Julkkikset

Näyttelijä Kristiina Halkola hätkäytti pankissa säästövinkillään: ”Virkailija tokaisi, että onhan tuokin tapa elää”

Kristiina Halkola on aina pyrkinyt maltilliseen kulutukseen. Säästämisessä hauskinta on, että välillä voi myös tuhlata.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Kristiina Halkolan kotialbumi, iStock, Unsplash

Kristiina Halkola ajaa 20 vuotta vanhalla autolla, jonka hän osti käytettynä.

Kristiina Halkola on aina pyrkinyt maltilliseen kulutukseen. Säästämisessä hauskinta on, että välillä voi myös tuhlata.

Nuorena perheenäitinä näyttelijä Kristiina Halkola, 77, piti kirjaa perheen tuloista ja menoista. Lukuja listatessaan hän oppi näkemään, mihin raha menee ja mitkä hankinnoista ovat tarpeellisia ja mitkä eivät.

– Tein sitä vuositolkulla, mutta eläkkeellä olen luopunut menojen kirjaamisesta. Silti luvut jäävät päähäni. Koulussa kävin pitkän matematiikan, joten kiinnitän huomiota numeroihin ja lasken ne automaattisesti yhteen.

Ajatus säästämisen tärkeydestä ja siitä, että huominenkin pitää pärjätä, iskostui häneen voimakkaasti lapsuudenkodissa.

– Perheemme taloudellinen tilanne oli hyvin tiukka. Isäni oli työttömänä ja äitini oli perheen elättäjä. Jossain vaiheessa selvisi, että niukkuuden keskellä äiti oli onnistunut säästämään muutamia satasia. Silloin ymmärsin, että juuri niin piti toimia.

Kristiinalla on nuoresta pitäen ollut kaksi tiliä, joista toiselle hän laittaa rahaa sivuun.

– Jos tienaan 100 euroa, laitan siitä 10 euroa säästöön. Vaikka kyse olisi pienestäkin summasta, sen tallettaminen on tärkeää. Koskaan ei voi tietää, mitä elämässä tulee eteen.

Kristiina Halkola, kuva kotoa
”Paras ostokseni ovat kirjat ja kotitalo, jossa olemme mieheni kanssa asuneet jo 53 vuotta.”

Säästöjä on tarvittu. Kristiina Halkola on asunut miehensä kanssa yli 50 vuotta samassa omakotitalossa. Sähkölämmitteisen talon sähkölaskut nousivat tänä talvena tuhanteen euroon kuussa.

– Olemme jotenkin onnistuneet selviämään nämä talvikuukaudet. Onneksi minulla on säästötili. Toki säästämme sähkössä koko ajan ja vedämme villasukkia jalkaan. Nyt kevätaurinko on onneksi alkanut lämmittää taloa.

Kristiina paasaa säästämisen tärkey­destä seitsemälle lapsenlapselleen ja neuvoo heitä kirjaamaan jokaisen menon ylös. Siten näkee, mitä mihinkin kuluu.

”Tilillä on oltava sen verran, että voin lähteä lastenlasteni kanssa vaikka huomenna Pariisiin.”

Kristiinalle pienen pesämunan säästäminen on tuonut turvaa. Tärkeää on, että säästöt saa tarvittaessa nopeasti käyttöön.

– Eräs pankkivirkailija neuvoi laittamaan rahat säästötilin sijasta sijoitusrahastoon, jossa ne voisivat kasvaa korkoa. Sanoin, että minulla on oltava tilillä aina sen verran, että voin lähteä lastenlasteni kanssa vaikka huomenna Pariisiin. Jos rahani makaisivat jossain rahastossa, niitä olisi vaikeampi ottaa käyttöön. Virkailija katsoi minua hymyillen ja tokaisi, että onhan tuokin yksi tapa elää.

Kristiina Halkola ja mummon heräteostospusero

Kristiina Halkola on saanut kokemusta sijoitusrahastoistakin, sillä kerran hän kokeili tallettaa sellaiselle 20 000 euroa.

– Huomasin nopeasti, ettei sellainen säästäminen sopinut minulle ollenkaan. Tuijotin kaikki päivät tietokoneella, mihin suuntaan sijoitukseni liikkuivat. Siinä ei ollut järkeä, koska rahoille ei tapahtunut yhtään mitään.

Säästämisessä hauskinta on, että välillä voi myös tuhlata. Isompia ostoksia tulee tehtyä harvemmin.

– En tarvitse enää mitään. Paitsi kirjoja ja kukkia, joita ostan usein. Pöydällä on aina oltava tulppaaneja tai ruusuja. Matkoilla saatan innostua tekemään heräteostoksia. Viimeksi Portugalissa näin kaupassa hienon kukikkaan paidan ja huudahdin perheelleni, että hei, tuolla on mummon pusero. Nopeiden ostopäätösten tekeminen on helppoa, koska tiedän taloudellisen tilanteeni.

Kristiina Halkola kulutusvalinnat
”Suosin suomalaista lähiruokaa. Vältän isoja kansainvälisiä yrityksiä. Coca-Cola symboloi minulle maailmanlaajuisia markkinoita, joihin en haluaisi osallistua.”

Lastenlapsiinsa ja matkusteluun Kristiina Halkola on aina valmis tuhlaamaan.

– Niiden suhteen olen mielelläni vähän huoleton. Parasta on, jos pääsemme reissuun yhdessä lasteni ja lastenlasteni kanssa. Välillä on päästävä ulkomaille, koska vaihtelu virkistää.

– Minulle tuhlailu tarkoittaa sitä, että mennään porukalla Ekbergin kahvilaan ja kaikki ottavat minkä leivoksen haluavat. Tuhlaan hyvään kahviin ja suklaaseen. Niitä ostan surutta, vaikka kaikessa muussa katson tarkkaan hintoja. Tässä iässä haluaa jo vähän hemmotella itseään. Raha on vain väline, mutta tarvitsemme sitä. Se, joka väittää, ettei raha tee onnelliseksi, puhuu sontaa.

Kristiinalla ja hänen miehellään Eero Melasniemellä on yhteinen tili, jota molemmat käyttävät. Kristiina on silti se, joka hoitaa raha-asioita ja maksaa laskut.

– Mieheni saa tehdä rahoillaan, mitä haluaa. Joskus saatan sanoa, että tuohon meillä ei ole varaa. Emme riitele rahasta, mutta ruokakaupassa voi tulla eteen tilanne, jossa toinen ha­luaisi säästää jossakin, johon toinen taas olisi valmis tuhlaamaan. Sitten pohdimme asiaa ja päätämme, että kumpikin saa ostaa mitä haluaa. Nyt on se ikä elämässä, ettei tarvitse säästää huomista varten, koska sitä huomista ei ehkä ole.

X