Muusikko Ile Kallio: ”Avioerossa vaikein paikka oli, että jouduin eroon lapsistani”

Muusikko Ile Kallio erosi kolmen tyttärensä äidistä, kun nuorin tytöistä, Martta, oli kolmivuotias. Ilelle se oli hänen elämänsä vaikein paikka. Martalle kahden kodin arjesta tuli luontevaa.

Hakaniemen Kuja-baarissa lounaalla istuvia Ile ja Martta Kalliota voisi äkkikatsomalta luulla läheisiksi ystäviksi. He hymyilevät, pelleilevät ja nauravat paljon, keskittyvät kuuntelemaan toistensa puhetta ja ottavat toisensa mukavasti ja luontevasti huomioon.

Ile, 60, ja Martta, 27, eivät kuitenkaan ole vain ystäviä, vaan isä ja tytär perheestä, joka koki avioeron yli 25 vuotta sitten.

– Olemme hämmentävän paljon tekemisissä. Käymme usein lounailla ja iltaa istumassa. Tuttavanikin hämmästelevät, että onpas teillä hyvät välit, Martta kertoo.

Kuinka sellaiset välit saavutetaan, ja vielä tyttären aivan pienenä kokeman vanhempiensa avioeron jälkeen?

Lue myös: Vanhempien ero voi olla aikuiselle lapselle kriisi

Päätös avioerosta kypsyi hiljalleen

Hurriganes-kitaristina tunnetuksi tullut Ile oli 33-vuotias, kun Martta syntyi. Hurjimmat vuodet olivat jo takana ja Hurriganes oli lopullisesti jäänyt. Ile oli siirtynyt lavoilta studioon tekemään mainosmusiikkia ja tv-tunnareita.

Keikoilla hän kävi enää satunnaisesti.

– En ole koskaan oppinut musiikista niin paljon kuin mainoksia tehdessäni, rock-kitaristiksi profiloitunut Ile kertoo yllättäen.

– Sain toimeksiantoja mainoksiin, joiden musiikkina saattoi olla mitä tahansa kiinalaisesta sibeliaaniseen. Sanoin aina että joo joo, minä hoidan sen.

Ile oli rakastunut näyttelijä-laulaja Kaija Kärkiseen.

– Jos en tuntenut kyseistä musiikin lajia, hankin kasan levyjä ja opettelin niistä, mistä siinä oli kysymys. Ne olivat hienoja opintoretkiä.

Perheeseen kuuluivat myös mainosalalla työskentelevä Virpi-vaimo ja kaksi vanhempaa tytärtä, viisivuotias Lotta ja esikoinen, seitsemänvuotias Essi.

Martta oli kolmivuotias, kun Virpi ja Ile erosivat. Päätös erosta oli kypsynyt hiljalleen. Ile oli rakastunut näyttelijä-laulaja Kaija Kärkiseen, ja tunnelma Ilen ja Virpin perheessä oli kireä.

– Kyllähän siihen aina kaksi tarvitaan. Avioliittomme oli ollut naarmuilla jo pitkän aikaa, Ile muistelee.

Lue myös: Heli Thorén: ”Ero voi olla elämän paras asia”

Lapsille on oltava rehellinen

Ile selitti eroa lapsille ”ihan perinteisesti”. Että ihminen muuttuu, aikuiset muuttuvat.

– Lapsille täytyy olla rehellinen, mutta ei voi ryhtyä turhan syvälliseksi. Ei kahdeksan- tai kolmivuotiaan kanssa ruveta avoimesti ruotimaan, mistä ero johtuu tai miksi suhde alkoi rakoilla, Ile sanoo.

– Joskus tiet eroavat, ja siinä tilanteessa oli pakko sanoa, että sori vaan, tämä ei ole teille lapsille mikään ota tai jätä -tilanne, te joudutte nyt vain ottamaan tämän vastaan.

Ilen mukaan oli tärkeää kertoa, että vaikka vanhempien tiet eroavat, he pysyvät ystävinä eikä Ile katoa tyttärien elämästä mihinkään.

”Martta katsoi minua nappisilmillään ja kysyi, milloin tulet takaisin. Itku tuli.”

– Erossa pitää pitää järki päässä. Sokea riitely ei johda mihinkään. Pitää pyrkiä siihen, ettei riitele pelkän valtataistelun tai katkeruuden takia, Ile pohtii.

Ile muistaa hyvin illan, jolloin hän lähti yhteisestä kodista lopullisesti.

– Sanoin tytöille, että no, minä menen nyt. Martta katsoi minua kolmivuotiaan nappisilmillään ja kysyi, että milloin tulet takaisin. Itku tuli. En saanut sanottua mitään muuta kuin että no, mä haen sut sitten tarhasta, Ile kertoo.

– Osasin sivaltaa jo silloin, Martta sanoo ja hymyilee veikeästi.

– Et tiennytkään, kuinka hyvä sivallus se oli, Ile vastaa.

Ilen elämän vaikein paikka

Ero lapsista oli Ilelle hänen elämänsä vaikein paikka.

– Se, etten voinut asua samassa talossa kuin lapseni, oli kova, melkein ylittämätön suru. Mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja. Puoli vuotta meni niin, että nukuin kaksi tuntia yössä.

Molemmat vanhemmat tekivät kovasti työtä sen eteen, että lapset saisivat erosta mahdollisimman vähän naarmuja. He sopivat asioista keskenään, ilman lakitupaa.

– Lapset ovat helppo tie purkaa katkeruutta, yrittää kääntää heitä puolelleen haukkumalla toista. Me Virpin kanssa sovimme, että sitä emme tee kumpikaan.

Martta vahvistaa, että se sopimus piti: hän ei koskaan joutunut valitsemaan puolta tai puolustelemaan kumpaakaan vanhempaansa toiselle.

– Jos teillä oli eron jälkeen erimielisyyksiä, se ei näkynyt meille skideille asti, ainakaan minulle, Martta sanoo.

– En koskaan kokenut olevani välikätenä tai kuullut, että äiti ja sinä olisitte riidelleet puhelimessa.

”Sanomaton sääntö oli, että Sysmässä ei vierailtu Virpin kanssa samaan aikaan.”

Sanomattomia sääntöjä

Mukana eron jälkeisessä elämässä oli myös muita viisaita aikuisia. Eron jälkeenkin Ile ja tytöt jatkoivat vierailujaan Virpin vanhempien luokse Sysmään.

– Ex-appivanhempani olivat hyviä ystäviäni myös eron jälkeen. Heidän kotinsa oli kaunis ja viihtyisä paikka, jossa kävin usein tyttöjen kanssa.

Sanomaton sääntö oli, että Sysmässä ei vierailtu Virpin kanssa samaan aikaan.

– Se oli itsestään selvää kohteliaisuutta ex-appivanhempiani kohtaan, jotta heidän ei tarvinnut tuntea oloaan kiusaantuneeksi.

Virpin vanhempien lisäksi Ile antaa tunnustusta myös uudelle kumppanilleen.

– Kaija oli tosi rauhallinen. Hän antoi tyttöjen kipuilla rauhassa eikä yrittänyt tuppautua heidän kaverikseen tai uudeksi äidikseen. Oli kuitenkin selvää, että hän oli paikalla ja tavoitettavissa, jos tytöt halusivat lähestyä häntä.

Martta ei edes muista aikaa ennen ja ilman Kaijaa.

– Kaija oli aina hyväntuulinen. Kyllä minä välillä yritin saada hänestä kiukuttelemalla jonkun reaktion irti, mutta harvoin taisin siinä onnistua.

”Tilanteissa, jotka ovat lapsille isoja juttuja, aikuisten ei kannata päsmäröidä.”

Uusi lapsi oli kova paikka

Martalle kaksi kotia oli pienestä saakka tavallinen ja itsestään selvä järjestely. Välillä oltiin Ilen ja Kaijan luona Paloheinässä ja muuten äidin luona Tapanilassa.

Mukavia lapsuusmuistoja karttui molemmista paikoista, samoin kuin molempien isovanhempien mökeiltä.

Kerran perhe pelasi Ilen vanhempien Lohjan mökillä Yatzy-lautapeliä. Oli heinäkuun loppu, ja ilta oli jo pimeä mutta vesi hellekesän jälkeen vielä yli 20-asteista.

Kahdeksanvuotias Martta voitti pelin, ja häneltä alkoi tulla vähän turhan terävää kommenttia isälleen, jonka tytär jo tiesi huonoksi häviäjäksi. Ile kimmastui ja kantoi tyttären järveen.

– Viisi vuotta vanhempi Lotta hyppäsi perään silkasta solidaarisuudesta, Ile nauraa tapahtunutta muistellessaan.

Martta muistelee myös kuinka piti isäänsä maailman vahvimpana miehenä: kitaristin käsivarrellaan isä pystyi punnertamaan siinä roikkuvaa Marttaa ylös ja alas.

Martta sai kuopuksenhuomiota, kunnes Kaija ja Ile saivat ensimmäisen yhteisen lapsensa Aleksin. Se oli Martalle kova pala.

– Olin päässyt monissa asioissa kuin koira veräjästä, koska olin ollut pienin ja nuorin. Sitten yhtäkkiä tajusin, että se tilanne oli ja meni. Olihan siinä jonkin verran nieleskeltävää, Martta sanoo.

Ile ja Kaija eivät puuttuneet Martan mustasukkaisuuteen.

– Tilanteissa, jotka ovat lapsille isoja juttuja, aikuisten ei kannata päsmäröidä ja sanoa, miten lasten pitäisi tuntea tai käyttäytyä. Silloin pitää vain olla oikeudenmukainen ja reilu ja antaa ajan hoitaa loput, Ile neuvoo.

Lue myös: Ero tuli – milloin olen valmis uuteen suhteeseen? Rakkaustohtori vastaa

Isä tukena kriisien keskellä

Se toimi Martankin tapauksessa. Seuraava kriisi tuli eteen vasta teini-ikäisenä. Sen Martta nimeää ajanjaksoksi, jolloin hän on eniten tukeutunut isäänsä.

– Minulla oli hirveä ahdistus jostakin. Oli hienoa, että oli joku järkevä tyyppi, jonka puoleen kääntyä.

Ile soitti pari puhelua ja hankki Martalle paikan, jossa hän saattoi käydä juttelemassa.

– Silloin olin huolissani Martasta. En järin, mutta kuitenkin. Kun Martta pääsi puhumaan oikean ihmisen kanssa, huoli ei kasvanut kovin syväksi eikä sitä kestänyt pitkään.

Kapinointi oli teinivuosina pientä, eivätkä vanhemmat joutuneet olemaan huolissaan tyttärensä puolesta. Martan teinivuosina Ile luotti koko ajan siihen, että tyttärellä oli järki päässään – aivan kuten hänelläkin oli ollut aikoinaan.

”Huumeet vyöryivät maahan, eikä jengi vielä tiennyt, kuinka vaarallisia ne ovat.”

Ile oli 16, kun Remu pyysi hänet Hurriganesin kitaristiksi, ja 19, kun hän liittyi suosionsa huipulla olleeseen yhtyeeseen uudelleen.

– Se oli aikaa, jolloin kaikki huumeet vyöryivät maahan, eikä jengi vielä tiennyt, kuinka vaarallisia ne ovat. Itse tajusin sen, kun kavereita vietiin vierestä; muutaman erehdyksen seurauksena niiden koko elämä tuhoutui. Päätin, että niin ei käy minulle.

Musiikki on osa perheen arkea

Musiikilla on aina ollut Kallioiden perheessä suuri rooli. Ile ja Kaija ovat vuosien ajan tehneet ja esittäneet musiikkia yhdessä.

Keikkailu on perheen luonnollista arkea, eikä Martasta mitään sen kummempaa eikä edes kovin kiinnostavaa. Isänsä keikoilla Martta alkoi käydä vasta täysi-ikäisenä.

– Raffaellon terassilla oli mukavaa ottaa tuoppi ja kuunnella bändiä. En ihaile Ileä lavalla, vaan nautin hyvistä bileistä, Martta kertoo.

Musiikki on tärkeä ja luonteva osa myös Martan ja Ilen suhdetta.

– Ilokseni Martta kuuntelee musiikkia laidasta laitaan ja diggaa hyvää musaa: Beatlesia, Jimi Hendrixiä…

– …Chopiniä, Šostakovitšia, Led Zeppeliniä, ihan kaikenlaista, Martta täydentää.

– Kerran istuimme iltaa meillä ja Niklas, Martan poikaystävä, meni poikien kanssa alakertaan pelaamaan. Jäin Martan kanssa kahdestaan kuuntelemaan suosikkejamme Beatlesin kipaleista.

Aloimme pohtia, mikä on heidän paras kappaleensa; onko se Eleanor Rigby, Blackbird vai jokin muu. Se oli mahtava, tosi hauska ja hyvä keskustelu, Ile hehkuttaa.

Ile ja Martta luottavat toisiinsa

Lounassalaatit ja mustikkapiirakat on syöty, ja isä ja tytär alkavat pikkuhiljaa tehdä lähtöä.

Martta aikoo palata työpaikalleen mainostoimistoon, ja Ile jatkaa valmistautumista seuraavan päivän 60-vuotisjuhlakonserttiinsa, joka pidetään Kulttuuritalolla.

– Siellä nähdään taas, Martta sanoo kerätessään tavaroitaan.

Harvoin näkee isää ja tytärtä, joilla on näin luontevat ja lämpimät välit.

”Ile ei ole puolueellinen. Jotain viisasta hän sanoo yleensä aina.”

Suhteen salaisuus on siinä, että he luottavat toisiinsa.

– Meillä on hyvä synkka, Ile sanoo ja arvelee sen olevan ainakin osittain myös veren perintöä.

– Oma isäni on ollut ihan läpi koko elämänsä ajan parhaita ystäviäni, ellei paras. Kai se viestikapula on sieltä tullut.

Luottamus ja tuki on Martallekin tärkeää. Kun hän kysyy Ileltä neuvoa, hän voi luottaa siihen, että vastaus on objektiivinen ja fiksu.

– Ile ei ole puolueellinen mihinkään tiettyyn suuntaan. Jotain viisasta hän sanoo yleensä aina, Martta antaa tunnustusta.

Horoskooppimerkki yhdistää

Toisaalta, Martta myöntää hilpeästi, hän usein kuvittelee itse tietävänsä kaikesta kaiken.

– Se on sellainen hieno lahja, mistähän olen senkin perinyt?

– Skorpioneilta, Ile vastaa ja jatkaa:

– Me molemmat olemme skorpioneja, samoin kuin nuorempi poikani Elias ja ainoa lapsenlapseni Eino. Scorpions rules.

– Ei yhtään isoegoisia ihmisiä! Martta heittää.

– Ei, ei yhtään. Ollaan tosi nöyriä ja vaatimattomia, Ile vitsailee.

”Vanhempien ero vahingoittaa lapsia aina. Mutta siitä myös toivutaan.”

Huumorintaju on yksi Ilen ja Martan suhteen kivijaloista. Se on taustalla silloinkin, kun toinen piikittelee toista siisteysintoilijaksi, perfektionistiksi tai huonoksi häviäjäksi. Traumoja ei tässä suhteessa tunnu olevan, tai ainakin ne on hyvin käsitelty.

– Vanhempien ero vahingoittaa lapsia aina, menee se käytännössä miten hyvin tahansa. Mutta siitä myös toivutaan, Ile sanoo.

– Pahimmassa tapauksessa ei toivuta, mutta meillä kyllä toivuttiin tosi hyvin, loppujen lopuksi.

Artikkeli on julkaistu alun perin Annassa 49/2015.

Lue myös:

Näin selviät vanhempiesi avioerosta aikuisiällä

Miten isän tyttö pärjää elämässä?

Voice of Finland -laulajien isä Pentti Hietanen: ”Miksi lapsi kannattaa painostaa soittotunnille”