Julkkikset

Näyttelijä Jessica Grabowsky on yksi Suomen Me too -pioneereista: ”Asiat ovat menneet parempaan suuntaan”

Elokuva-alan ongelmista ensimmäisten joukossa kertonut näyttelijä Jessica Grabowsky liikuttuu ajatellessaan kokemaansa empatiaa viime aikojen kuvauksissa.

Teksti:
Sanna Wirtavuori
Kuvat:
Sampo Korhonen

– Rakastan kaikkia sosiaalisia sumplimisia.

Elokuva-alan ongelmista ensimmäisten joukossa kertonut näyttelijä Jessica Grabowsky liikuttuu ajatellessaan kokemaansa empatiaa viime aikojen kuvauksissa.

Jessica Grabowsky, Suomenruotsalainen savolaistyttö.

Jessica, 40, naurahtaa määritelmälle ja myöntää, että hän on syntynyt Siilinjärvellä. Perhe asui siellä vaatealalla työskentelevän isän työn vuoksi muutaman vuoden ajan, mutta muutti Helsingin seudulle, Nummelan kautta Tuusulaan, kun Jessica oli vuoden ikäinen.

– Mielestäni olen kotoisin Tuusulan Riihikalliosta, ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat sieltä. Isäni on paljasjalkainen helsinkiläinen, ja hän vitsailee minulle syntymäpaikastani.

Jessican ensimmäinen koulu oli pieni punainen talo Tuusulassa metsän keskellä. Se oli ruotsinkielinen, ja oppilaita oli vain muutama kymmenen. Kahden luokan oppilaat olivat samassa huoneessa.

Nyt Jessica asuu Helsingin Kalliossa, ja kohtaamme pikku kahvilassa lumisen Brahenkentän lähellä. Kahvila Brahe on monille paikallisille rakas, ja Jessica kehuu 76-vuotiaan Hillevi Kinnusen leivonnaisia sekä rempseää tyyliä.

– Tämä on kuin pala italialaisuutta. Miljöö on rennosti sekatyylinen, ja tarjoilu ja tarjottavat ovat täydellisiä.

Jessica Grabowsky on ollut aina freelance-näyttelijä, ja se sopii hänelle. Hän on tehnyt paljon töitä myös Ruotsissa.

– Nyt moni työ on peruuntunut koronan vuoksi, ja Ruotsiin on jo vähän ikävä. Tukholma on minulle melkein kuin toinen kotikaupunki.

Jessica Grabowsky: ”Asiat ovat menneet parempaan suuntaan, ja toivottavasti sama kehitys näkyy muillakin aloilla ja työpaikoilla”

Jessica Grabowsky muistetaan vuosien takaa hienosta roolista Aku Louhimiehen 8-pallo-elokuvassa. Sittemmin hän on myös puhunut avoimesti naisnäyttelijöiden kohtelusta, epävarmuudesta ja ohjaustavasta, joka sai hänet tuntemaan olonsa turvattomaksi.

– Keskustelusta on ollut hyötyä. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan, ja toivottavasti sama kehitys näkyy muillakin aloilla ja työpaikoilla.

Jessican mielestä on tärkeää ymmärtää, milloin näyttelijällä tulee raja vastaan esimerkiksi fyysisen jaksamisen tai alastomuuden suhteen.

– Hyvä lopputulos on kaikkien etu, eikä se synny ajattelemalla, että taiteen kuuluu tulla aina ensin, hän sanoo.

Jessican mukaan ohjaajat ja tuottajat ovat vihdoin alkaneet ymmärtää, että ollakseen parhaimmillaan näyttelijän täytyy uskaltaa olla herkkä ja avoin. Se onnistuu, kun olosuhteet ovat turvalliset ja inhimilliset.

– Kynnys on madaltunut, ja asioista voidaan nykyisin puhua. Esimerkiksi Viivi Huuskan ohjaaman Kullannuput-sarjan kuvauksissa oli niin suuri määrä empatiaa, että melkein liikutun, kun ajattelen sitä. Siellä sai näyttää väsymyksensä, ja kaikki asiat, myös intiimeihin kohtauksiin liittyvät jutut, sovittiin avoimesti ja etukäteen.

Ruotsissa budjetit ovat tuotannoissa isompia, ja siellä näyttelijä on suurempi stara kuin Suomessa.

– Näyttelijät myös käyttävät asemaansa vaatimalla asioita. He ovat parempia asettamaan rajat, ja se suodaan heille. Suomessa me olemme kaikki samalla viivalla, mikä on hieno asia, mutta se voi estää vaatimasta asioita, jotka parantaisivat olosuhteita ja sitä kautta näyttelemistä. Meillä on hieman sellainen kulttuuri, että ei saa olla hankala ja pitää jaksaa vaikka hammasta purren, Jessica Grabowsky sanoo.

”Jollakin tapaa on ollut jopa mukavaa, että elämä pakosti rauhoittui koronan vuoksi”

Korona on nostanut monia itsestään selviä asioita arvoon myös Jessican elämässä.

– Olen erityisen kiitollinen lapsen päiväkodista ja ravintoloista ja kavereista ja työstä sinänsä. Olin eilen ystävien kanssa kävelyllä, ja kaikki lähettivät sen jälkeen viestejä toisilleen, että ihanaa kun olette olemassa. Syksyllä ehdin käydä muutaman kerran teatterissa, ja sehän oli täyttä juhlaa.

– Olen aina ollut vähän huithapeli enkä mikään järjestysihminen, mutta nyt olen yllättäen innostunut rutiineista. Aloitin esimerkiksi pilates-haasteen. Se rytmittää päivää ihanasti ja antaa onnistumisen tunteen.

Haasteessa tehdään joka aamu 15 minuutin pituinen ohjelma, ja Jessica on onnistunut jatkamaan pientä elämänmuutosta jo kaksi kuukautta.

– Rutiinit rytmittävät elämää. Jollakin tapaa on ollut jopa mukavaa, että elämä pakosti rauhoittui koronan vuoksi. Olen saanut olla hyvällä omallatunnolla kotona.

Jos Jessica Grabowsky ei olisi näyttelijä, hän työskentelisi varmaankin hoivatyössä, ehkä shiatsuhierojana.

– Olen myös hyvä auttamaan ja johdattamaan samanhenkisiä ihmisiä tekemään yhdessä töitä. Rakastan kaikkia sosiaalisia sumplimisia, hän sanoo.

Korona-aikana hänestä ei ole kehkeytynyt karjalanpiirakan tekijää, mutta sen sijaan kukkien ja taimien kasvatus nousi uusiin sfääreihin.

– Viime keväänä minulla oli keittiössä esimerkiksi daalian juurakkoja, jotka siirsin kesällä kerrostalon pihalle. Niistä oli iloa monille. Kukkien kasvattaminen on ihan parasta.

X