Näyttelijä Antti Reini voimaantuu metsässä: ”En ole koskaan elänyt odotusten mukaan”

Metsässä liikkuminen antaa Antti Reinille inspiraatiota näyttelijän, muusikon ja kirjailijan töihin. Toisaalta metsä ei kysele ammatin tai statuksen perään. – Luonto ottaa minut vastaan sellaisena kuin olen.

”Metsä on aina ollut minulle tärkeä, mutta nykyään se avautuu eri tavalla kuin nuorempana. Metsä on kuin hyvä kirja, joka aukeaa ajan kanssa. Ulottuvuudet löytyvät.

En odota enkä vaadi metsältä mitään, vaan pyrin ottamaan sen vastaan sellaisena kuin se on. Se tukee elämäntapaani. En halua muutenkaan suorittaa mitään, miksi siis menisin metsään suorittamaan jotain?

Läheltäkin löytyy uutta

Nykyään ehdin viettää harmittavan vähän aikaa talossani Heinävedellä, mutta myös kotini Uudellamaalla on peltojen ja metsien ympäröimä. Se tyydyttää ja rauhoittaa olemistani.

Vaikka asun maaseutumaisemissa, välillä tulee puhdas tarve lähteä metsään. Käyn siellä fillaroimassa, ja mieluummin juoksen metsäpolkuja kuin asfaltilla. Kävelylläkin siirryn polulta sivuun ja katselen, mitä vastaan tulee.

Nautin metsissä olemisesta myös joidenkin ystävieni kanssa. Jokainen kokee luonnon omalla tavallaan, mutta silti jonkinlainen yhteinen kokemus syntyy.

Käyn paljon lähimetsissäni, joissa on myös hienoja järviä. Silloin tällöin samoilen Espoon Nuuksiossa. Helsingin Keskuspuistokin on hieno paikka. Se on puistomaisempaa metsää, mutta viihdyn siellä hyvin. Keikkamatkoilla tykkään öisin pysähdellä tien varteen ja vain olla ja kuunnella metsää. Koillis-Suomen erämaita halkovilla teillä ne hetket ovat joskus tuntuneet hyvinkin maagisilta.

Lähimetsästäkin löytyy joka päivä jotain uutta. Mikään ei toistu tai tapahdu kahteen kertaan, siksi metsän kuvaaminen on periaatteessa mahdotonta. Sitä voi kuvata vain pieninä, rajattuina otoksina hetkistä, jotka eivät koskaan toistu.

Metsä on todellinen peili

Metsässä elämä ja kuolema ovat läsnä samanaikaisesti. Esimerkiksi kaatuneen puun runkoon on välittömästi tarttunut uusi elämä. Metsä saa miettimään, mitä me olemme, kun olemme osa tätä kaikkea.

En ole oikeastaan koskaan elänyt niiden määreiden mukaan, joita minulta on odotettu. En käynyt koulujani loppuun, erosin kirkosta jo teini-iässä, armeijakin jäi väliin enkä ole koskaan halunnut naimisiin. Luonnolle on samantekevää, mikä on ihmisen yhteiskunnallinen status tai ammatti. Se ottaa minut vastaan sellaisena kuin olen. Se on hienoa ja voimaannuttavaa.

Koko ihmiskunnan kannattaisi mennä hetkeksi takaisin metsään, todelliseen peiliinsä, katselemaan sinne jättämiään jälkiä. Metsästä on tullut monille pelottava ympäristö, jonne mennään vain järjestetyille retkille. Villieläimetkin sieltä pitäisi jo monien mielestä poistaa.

Lintujen laulua puhelimessa

Metsä tuo minulle kirjoittamiseen inspiraatiota, musiikkiin rajattomasti upeaa ääntä, kontrasteja, valoja ja tuoksuja, jotka konkretisoituvat erilaisiksi muodoiksi ja tarinoiksi. Metsä on täynnä mielenkiintoisia kokonaisuuksia ja pieniä yksityiskohtia. Useimmiten kuljen kuin Liisana Ihmemaassa.

Puut ovat mielestäni kauneimmillaan rospuuton aikaan, lehtien pudottua, puun ollessa paljas. Vahvassa lehdessä olevat puut elävät kuin karnevaaliaikaa, ne pukeutuvat mahtaviin vaatteisiin, ja syksyisin vaatteet saavat vielä uuden stylen värinkin. Lehtien pudottua pois näkee puun oikean olemuksen: onko se suora, vino, väkkärä, käkkärä, yksinäinen vaiko rykelmässä viihtyvä sosiaalisempi yksilö.

Asuessani ensimmäisiä vuosia Heinävedellä nauhoitin keväisin puhelimeeni lintujen laulua. Kun sitten lähdin reissuun, ulkomaillekin, saatoin kuunnella niitä äänityksiä hotellihuoneessa. Tunnistan huonosti lintujen ääniä, enkä tiedä edes kaikkien pikkulintujen nimiä. Minulle bongaaminen ja tunnistaminen ei ole tärkeää. Toisaalta, kun kuulen mielenkiintoisen äänen, menen jonnekin linnunlaulusivustolle ja etsin kyseisen tsirpsittäjän nimen.

Suunnitelmissani on tehdä tietoisempi ja pidempi retki metsään. Pyydän jotain kaveriani ajamaan minut ison erämaan reunalle ja sovin, että minut tullaan hakemaan kahden viikon päästä tietystä paikasta. Sitten lähden kulkemaan erämaan läpi.”