Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala: "Havahduin siihen, että olen narsisti"
Ihmiset ja suhteet

Kirjailija Heini Junkkaala: ”Havahduin olevani narsisti”

- On hyvä myöntää, että meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä, sanoo näytelmäkirjailija Heini Junkkaala. Hän on kirjoittanut näytelmän, jossa pohtii aihetta narsistin näkökulmasta. Narsismi on laaja käsite, on lieviä narsistisia piirteitä ja toisessa ääripäässä sairaalloinen diagnoosi, vakava narsistinen häiriö.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Colourbox ja Tuomo Manninen / Suomen Kansallisteatteri

Miksi kiinnostuit narsismista?

– Havahduin omiin narsistisiin piirteisiini riideltyäni muutama vuosi sitten kovasanaisesti puolisoni kanssa. Tajusin, että tarve tulla nähdyksi ja saada arvostusta vaikuttaa häiritsevän paljon toimintaani ja elämääni. Koin myös, että minun ongelmani ja iloni dominoivat liikaa parisuhdettani ja nousevat herkästi puolisoni asioita tärkeämmiksi. Oma narsismini teki minut niin surulliseksi, että se pakotti tutkimaan aihetta tarkemmin.

Lue myös: Hallitseeko kotonasi narsisti?

Millä tavoin narsistiset piirteet ovat häirinneet sinua?

– Käytän mielestäni kohtuuttoman paljon aikaa ja energiaa sen miettimiseen, mitä muut ajattelevat minusta. Sen ajan voisi käyttää paremminkin, esimerkiksi miettimällä, mitä voisin tehdä toisten ihmisten hyväksi.  Tunnistan myös ajoittain ilmenevän tyhjyyden ja minättömyyden kokemuksen, joka on suorassa suhteessa nähdyksi tulemisen tarpeeseen.

Lue myös: Narsistin pauloissa

Mitä hyötyä narsistisista piirteistä voi olla?

Heini Junkkaala. Kuva: Tuomo Manninen/Suomen Kansallisteatteri– Narsistinen ihminen voi olla hyvin karismaattinen,  mikä auttaa häntä saamaan tahtonsa läpi ja asiansa perille.  Koska narsistia piinaa jatkuva tyytymättömyys itseään kohtaan, hän on usein kunnianhimoinen ja vaativa – ja saa siksi paljon aikaiseksi.

On tärkeä muistaa, että narsismi on liukuma, samoin kuin seksuaalisuuskin. Sitä esiintyy ihmisissä hyvin eriasteisena.  Yhtenä ääripäänä on tietenkin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen, jonka sairaus voi pahimmillaan olla tappava. Kaikilla meillä on tarve tulla nähdyksi. Tämä on inhimillinen perustarve eikä sinällään tee kenestäkään narsistia. Ongelma syntyy silloin, jos ihminen itse tai hänen läheisensä kokevat, että huomion ja ihailun nälkä on ihmisessä kyltymätön.

Kysymystä  ”oletko narsisti” käytetään psykologisissa testeissä. Ahtaimman tulkinnan mukaan ihminen, joka vastaa olevansa narsisti, ei ole sitä ainakaan kaikkein vakavimmassa mielessä.

Miten voi erottaa aidon ideologian palon narsismista?

-Mielestäni maailmassa on kahdenlaista esilläoloa. Tärkeäksi ja etualalle voi nousta joko asia tai sitten puhujan oma ego. Jälkimmäisessä  asia jää sivuun ja  esiintymisellä halutaan vain pönkittää puhujan persoonaa. Näiden kahden erottaminen ei aina ole helppoa, mutta uskoakseni on mahdollista oppia tunnistamaan, milloin ihmisessä puhuu ego, milloin kyseessä on vilpitön tarve välittää tärkeä asia tai muuttaa todellisuutta paremmaksi.

Kun olen yrittänyt tehdä havaintoja narsismista, olen tullut onneksi tehneeksi paljon havaintoja myös epänarsistisesta puheesta ja käytöksestä.  Ilokseni olen saanut huomata, että ympärilläni on määrättömästi ihmisiä, joilla on vilpitön halu keskittyä itsensä sijaan muihin ihmisiin.

Mitä uutta olet oppinut narsismista?

-Asian pohtiminen on vahvistanut käsitystäni siitä, että narsismi ei ole itserakkautta. Pikemminkin narsismi on kyvyttömyyttä rakastaa itseään, taustalla on aina syvää tyhjyyden ja häpeän tunnetta.

Narsismissa on kyse ongelmista sosiaalisissa tilanteissa. Tietyt hankalat piirteeni ovat edelleen olemassa, mutta pystyn säätelemään käyttäytymistäni hetkittäin hiukan paremmin kuin ennen. Jos olen aikeissa ottaa liikaa tilaa omille huolilleni, niin joskus osaan jo pysähtyä ja toimia toisin. Yritän opetella kuuntelemaan enemmän toisia ihmisiä ja siirtämään oman minäni syrjään.

Kaikissa kipeissä aiheissa on myös tragikoomisuutta, jos niitä havainnoi kyllin läheltä ja tarkasti. On hyvä myöntää, että meissä jokaisessa on narsistisia piirteitä.

Heini Junkkaalan kirjoittama näytelmä Olipa kerran minä, ensi-ilta Kansallisteatterissa 25.11.

Lue myös Narsistin lapsen tarina

X