologisempi, mutta täällä minun on hyvin vaikea päästä irti työmoodista ja rentoutua. Suomessa töihin liittyviä ärsykkeitä tulee eteen koko ajan, niin kotona kuin lähikaupassakin. Teen nyt uudenvuodenlupauksen, että ensi vuonna lennän vähemmän.”

”Rakkaimpieni seurassa muistan, kuka olen”

”Olen ollut 13 vuotta julkisuudessa. Sinä aikana olen saanut kokea kovan nosteen mutta myös notkahdukset: sen, kun keikkapaikat eivät olekaan aina täyteen ammuttuja. Silloin mitataan artistin ammattitaito, kyky vetää keikka läpi, vaikka kuuntelijoita on vähemmän. Olen todella onnellinen ja ylpeä siitä, että olen saanut nähdä tämän ammatin kaikki puolet. Se on tehnyt minusta paljon paremman artistin.

Tärkeintä pitkän uran aikana on ollut läheisteni tuki. Rakkaimpieni seurassa muistan, kuka olen.

Minulla on todella tiivis parhaiden ystävien porukka. Heistä kukaan ei ole musiikkialalla. On todella tervettä, että voin keskustella heidän kanssaan muusta kuin urastani, vaikka lasten räkätaudeista. Käymme usein yhdessä syömässä ja leffassa. Monilla heistä on jo lapsia, mutta silti saamme aina aikataulut raivattua niin, että ehdimme näkemään toisiamme.

Käymme joka syksy tämän kaveriporukan ja puolisoiden kanssa Malediiveilla kahden viikon lomalla. Silloin reissaamme eri saarille ja nautimme: surffaamme, snorklaamme ja joogaamme.

Puolisoni Lauri jaksaa kannustaa minua aina ja kuuntelee juttujani. Hän työskentelee vaateliike Makian markkinointipäällikkönä, ja reissaamme molemmat paljon työmme vuoksi. Siksi parasta yhteisessä arjessamme ovat tavalliset koti-illat, kun katsomme yhdessä sarjoja samalla sohvalla.

Minä olen meistä se, joka vetää tunteillaan jatkuvasti vuoristorataa. Lauri pysyy paikoillaan ja rauhoittaa. Hän tasapainottaa minua silloinkin, kun höyryän.”

Juttu on julkaistu Annassa 50/2019.

Lue myös:

Kaloreiden laskemisen lopettanut Anna Abreu: ”Haluan kokea tavallisia asioita”

Anna Abreu: ”Henkinen terveys tulee ensimmäisenä”

Pelkäätkö uupuvasi? Korjaa nämä 4 asiaa

Fysiikkavalmentaja Marko Yrjövuori auttoi maailman huippuja parempiin tuloksiin ja uupui itse – nyt hän tietää, mitä lepo merkitsee