Näyttelijä Eero Ritala: ”Avovaimoni on aivan ihana nainen”

Näyttelijä Eero Ritala, 35, toivoo iän karttuessa saavansa pahistenkin rooleja. Juuri nyt hän on tyytyväinen paitsi työ- myös yksityiselämäänsä, sillä suhde avovaimoon kukoistaa. – Hän on aivan ihana nainen!

Ystävällinen ja hauska ihminen, jolla on miellyttävä puheääni – sellaiselta Eero Ritala vaikuttaa rooliensa perusteella, eikä kuva petä tavatessamme. Eero saapuu Helsingin Hakaniemessä sijaitsevaan Café Talo -ravintolaan iloisesti hymyillen ja tervehtii tiskin takana olevaa tarjoilijaa kätellen: kiva nähdä taas.

Eero asuu parin korttelin päässä Siltasaaressa, joten tänne on helppo tulla. Tuttujakin näkee täällä usein. Tapaaminen on sovittu kätevästi illan jalkapallo-otteluiden väliin, sillä MM-kisat kiinnostavat Eeroa.

– Pelasin kouluikäisenä jalkapalloa kuten isoveljenikin, mutta olin mukana myös nuorisoteatterissa. Jälkimmäinen vei voiton, hän muistelee.

Teatterikorkeakouluun Eero pääsi toisella yrittämällä. Sitä ennen hän ehti toimia erityisopettajan avustajana.

– Jos en jostain syytä olisi näyttelijä, olisin varmaankin hyvä erityisopettaja.

Hakaniemi asuinpaikkana sopii Eerolle hyvin, sillä se on kaupungin sykkeessä.

– Asuin lapsuuteni Helsingin liepeillä, ”ei missään”. Ikkunasta näkyi Kehä III:n sisäpuolelle, mutta kaupunkilaisten mielestä olin maalta, hän vitsailee.

”Miesten pitää lopettaa hyssyttely”

Tilaamme lasit punaviiniä ja puhumme vielä hetken jalkapallosta ja videotuomaroinnista. Kun on avointa tarkkailua, virheet vähenevät, Eero pohtii.

Sama pätee myös näyttelijöiden ja ohjaajan väliseen yhteistyöhön. Eero piti Venla-gaalassa viime tammikuussa koskettavan puheen, jossa hän otti kantaa alalla olevaan seksuaaliseen häirintään. Eeron mukaan miesten pitää lopettaa hyssyttely ja puuttua häirintään aina, jos sitä havaitsee: ”Tasa-arvo on pelkästään hyvä asia. Se ei ole keneltäkään pois, se on ihmisarvokysymys.”

– Se oli erittäin harkittu ja valmisteltu puhe. Uskon, että jokainen voi vaikuttaa omilla valinnoillaan ja toimillaan. Minulle pyrkimys tasa-arvoon on perua jo kotoa. Rehtoriäitini oli nuorena vaihto-oppilaana San Franciscossa, ja hän oli koulun ainoa valkoihoinen, joten erilaisuuden kokemus oli hänelle tuttu.

Eeron lapsuus oli keskiluokkaisen turvallinen. Isä ja äiti ovat olleet yhdessä yli neljäkymmentä vuotta. Kohtelias käytös ja ystävällisyys ovat kodin peruja. Nämä arvot tuntuvat säteilevän myös Eeron ulkoisesta olemuksesta.

– Minulla on lempeät kasvot, joten pahiksen rooleja ei ole juuri tarjottu, hän sanoo naurahtaen.

– Ehkä niitä tarjotaan, kun ikää kertyy lisää. Olen päättänyt vanheta tyylikkäästi, ehkä se toimii.

”Nykyisin mietin vähemmän, mitä muut minusta ajattelevat”

Monissa Eeron rooleissa on ollut koomisuutta, ja se sopii hänelle. Hän pitää huumorista, jopa huonosta, mutta on kotonaan myös synkemmillä tunnealueilla.

– Olen optimistinen ja herkästi innostuva mutta yhtä lailla vakava ja surun äärellä viihtyvä.

Hän kertoo esimerkiksi nauttivansa hyvinkin rankoista elokuvista, sillä taiteessa voi ahdistua ja surra turvallisesti.

Eero voisi viettää tänä vuonna kymmenvuotistaiteilijajuhliaan. Kokemus on lisännyt ammattitaitoa ja tuonut itsevarmuutta.

– Minulla on aina ollut hyvä itsetunto, mutta uraa aloitellessani olin tietysti epävarmempi kuin nyt. Nykyisin mietin vähemmän ja vähemmän, mitä muut minusta ajattelevat. Olen oppinut hyväksymään, että maailma muuttuu koko ajan. Kirjailija Jukka Viikilä on kirjoittanut: ”Parhaat ystäväni muuttavat nauraen mielipiteitään”. Siihen minäkin pyrin.

”Avovaimoni on ihana nainen”

Eero haaveilee monipuolisista rooleista mutta sanoo olevansa iloinen siitä, kuinka paljon on jo saanut tehdä.

– Ohjaamisestakin olen joskus haaveillut, mutta sen aika ei ole vielä. On paljon opittavaa ja kiinnostavia rooleja jo sovittunakin.

Hän on tyytyväinen siihen, että töitä on riittänyt, ja erityisesti siihen, että yksityiselämässäkin on kaikki kohdillaan.

Punaviinilasi on tyhjentynyt ja Eero tekee lähtöä kotiin, jossa odottaa avovaimo. Lapsia parilla ei ole, mutta suhde on jatkunut jo kolmisen vuotta. Käy ilmi, että puoliso on samalla alalla. Nimeä Eero ei silti halua mainita.

– Hänellä on omat juttunsa, minulla omani. Mennään toistaiseksi näin – mutta hän on aivan ihana nainen!