Julkkikset

Nasima Razmyar ei paljasta huonoja hetkiään edes vanhemmilleen tai lapsilleen: ”Vain mieheni saa nähdä heikkouteni”

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar ei halua paljastaa huonoja hetkiään julkisesti ja suojelee niiltä myös vanhempiaan ja pieniä lapsiaan. Heikkona hänet saa nähdä vain aviomies Johan. 

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
Mirva Kakko

Nasima Razmyar on Helsingin apulaispormestari. Hän toivoo saavansa työssään jatkokauden ensi vuoden vaalien jälkeen.

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar ei halua paljastaa huonoja hetkiään julkisesti ja suojelee niiltä myös vanhempiaan ja pieniä lapsiaan. Heikkona hänet saa nähdä vain aviomies Johan. 

”Hymyilen paljon, ja monien silmissä olen myönteinen ihminen. Mielestäni olen pikemminkin pessimismiin taipuvainen, olen aina hiukan varuillaan tai huolissani.

Vanhempani ovat afgaaneja, ja tulimme Suomeen pakolaisina Moskovan kautta, jossa isä oli ollut suurlähettiläänä. Olin kahdeksanvuotias, ja perheeni oli menettänyt kaiken, kotinsa ja asemansa. Opin, että mikään ei ole varmaa, kaikki voi muuttua hetkessä.

Hymyily on aitoa minua, ja se on tavallaan selviytymisstrategiani. Tiedän, että saan ihmisiltä enemmän, jos olen positiivinen. Asiat etenevät parhaiten hyvän kautta.”

”Oloni oli ristiriitainen, kun palasin töihin pienen vauvan äitinä”

”Itsekkäin puoleni purkautuu eniten kotona, ja aviomieheni Johan joutuu kestämään väsyneet töksäyttelyni.

Yritän opettaa hyvien tekojen tärkeyttä myös lapsilleni, ja olen iloinen ja ylpeä, että nelivuotias poikamme Jonas käyttäytyy todella hyvin. Uskon, että lapset oppivat parhaiten mallin kautta.

Kuopuksemme Jacob syntyi viime elokuussa, ja jotkut ovat pitäneet itsekkyytenä sitä, että palasin töihin jo tammikuussa.

Täytyy myöntää, että oloni oli ristiriitainen, kun mieheni jäi kotiin viisikuukautisen vauvan ja kolmevuotiaan Jonaksen kanssa. Iloitsin työkaverien näkemisestä, mutta toisaalta ajatukset karkasivat välillä lapsiin.

Jatkoin imettämistä aluksi, ja Johan kuljetti vauvaa luokseni syömään kesken työpäivän. Tilanne helpottui, kun vauva täytti puoli vuotta ja siirryimme pulloruokintaan.

Sitten tulivat pandemiarajoitukset ja etä­työt, ja yritin löytää makuuhuoneesta vapaata tilaa videopalaverille. Alkuvuosi oli melkoista säätämistä ja häilyviä tunteita.

Tämä oli meidän ratkaisumme. Syksyllä molemmat pojat menevät hoitoon ja myös Johan palaa töihin.”

Nasima Razmyar sanoo, että hänen selviytymiskeinonsa vaikeissa tilanteissa on yksinkertainen: eläminen hetki kerrallaan ja yön yli nukkuminen.
Nasiman selviytymiskeino vaikeissa tilanteissa on yksinkertainen: eläminen hetki kerrallaan ja yön yli nukkuminen.

”Rakkaimman ihmisen seurassa voi olla heikko”

”En ole koskaan itkenyt julkisesti oman pahan mielen takia, mutta liikutuksesta tai onnesta voin herkistyä.

Itsetuntoni on kohdallaan. Olen enemmän vahva kuin heikko enkä mielelläni paljasta huonoja hetkiäni. Suojelen lapsiani ja jopa vanhempiani, vain mieheni saa nähdä heikkouteni.

Kaikkien tunteiden näyttäminen kuuluu hyvään parisuhteeseen. Lasten kanssa ollaan jämäkästi, mutta rakkaimman ihmisen seurassa voi olla heikko. Arvostan sitä, että myös Johan uskaltaa paljastaa minulle haavoittuvuutensa.

Selviytymiskeinoni vaikeina hetkinä on hyvin yksinkertainen: Täytyy jaksaa hetki kerrallaan iltaan asti, yrittää saada unen päästä kiinni ja nukkua yön yli. Seuraava päivä on aina parempi.”

Luit juuri lyhennelmän Annan 33/2020 kansijutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Nasiman työpaikkaa, Helsingin kaupungin johtoa on moitittu mediassa ristiriidoista ja huonosta johtamistavasta – miten Nasima kommentoi tätä? Millaisia ovat kurinalaisena tunnetun kahden pienen lapsen äidin nautinnot ja vapauden hetket? Millaisissa asioissa paljon rohkeita tekoja tehnyt Nasima on varovainen? Lue Nasiman koko haastattelu numerosta 33/2020 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!

X