Kari Hietalahti nauttii kahvin ja banaanikakun kantakahvilassaan Etelä-Helsingissä.
Julkkikset

Näyttelijä Kari Hietalahden ja Minnin rakkaustarina alkoi yli 30 vuotta sitten: ”Pitkään suhteeseen ei ole salaisuutta”

Näyttelijä ja käsikirjoittaja Kari Hietalahti, 54, viihtyy vapaa-ajallaan luonnossa. – Rauhassa oleminen on parasta. Esimerkiksi silloin, kun perhokalastan ja seisoskelen virtaavassa joessa, Kari sanoo. Hän on pitänyt yhtä jo yli kolmekymmentä vuotta avovaimonsa Minnin kanssa.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Mirva Kakko/Otavamedia

Sokerileipuri Alenius on ollut samalla paikalla Merikadulla Kaivopuistossa 1980-luvulta al­kaen. Lähistöllä asuva näyttelijä Kari Hietalahti on käynyt täällä useasti ostamassa juhlaherkkuja, eikä aina ole tarvinnut olla juhlakaan.

Kari on asunut samoilla kulmilla jo pitkään, ja 90-luvulla hän oli töissä Kom-teatterissa Kapteeninkadulla. Hän tulee tapaamiseen suoraan tutulta kuntosalilta, jossa hän on käynyt säännöllisesti jo muutaman vuoden.

– Kun läheltä kuoli kavereita ja kun myös lätkäharrastuksesta vinoutunut lonkka alkoi vihoitella, tuli tarve skarpata ja hankin elämäntapavalmentajan, hän kertoo.

Tiukkis Kari ei silti ole. Hän valitsee kahvin pariksi palan banaanikakkua.
– Elämässä pitää olla pullaa ja zeniä.

”Emme vahdi toistemme tekemisiä”

Tv-ohjelmista tutun Kenraali Pancho -nimisen chihuahua-rotuisen koiran lisäksi Karin kotona asuu myös avovaimo Minni (pukusuunnittelija Minna Härkönen), jonka kanssa Kari on pitänyt yhtä jo yli kolmekymmentä vuotta.

– Näin vain on mennyt, ei pitkään suhteeseen salaisuutta ole. Olemme tavanneet jo kouluaikana Savonlinnassa ja kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Olemme aika maanläheisiä tyyppejä, emme vahdi toistemme tekemisiä, hän pohtii.

Pariskunnan poika Sakke on 21-vuotias ja asuu omillaan. Hänestä ei Karin mukaan tule näyttelijää, mutta alan tekniikkapuoli kiinnostaa kuulemma kyllä.

Pariskunta ei ole mennyt naimisiin, ja siihen on selitys:

– Järjestimme aikoinaan Vintiöt-sketsisarjan porukan kanssa kavereille niin karmeita polttareita, etten ole edes uskaltanut ajatella avioitumista. Sen olisi pitänyt tapahtua salaa, niin kova on polttaripelko, hän muistelee.

Kari Hietalahti perheineen vuonna 2006.

Kari Hietalahti perheineen vuonna 2006.

”Jännittäminen kuuluu työhön”

Teatterilavalla suosikkinäyttelijää ei ole nähty moneen vuoteen. Liittyykö se siihen, että hän kertoi parikymmentä vuotta sitten kärsineensä paniikkihäiriöstä?

– Se on vanha juttu, enkä halua tehdä siitä numeroa. Monilla tutuilla näyttelijöillä on sama ongelma. Jännittäminen kuuluu työhön, ja aika auttaa. Paniikkihäiriö johtui stressistä ja siitä, etten tiedostanut asiaa. Kun tiedostaa asian, paranemisprosessi alkaa.

– Minua ei ole nähty teatterissa siksi, koska teen mieluiten tv-sarjoja ja elokuvia, ja niihin olisi vaikea irrottautua pitkistä sitoumuksista, hän kuittaa.

Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos teki aikoinaan jääkiekkoilijanuorukaisesta näyttelijän ja tasoitti savolaisen puhenuotin, mutta varsinainen teatterikoulu Karille oli Kom-teatteri ja sen vanhat konkarit, kuten edesmennyt ystävä ja mentori Pekka Valkeejärvi.

– Kameran edessä työskentelyyn tykästyin Vintiöt-sketsisarjassa, se oli kolmas kouluni, hän listaa.
Erityisen mielellään Kari on mukana luonto-ohjelmissa. Tänäkin talvena hän on lähdössä kollegansa Tommi Korpelan kanssa Saimaalle auttamaan luontokuvaaja Juha Taskista kolaamaan lunta norppien talvipesille.

”Rauhassa oleminen on parasta”

Karilla on kesämökki Enonkoskella, ja hän puhuu Saimaan luonnon puolesta: norppaystävällisestä Hyvä katiska -projektista sekä uhanalaisten kalojen, kuten Saimaan lohen, järvitaimenen ja saimaannieriän suojelusta.

Keisari Aarniona ja Roba-sarjan poliisina tunnettu Kari nähdään tällä hetkellä myös Ihmisen osa -elokuvassa.

Tulevista töistä tärkein on hänen oma pitkä käsikirjoituksensa ja sen valmistuminen elokuvaksi. Aihe on Kerpeikkari, 1800-luvun alussa elänyt suomalainen sarjamurhaaja. Peter Franzén ohjaa elokuvan, kunhan rahoitus vain järjestyy.

– Minua on aina kiinnostanut pahuus, jopa komediassa. Sitä pohditaan tässäkin, aihe on ikävä kyllä ajaton.

Kirjoittaminen on Karille rakas harrastus, ja häneltä on valmistumassa Tommi Korpelan kanssa myös kirja, joka käsittelee toista lempiharrastusta, perhokalastusta. Sydämeltään hän on kuitenkin eniten näyttelijä.

– Otan jokaisen roolini vakavasti ja yritän koko ajan kehittää itseäni. Oli kyseessä lastenelokuva, vakava draama, komedia tai luonto-ohjelma.

Rakkain asia Karin agendalla on luonnonsuojelu.
– Rauhassa oleminen on parasta. Esimerkiksi silloin, kun perhokalastan ja seisoskelen virtaavassa joessa. Se on sopivan yksinäistä puuhaa, on vain minä ja luonto. Silloin olen onnellinen. Se on zeniä.

X