Julkkikset

Näyttelijä Eeva Litmanen on oppinut, ettei karjalainen temperamentti ole pelkästään iloisuutta: ”Raivostun herkästi ja päästelen suustani sammakoita”

Pari vuotta sitten näyttelijä Eeva Litmanen tutustui isänsä karjalaisen suvun historiaan. Sukuaan tutkiessaan hän ymmärsi, että karjalaisuus on muutakin kuin iloisuutta. – En voi väittää olevani mitenkään tasapainoinen tai rauhallinen ideaali-ihminen.

Teksti:
Annan Toimitus
Kuvat:
 Niclas Mäkelä

– Tiedän, että minua on joskus työyhteisöissä pidetty hiukan hankalana ja tuittupäänä.

Pari vuotta sitten näyttelijä Eeva Litmanen tutustui isänsä karjalaisen suvun historiaan. Sukuaan tutkiessaan hän ymmärsi, että karjalaisuus on muutakin kuin iloisuutta. – En voi väittää olevani mitenkään tasapainoinen tai rauhallinen ideaali-ihminen.

Kesämökki on tärkeä asia Eeva Litmaselle. Myös menneenä kesänä hän oli paljon mökillään Lohjan seudulla.

– Luonto tasapainottaa mieltäni. Olen rentoutunut, levännyt ja saanut tutustua entistä paremmin itseeni sekä aikuiseen tyttäreeni Karoliinaan.

Eevan mökki on uusi, mutta hän mökkeili paljon jo miehensä Heikki Lammen eläessä. Heikki kuoli kolme vuotta sitten, ja Eeva päätyi luopumaan omasta osuudestaan yhteisestä kesäpaikasta Kirkkonummella.

– En osannut enää nauttia olostani siellä, en päässyt eroon surustani. Uudella mökillä on helpompi olla, koska siellä ei ole seurana liikaa yhteisiä muistoja.

Kesämökki ja sitä ympäröivä luonto ovat tuntuneet Eevasta erityisen tärkeiltä ahdistavan koronakevään jälkeen. Aivan kuin luonto röyhistelisi rintaansa ja haluaisi osoittaa, kuinka arvokas se on.

– Kun kävelen sienimetsässä, olen onnellinen ja ajattelen, että elämä jatkuu. Toivottavasti osaamme suojella ympäristöämme entistä paremmin.

Eeva Litmanen: ”En voi väittää olevani mitenkään tasapainoinen tai rauhallinen ideaali-ihminen”

”Tein joitakin vuosia sitten kirjan Surun suistama suku. Siitä syntyi myös näytelmä, jonka kirjoitin yhdessä Taina Westin kanssa. Viimeistelimme sitä mieheni kuoleman jälkeen, surun keskellä. Se oli kiinnostavaa ja myös hyvää terapiaa. Tutustuin isäni suvun historiaan ja opin ymmärtämään paremmin itseäni. Runonlaulaja Larin Paraske oli isoisäni äidinäiti, ja tunnen olevani hyvin vahvasti karjalainen.

Olen aina ollut utelias, kiinnostunut ja kärsimätön, en lainkaan kiltti tyttö. Raivostun herkästi ja sanon vastaan kovaäänisesti ja päästelen herkästi suustani sammakoita. Sukuani tutkiessani ymmärsin, että karjalainen temperamentti ei ole pelkästään iloisuutta.

Tiedän, että minua on joskus työyhteisöissä pidetty hiukan hankalana ja tuittupäänä. Erästäkin meikkaajaa oli kuulemma varoiteltu, että yritä olla ripeä, sillä Eeva voi hermostua herkästi. Ikä on onneksi hieman rauhoittanut minua, mutta varaa olisi yhä. En voi väittää olevani mitenkään tasapainoinen tai rauhallinen ideaali-ihminen.”

Luit juuri lyhennelmän Annan Tässä iässä -jutusta, jonka on kirjoittanut Sanna Wirtavuori. Jutussa Eeva Litmanen kertoo muun muassa miehensä Heikin kuoleman jälkeisestä surusta, leskeydestä ja koronakevään yksinäisyydestä. Lue koko juttu Annasta 44/2020 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

X