Julkkikset

Muusikko Eva Dahlgren: ”Hoidan ihmissuhteitani videopuheluilla”

Muusikko Eva Dahlgrenin, 55, perhe on hajallaan ympäri maailmaa, mikä tekee ihmissuhteiden hoitamisesta vaikeaa.

Teksti:
Henna Hietamäki
Kuvat:
Jorma Marstio/Otavamedia

Muusikko Eva Dahlgrenin, 55, perhe on hajallaan ympäri maailmaa, mikä tekee ihmissuhteiden hoitamisesta vaikeaa.

Rakkain arkirutiinini on aamuinen juoksulenkki. En ole mikään huippujuoksija, vaan vauhtini on melko rauhallinen. Asun puistojen vieressä sekä Tukholmassa että New Yorkissa, joten kotoa on helppo lähteä ulkoilemaan. New Yorkissa lähellä on myös urheilukenttä, jonka radalla käyn juoksemassa. Jos en käy lenkillä, nostelen aamulla painoja. Sen jälkeen syön rauhassa aamiaisen ja luen sanomalehtiä kannettavalta tietokoneelta.

Vapaa-ajallani teen samoja asioita kuin silloin, kun teen töitä. Muusikon on vaikeaa erottaa työtä ja vapaa-aikaa. Mutta pidän kunnon lomia. Rakastan matkustelemista. Nyt olen tutkinut Pohjois-Amerikan eri alueita. Rakastan uusiin kulttuureihin tutustumista. Se on elämäntapa.

Minua ärsyttää eniten se, kun ihmiset eivät edes yritä ymmärtää toisiaan. Eri mieltä saa olla, mutta on raivostuttavaa, kun toista ei suostuta kuuntelemaan. Tätä tapahtuu yhtä lailla arkielämässä kuin politiikassakin. Sellaisten ihmisten pitäisi hävetä.

”Ihmissuhteiden hoitaminen on haastavaa”

Somessa käytän eniten aikaa Instagramissa. Tykkään ottaa valokuvia, ja olen hyvin visuaalinen ihminen. Sen sijaan en ole suuri Facebookin ystävä, mikä johtuu paljolti siitä, että sivusto on mielestäni niin ruman näköinen.

Käytän rahaa maltillisesti. En ole intohimoinen shoppailija. Eniten rahaa kuluu lentolippuihin ja ravintoloihin. Nautin hyvästä ruoasta, ja tapaan ystäviäni mielelläni tunnelmallisissa ravintoloissa ja baareissa.

Hoidan ihmissuhteitani videopuheluilla. Koska matkustan paljon, on ihmissuhteiden hoitaminen haastavaa. Läheisiäni on ympäri maailmaa. Rakastan Facetimea. Sen avulla voin syödä New Yorkissa aamupalaa 77-vuotiaan äitini kanssa, joka asuu Ruotsissa. Yksi lapsistani asuu Australiassa, ja hän tuntuisi paljon nykyistä kaukaisemmalta ilman videopuheluita.

”Minulla on kaksi isää”

Käyn kotiseudullani Uumajassa nelisen kertaa vuodessa. Minulla on kaksi isää, ja biologinen isäni asuu siellä nykyisen vaimonsa kanssa. En kuitenkaan ole varma, onko Uumaja oikeasti kotiseutuni. Äitini ja minä lähdimme sieltä, kun olin vasta yksivuotias, ja muutimme lapsuudessani paljon ympäri Ruotsia. Oikea kotikaupunkini on Tukholma.

Työviikkoni ovat hyvin erilaisia sen mukaan, mitä milloinkin on meneillään. Jos kirjoitan uutta musiikkia, noudatan tiukkaa rutiinia. Studioni on Tukholmassa samassa rakennuksessa kuin asuntomme, joten menen sinne monesti jo aamupalan kanssa. Soittelen aamuyhdeksästä viiteen. Se on hyvin yksinäistä työtä, mutta nautin siitä kuitenkin suuresti. Olenhan itse valinnut tieni. Sitten alkavat keikat.

Rentoudun ajelemalla autolla päämäärättömästi yksin. En ole menossa minnekään, enkä edes kuuntele musiikkia. Musiikki kuuluu päässäni. Se on kuin katsoisi elokuvaa.

”Haluaisin ehtiä urheilla enemmän”

Nukun nykyään paljon huonommin kuin ennen. Taidan olla tulossa vanhaksi. Herään automaattisesti hyvin aikaisin. On siinä hyvätkin puolensa, aamulla ehtii tehdä enemmän kuin ennen. Mutta uneni ovat hyvin eläviä. Unimaailmassani on monia fiktiivisiä ihmisiä, jotka tunnen hyvin.

Katson televisiosta Netflixin ja HBO:n sarjoja. Pidän etenkin House Of Cards -sarjasta. Elokuvan kesto on monesti lyhyt koko tarinan kertomiseksi. Laatusarjoissa sen sijaan voidaan kertoa syvällisesti monen eri hahmon tarina. Joskus tosin tuntuu, että aikaa on liikaakin ja tahti on liian hidas.

Haluaisin ehtiä urheilla vielä enemmän. Minun pitäisi nostaa enemmän puntteja ja kehittää lihaksiani. Kun vanhenee − kuten minulle on tapahtumassa − on tärkeää pitää lihaskuntoa yllä. Lihakset katoavat aivan itsestään. Sitten sattuu selkään, polviin ja joka paikkaan. Kiertueen jälkeen aion asua salilla.

X