Näyttelijä Elsa Saisio: ”Temperamenttini tulee jo monen sukupolven takaa”

Kun näyttelijä Elsa Saisio sukelsi syvälle helsinkiläisten naisten menneisiin vuosikymmeniin, hän kohtasi myös oman sukunsa naisten surullisia tarinoita – ja läjän edesmenneelle isälleen osoitettuja ihailijakirjeitä.

Margarita, raakana ja suolareunuksella. Vain tequilaa, cointreauta ja limemehua. Näyttelijä Elsa Saision, 37, lempidrinkki on pysynyt samana jo vuosia. Joskus hän pyytää näyttelijämiestään Timo Välisaarta valmistamaan sellaisen tarkoitusta varten ostetulla shakerilla perheen kotona Kalliossa. Kovin usein tätä ei ole kuitenkaan tapahtunut viime aikoina. Elsalla on takanaan suuri rutistus, produktio, joka on vienyt hänet syvälle helsinkiläisten naisten menneisyyteen.

”Nyt ymmärrän paremmin omaa luonnettani”

Elsa palasi menneisiin vuosikymmeniin ajellessaan viime jouluna Madeiran sumuisilla ja koukeroisilla teillä äitinsä, kirjailija ja ohjaaja Pirkko Saision kanssa. Ajomatkoilla he puhuivat Pirkon, tämän äidin ja äidinäidin menneisyydestä.

– Sain paljon uutta tietoa omista juuristani ja huomasin, että en tiennyt isoäidistäni tai hänen äidistään aiemmin juuri mitään.

Kuunnellessaan äitinsä kertomuksia Elsa ymmärsi, että joillakin hänen omilla piirteillään on paljon pidemmät juuret kuin hän oli kuvitellut.

– Nyt ymmärrän paremmin omaa luonnettani: minulla on lyhyt pinna, tunteet tulevat todella nopeasti ja vahvoina. Se temperamentti tulee jo monen sukupolven takaa – naiset suvussani myös ennen minua ovat olleet äkkipikaisia luonteeltaan. Nyt näen saman piirteen tyttäressänikin.

Ajatus lauluja, monologeja, dialogeja, valokuvia ja valotaidetta yhdistävästä konsertista syntyi viime syksynä. Konserttia varten Elsa luki arkistotekstejä, novelleja ja omaelämäkertoja, joiden perusteella hän rakensi esitykseen draamallisen kaaren aina 1900-luvun alkuvuosista tähän päivään. Erityisesti elantoaan prostituutiolla 1930-luvulla ansainneiden naisten tarinat tuntuivat koskettavilta, ja Elsa kirjoitti aiheesta esitykseen yhden monologin.

– Sen kaiken materiaalin käsittelyn jälkeen minulla oli viikon verran fyysisesti paha olo. Tarinoihin liittyvät vastenmielisyys, surkeus ja epätoivo menivät uniini.

”Isän kohtalo oli onneton”

Materiaaleja tutkiessaan Elsa löysi myös yllättäen muistoja vuonna 2006 kuolleesta näyttelijäisästään Harri Hyttisestä. Harri tuli tunnetuksi jo lapsena Naapurilähiö-televisiosarjasta ja oli aikansa lapsitähti 1970-luvun alussa.

– Äitipuoleni oli säilönyt ison laatikollisen isälleni osoitettuja, nuorten helsinkiläistyttöjen kirjoittamia ihailijakirjeitä. Tein niiden perusteella tekstin, joka kuvasi sitä aikakautta ja fanikulttuuria.

Elsan omat muistot 54-vuotiaana menehtyneestä isästään ovat hyvin alkoholinhuuruisia.

– Isän kohtalo oli onneton, sillä hän joi itsensä hengiltä. Minun mielestäni hän eli menetetyn elämän. Tunnen surua siitä, että hän hukkasi kaiken alkoholiin.

Toisaalta monet Harrin opiskelijakaverit teatterikoulusta muistavat hänen olleen nuorena iloinen ja innokas näyttelijälupaus.

– Fanikirjeitä lukiessani pääsin jotenkin kurkistamaan siihen, millainen hän on ollut nuorena: söpö nuori poika ja helppo ihastumisen kohde.

Tärkeät juuret

Elsa on neljännen polven kalliolainen. Hän asuu perheensä kanssa samassa kerrostaloasunnossa, johon hän muutti neljän kuukauden iässä. Elsan vanha huone on nyt hänen omilla lapsillaan. Menneiden aikojen niukka elämä on saanut Elsan pohtimaan materiaalista yltäkylläisyyttä, jossa nykypäivänä eletään.

– Välillä tuntuu, että omat lapset ja heidän kaverinsa ottavat kaiken yltäkylläisyyden ja lomamatkat itsestäänselvyyksinä. Joskus poikani nurisi siitä, ettei saanut jotain haluamaansa tavaraa. Kerroin hänelle lukeneeni juuri naisesta, joka ei ollut saanut koskaan yhtään joululahjaa. Poikani mielestä se oli aivan kamalaa.

Omille lapsilleen Elsa haluaa viedä eteenpäin niitä arvoja, joita hän on saanut omalta äidiltään: vastuunkantoa ja suoraselkäisyyttä.

– Haluan opettaa lapsilleni sosiaalista omaatuntoa ja ymmärrystä siitä, että aina ei pitäisi ajatella, mitä itse saa ja hyötyy kaikesta. On tärkeää ymmärtää olevansa osa yhteisöä ja pohtia, mitä itse voisi tehdä muiden hyväksi.