Muusikko Edu Kettunen viihtyy erakkona: ”Kun on 20 vuotta omissa oloissaan, ihmisten tapaamisesta tulee ihan mieletön peikko”

Tekstintekijä ja muusikko Edu Kettunen nauttii elämästään kaksin vaimonsa kanssa. – Keikkataukoni aikana en tavannut oikeastaan koskaan ketään lukuun ottamatta kaupan kassoja ja tällaisia.

Aurinkolahden rannassa Helsingissä tihuuttaa vettä ja syksyä, sää suorastaan ajaa sisälle lämpimään. Muusikko ja tekstintekijä Edu Kettusen mielestä keli on kuitenkin täydellinen tausta hänestä otettaville valokuville.

– Päässäni oleva kuvasto on juuri tällaista: pientä tihkusadetta ja kurjaa, hän sanoo hymyillen.

– Nuorena olin nykyistä melankolisempi. Enää en ole taipuvainen mihinkään valtaisaan kaihomieleen.

Haastattelu tehdään Edun asuntoauton rauhassa Rastilan leirintäalueella. Asuntoautolla Edu kiertää keikoillaan. Nyt meneillään on uuden Kaivo aavikolla -albumin ilmestymisen kunniaksi järjestetty kiertue.

– Keikan jälkeen saatan jäädä hetkeksi istumaan keikkapaikalle, mutta tänne autoon pääsen muita pakoon. Laitan tabletista päälle Sydämen asialla -jakson, katselen sitä vähän kuin takkatulta, juon pari lasia viiniä ja menen nukkumaan. Tykkään olla yksin ja that’s it.

Edu Kettunen: ”En hengaile ystävieni kanssa”

”Olen ollut pienestä pitäen yksineläjä. En yksinäinen, mutta omassa maailmassani eläjä. Olen rakentanut ympärilleni kuplan, mielikuvitusmaailman, jotta minulla olisi mukavampaa.

Vanhempani erosivat, kun olin seitsemän. Minä jäin faijalle ja systeri meni mutsille. Elin siis nuoruuteni mutsipuolen, faijan sekä sisko- ja velipuolen kanssa. Jos joskus tunsin itseni ulkopuoliseksi, se ei johtunut heistä vaan luonteestani. Maaperä oli oikeastaan aika otollinen kasvaa omaksi itsekseen.

Kodin arvomaailman kanssa minulla ei ole ollut ristiriitoja. Meininki oli rentoa ja vapaamielistä, mitään ismejä ei tuputettu. Kun katson lapsuuttani taaksepäin, olen tyytyväinen. Olen tässä omassa olemisessani hyvin ehjä.

Olen asunut Lissun kanssa Kemiönsaaressa viimeiset 16 vuotta. Lissu on aivan erakoitunut, hänen mielestään meille ei pitäisi tulla kenenkään. Hän ei ole käynyt edes kaupassa kuuteen vuoteen. Olisin hyvin mielelläni erakko itsekin, jos voisin olla, mutta kun en voi.

Keikkataukoni aikana en tavannut oikeastaan koskaan ketään lukuun ottamatta kaupan kassoja ja tällaisia. Kun on 20 vuotta omissa oloissaan, ihmisten tapaamisesta tulee ihan mieletön peikko ja kynnys tehdä niin nousee todella suureksi. Vanhojen tuttujen näkeminen saa ihmeelliset mittasuhteet. Tapahtumista tulee suurempia, tiukempia ja tärkeämpiä kuin ne ovatkaan. Muistan yhä, kuinka silloin vähän vainoharhaisena mietin tapaamisissa omia sanomisiani ja sitä, miten toinen ne ymmärtää. Nyt olen ollut baanalla taas kymmenen vuotta, eikä ihmisten kohtaaminen enää jännitä.

Ystävät ovat minulle tärkeitä, mutta se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi olla jatkuvasti fyysisesti tekemisissä keskenämme. Minulle riittää tieto siitä, että he ovat olemassa, että on ihmisiä, joihin voin luottaa.

En hengaile ystävieni kanssa. En esimerkiksi edes muista, milloin olisimme järkänneet mitään illanistujaisten tapaistakaan. Sellaisesta on aikaa varmaan 25 vuotta. Edes soittajakavereitani en ole tavannut muuten kuin työn merkeissä kymmeneen vuoteen.”

Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Iina Alanko. Jutussa Edu Kettunen kertoo muun muassa isyydestä, pitkästä parisuhteesta ja kaiken turhuudesta. Lue koko juttu Annasta 45/2019 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!